IRC-Galleria

Nonni. Kesän festareissa ollaan jo aika pitkälti voiton puolella. Voi jopa olla, että kesän festarit on aika pitkälti dokattu, mutta katsotaan nyt josko sitä vielä jaksaisi mennä johonkin perseilemään.

Tuskassa olin perjantain roudaamassa. Homma koostui paskasta musasta, bändien kamojen siirtelystä ja huonosta ruuasta. Roudauksen jälkeen vetäisin kunnon rynnäkkökännit ja homma päättyi siihen, että muutama Forssan sankari tuli kämpilleni nukkumaan.

Lauantai sentään oli hieman legendaarisempi. Lähdin jo melko hyvissä ajoin kohti Kaisaniemeä ja sanoin Forssan vahvistuksille, että "Olkaa kuin kotonanne." Olin odottanut orkesteria nimeltä Sabaton ja sinnehän suuntasimme erään naispuoleisen ystävän ja parin militaristijannun kanssa. Keikka oli niin päräyttävä, että päässäkin pyöri sen jälkeen ja meinasin sammua sen jälkeen. Muutamat haukut jostain festariruuasta tekivät ihmeitä ja homma jatkui ja päätin antaa alkoholitasojen laskea.

Illalla sitten törmäsin steissillä jälleen exääni. Tässä vaiheessa olin kerennyt selviämään jo aika paljon ja olin matkalla hakemaan grillliruokaa. Hänellä oli nyksänsä ja joku kolmas jätkä mukana. Juttelimme exäni kanssa asioista ja yllättäen hänen nyksä sai jonkinlaisen mustasukkaisuuskohtauksen ja kävi kurkkuuni kiinni. Olen onnellinen, että en yrittänyt pistää hanttiin, koska tämä nyksä päätti saada kohtauksensa hänelle mahdollisimman huonossa paikassa, jossa on valvontakameroita ympärillä ihan vitullinen määrä. Kävin ilmoittamassa asiasta hetimiten poliisille.

Ilta jatkui sillä, että palasin takaisin Kaisaniemen puistoon ja hörpin muutaman kaljan. Suuntasimme militaristikavereideni kanssa Kamppiin erääseen juottolaan, jossa oli jo kikkailu päällä. Päädyin militaristikaverilleni yöksi.

Aamulla heräsin kaverini kämpiltä ja päätin lähteä aika nopeasti siitä Kaisaniemeen, koska kello oli herättyäni jo pitkälti yli 2 päivällä. Tapasin jälleen tämän naispuoleisen ystäväni ja kävimme katsomassa Eluveitien. Itse en pystynyt juuri olemaan mukana heilumisessa, koska kuumuus ja lievä krapula aiheuttivat jämäkän päänsäryn. Keikan jälkeen menimme festarialueen ulkopuolelle ja siellä tapasin erään tytön, jonka intressit maailmankatsomuksessa ovat saman suuntaiset omieni kanssa. Lähdimme siitä hänen kanssaan minun kämpille jo joskus klo 22.

Saavuttuamme kämpilleni näky oli sellainen, joka sai katumaan Forssalaisille sanomaani "Olkaa kuin kotonanne" -lausetta. Kämppä näytti siltä, että siellä olisi ollut 100 Forssalaista sikaa. Emme kuitenkaan jaksaneet välittää tästä vaan heitimme ärtsopat naamariin ja ehdotin nukkumista. Nukuimme normimäärän: 15 tuntia.

Hilirimpsis vaan.

Rakas päiväkirja. En ole taas hetkeen kirjoitellut, mutta viikonloppuna tapahtui sellainen juttu, joka sai minut kaivamaan vaaleanpunaisen päiväkirjani esiin.

Sunnuntaina minulla oli astetta kirpeämpi kankkunen, kun olin lauantaina ollut lihavien natsien kokoontumisessa Tokoinrannassa. Tuttuni pyysi minut kuitenkin grillaamaan ja juomaan ölsesteriä. Funtsin, että grilliruoka ja muutama kalja saattaisivat tehdä ihmeitä ololle, joten suostuin. Itseni liikkeelle saaminen oli kuitenkin sen verran haastavaa ja aikaa vievää puuhaa, että päätin ottaa suosiolla taksin Leppävaaran asemalta.

Kun saavuin asemalle niin huomasin, että siinähän oli heti yksi taksi tyrkyllä. Avasin takaoven ja kömmin sisään autoon. Heti kärkeen huomasin, että kuski oli jostain Lähi-Idän seuduilta kotoisin, koska hänen ulkoinen olemus oli melko terroristimainen ja hän puhui suureen ääneen jotain ähläm-kieltä puhelimeen. Huomasin myös, että heti kun istahdin paikalle niin tämä kamelin kusettaja tempaisi taksamittarin päälle ja jatkoi puhumistaan puhelimeen vielä puolisen minuuttia. Tässä kohtaa kävi "mitä vittua?" -kysymys päässäni. Kuitenkin siinä seistessä ja öljysheikin puhuessa puhelimeensa huomasin, että ei tästä seisomisesta nyt vielä mahdottomia määriä veloiteta, joten annoin armon käydä.

Lopulta falafel-jaakko sai puhelunsa lopetettua ja tervehdin miestä ja kerroin osoitteen. Luonnollisesti tässä maassahan pitää osata vähintään seitsemää eri kieltä, että mm. pääsee sinne minne haluaa. Jouduin siis sanomaan osoitteen tälle aavikoiden apinalle kirjain kerrallaan. Taksamittari raksutti kaiken aikaa. Terroristikandidaatti näpytteli osoitteen navigaattoriinsa ja sen jälkeen lätkäisi mulle karttakirjan käteen ja totesi: "Sina nauttaa kartasta!". Hain salamannopeasti kirjasta Etelä-Haagan ja sanoin, että "Tuossa!". Hän sanoi, että asia selvä ja kysäisin vielä nopeasti, että käyhän Visa Electron maksuvälineenä. Kuski sanoi, että "kylla kay" ja nosti kytkintä.

En tiedä olenko pahasti erehtynyt, mutta omasta mielestäni Leppävaarasta Etelä-Haagaan kannattaa ajaa niin, että menee Turuntielle ja tykittää siitä Pitäjänmäen läpi Vihdintien liikenneympyrään ja siitä Etelä-Haagaan.

Tämä sankari heitti pyörillä kulkevan kamelinsa kehä ykköselle ja ajoi kävelyvauhtia tietyömaa-alueen läpi. Ajattelin, että "Noh... Pääseehän tätäkin kautta Vihdintielle". Paskan latit. Jannu löysi tietyömaa-alueen jälkeen kaasupolkimen ja paineli Vihdintien liittymästä ohi niin, että sujahti. Tässä vaiheessa mietin, että pitäisiköhän herra mokkakikkeliltä varmistaa, että mihin vittuun se on menossa? Kuski sitten heitti Pohjois-Haagan liittymästä sisään ja ajoi Pohjois-Haagan läpi Vihdintielle. Istuin siellä takana ihan haavi auki. Jokainen voi käydä tarkistamassa tämän reitin esmes inddernetistä. Tuli tehtyä oikein viimeisen päälle turha lenkki.

Ajattelin, että annetaan nyt sheikille vielä mahdollisuus ja pidin vieläkin turpani ummessa. Homma näytti jo suttaantuvan ihan hyvin ja huomasin, että lähestymme Etelä-Haagaa. Ei olisi pitänyt olla niin luottavainen tähän "kulttuurimme rikastuttajaan". Hän kiiti kuin Ali Baba lentävällä matolla ohi Etelä-Haagasta ja lähti kohti Ilmalaa. Tässä vaiheessa aloin polttaa käämiä ja laskin aluksi hiljaa mielessäni kymmeneen sitten vedin palkeet täyteen ja aloin meuhkaamaan terroristiristolle, että kuvitteleeko hän ajavansa jossain vitun Bagdadissa vai onko niin kiire moskeijaan, että ei viitsitä edes viedä asiakasta kohteeseen?

Jannu heitti auton sivuun ja sössötti, että "navigaattori olla jumissa" ja tempaisi oven auki ja meni räpläämään jotain auton vasemmalle sivulle. Vilkaisin mittaria, joka raksutti edelleen. Alkoi vituttamaan ihan tosissaan. Jätkä istahti takaisin autoon ja aloin huutamaan, että "En maksa näin paskasta palvelusta puupenniäkään!" Jannu vastasi tähän, että "Ei se olla minun vika. Navigaattori olla jumissa". Mylvin vastaukseksi, että "Ei se saatana nyt minunkaan vika ole, että sinä ajat tätä autoa ihan päin vittua!". Mielessäni kävi siirtää tämän kamelinnussijan henkinen ruumis pikapostina suoraan Allahin luokse. Tässä vaiheessa kuski tajusi pysäyttää mittarin. Ruudussa oli piirun verran alle 25 euroa. Hän sössötti, että "Mina pistaa pois mittari ja vieda sinut perille". Suostuin, koska sillä hetkellä käveleminen ei hirveämmin napannut.

Loppujen lopuksi pääsimme kohteeseen ja sanoin sarkastisesti, että "Eihän tänne ollutkaan niin vaikea löytää". Kuski pysäytti auton ja lätkäisin sille Visa Electronin karvakämmeneen. Vastaus oli jotain aivan käsittämätöntä: "Visa Electron ei kayda. Eiko sinulla olla käteistä?". Arabi-arto ilmeisesti näki naamastani, että kohta hän saa nyrkistä pikakyydin suoraan Turkkiin, kun hän vetäytyi taaemmas kun vedin henkeä ja annoin tulla kurkusta niin, että jätkän tukka heilui: "SIIS MITÄ VITTUA?!?! SÄHÄN SANOIT LEPUSKISSA, ETTÄ ELECTRON KÄY!!!!" Hän ei siis edes yrittänyt höylätä korttiani mihinkään. Sitten turbaani-tero keksi kysyä, että mahtaisinko tietää missä tässä olisi automaatti, jos käytäisi siinä. Vitutuksen aalto pyyhki ylitseni. Karjaisin, että onko sulla, saatana, edes kynää ja paperia?! Kynä ja pala paperia suorastaan vilahti kouraani. Aloin kirjoittamaan henkilötietojani paperille ja selitin samalla äänellä, joka ei sallinut minkäänlaista keskeyttämistä, että "Nyt tehdään niin, että kun mulla ei ole aikaa selittää sulle, miten tässä maassa toimitaan, niin tehdään niin, että minä kirjoitan tietoni tähän paperille. Sinä sanot esimiehellesi, että ottaa muhun yhteyttä ja me sovitaan sun esimiehen kanssa, kuinka paljon mulle maksetaan siitä, että saan näin paskaa palvelua!". Nappasin Electronini Achmedin kourasta, löin tilalle kirjoittamani lapun ja kynän, toivotin hyvää ja lyhyttä loppuelämää ja nousin autosta pois.

Loppuilta menikin mukavammin ja paikalle saapui nainen, josta jo viime kirjoituksessani kerroin ja hän tuli luokseni yöksi, joka oli mielestäni todella hienoa.

Rakas päiväkirja, vappu oli ja meni. Taisin matkata ajassa, kun 4 päivää on hukkunut jonnekin huisin vittuun.

Ei vaan. Melko rauhallisissa merkeissä vapun aika meni. Keskiviikkona eksyin Otaniemeen joidenkin liimanhaistelijoiden bileisiin juomaan keskikuraa. Pakenin paikalta jo aikaisin ja heräsin torstaiaamuna omiin vitun-huutoihini, kun päätä särki niin saatanasti. Läksin kuitenkin töihin, josta karkasin kuitenkin aika nopeasti Kaisaniemeen haalaripelleilemään ja väkijuomia juomaan.

Homma meni kätellessä ja halaillessa vanhoja kavereita. Tai no.... Vitut mulla mitään kavereita ole. Kunhan vittuillessaan ottivat painiotteita. Eräs tuttuni oli kasvattanut melko lystikkään näköiset himonussijan viikset ja oli iskenyt itselleen Porista akan huutamalla tälle puhelimessa vartin, kuinka vittumainen akka tämä porilaisneito on. Melkoinen mies. Olisi kai pitänyt vihjaista, että tuolta länsirannikolta ei akkaa kannattaisi ottaa. Ennemmin ampuis ne siihen paikkaan, mutta mitäpä mies ei tekisi saadakseen siivun piirakkaa.

Ilta jatkui sillä, että minut hälyytettiin Kaisaniemen puiston toiselle laidalle katselemaan tuttujen metroseksuaalien perään.

Pääsin perille ja siellähän nämä tuttuni istuivat ringissä kuin intiaanit nuotiolla. Tapailemani nainen saapui paikalle ja ilta jatkui erääseen austraalialaistyyliseen juottolaan.

Meno oli hyvä, eikä paikalla ollut edes paljoa kenguruita. Oikeastaan ainoa hyppelehtijä oli joku belgi, joka kuuleman mukaan hyppelehtii kukasta kukkaan. Tapasin vielä vanhan naispuoleisen ystäväni, joka pyysi siirtymään erääseen heavy-luolaan. Hän ei siis kehoittanut uittamaan kikkeliä lähimmässä tonnigootissa vaan kehoitti siirtymään erääseen juottolaan, jossa soitetaan raskasta musiikkia. Päätimme kuitenkin, tapailemani naisen kanssa, että ennemmin siirrymme taksiin, jota hänen tuttunsa ajoi sen yön ja siirsimme itsemme minun kämpille.

Perjantaiaamu toi tullessaan napakan aamuerektion ja tutun kissanpaskan maun suuhuni ja löysin kädestäni naisen tissin. Tajunnan palatessa aloin tutkimaan tarkemmin, minkälainen on se kroppa, johon tämä utare oli kiinnitettynä. Tunnistin tutun kropan ja miehuus oli tärähtää omien kalsarien ja stringin narun läpi suoraan maaliin. Mielessä käväisi kuitenkin, että on epäkohteliasta herättää nainen siihen, että hänen sisällään seilaillaan nuoruuden innolla, joten hillitsin itseni.

Aloimme siinä aamuaskareiden jälkeen tinaamaan kaljaa naamariin ja lähdimme hyvissä ajoin, paikallisen huoltoaseman kautta, tapailemani naisen kämpille tarkastamaan, että hänen lemmikkikissansa oli vielä sielun ja ruumiin voimissaan. Ja olihan se.

Saattaa olla, että edellisten päivien aiheuttama osittainen kooma ja juuri nautitut oluet vaikuttivat arviointikykyyn sillä sain kuningasidean, että matkaamme taksilla Tikkurilan liepeiltä Ullanlinnanmäelle. Lopulta kun pääsimme lähelle Kaivopuistoa, niin inhoreaktio iski samantien. Porukkaa oli niin helvetisti ja molemmilla mieltäjärkyttävä kusihätä. Löysimme aikamme kierreltyämme puskan, jonka ympärillä ei ollut yli 100 ihmistä seuraamassa toimitusta, eikä lähistöllä skoudeja kyttäämässä.

Tämän jälkeen meidät kutsuttiin asuntoautoon juomaan viinaksia. Vähän vitutti, kun yhteyshenkilömme ilmoitti, että he aikovat parkkeerata Kaivopuiston takana olevalle parkkipaikalle. Mietimme, että onkohan se kenties sellainen asuntoauto, joka muuntautuu tarvittaessa veneeksi ja kiersimme Kaivaria kuin kissat kuumaa puuroa. Lopulta saimme tiedon, että tämä yhteyshenkilö oli sekoittanut Kaisaniemen puiston ja Kaivopuiston. Lyhyen manailusession jälkeen suuntasimme kohti Kaisaniemeä... kävellen.

Matkalla alkoi show vatsassani. Oli nälkä, mutta ei uskaltanut syödä mitään, kun pelkäsi, että suolisto tekee pikatyhjentymisen kalsareiden kautta haalareihin. Kävimme kuitenkin Iso-Roban mäkkärissä hakemassa pullat per lärvi. Söin oman pullani pikavauhtia ja ilmoitin seuralaiselleni, että nyt minun tarvitsee löytää WC jostain. Mäkkärin WC:llä oli neuvostoliiton leipäjonoa muistuttava jono, joten kävelimme kuin Valentin Könöset lähimpään juottolaan ja syöksyin vessaan.

Ensimmäiseksi havaitsin, että vessakoppi oli suht ahdas jannulle, jolla on täyteen ahdettu reppu ja haalarit, jossa roikkuu kaiken maailman himmeleitä. Toisekseen huomasin, että joku mulkku oli vienyt pytystä sen muovirinkulan. Sitten tajusin, että en vaan voi vähän tiputtaa haalaria, vaan minun on laskettava koko komeus nilkkoihin ja mahduttava sen repun kanssa siihen pieneen kopperoon, johon ilman ylimääräisiä releitäkin melkein joutui peruuttamaan. Kun sitten ruiskahduspaskan jälkeen aloin kampeamaan kaikkia romujani takaisin päälleni, niin varmasti kuulosti ja näytti siltä, että koppiin olisi teljetty norsu. Sen verran seinät kolisivat, kun kampesin sitä roinamäärää ylleni.

Pääsimme loppujen lopuksi Kaisaniemeen ja löysimme asuntoauton, jossa oli valmiiksi auton omistaja ja hänen seurassaan punatukkainen ja heleä-ääninen nainen. Yhteyshenkilömme saapui ystävänsä kanssa n. 10 minuuttia sen jälkeen kun me olimme paikalle saapuneet. Ilta sujui juopotellessa ja paskaa jauhaessa. Panin merkille, että nämä, ketkä jo olivat paikalla kun saavuimme ystävättäreni kanssa, kyhnyttivät toisiaan siihen malliin, että päättelin heidän styylaavan keskenään. Ilta meni mukavasti siihen saakka kun tämä "yhteyshenkilömme" kanssa saapunut neito kaappasikin auton omistajan syliinsä ja he alkoivat kiehnätä keskenään. Meinasi mennä jaloviinat keuhkon puolelle, kun tämä punapää vaan alkoi jutustelemaan meille muille aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ilmeeni varmasti paljasti hämmästykseni, koska minulle kerrottiin, että tässä on sellainen kuvio, että tämä mies styylaa näiden molempien kanssa. Päätin, että olen onnellisempi, jos en utele tämän virityksen syvempiä aspekteja.

Jossain vaiheessa päätimme, että käväisisimme rautatieaseman läheisyydessä, olevassa kuppilassa. Heitin haalarit reppuun ja vaihdoin tavalliset kuteet päälle.

Paikka oli muuten mukava, mutta osa paikalla olijoista oli niin gootteja, että vessassakin haisi lepakonpaska. Muutaman nopean drinkin jälkeen lähdimme naisystäväni kanssa hänen luokseen.

Lauantaiaamuna heräsin siihen, että naisystäväni kissa päätti käyttää minua laukaisualustana kohti kattoa. Otti kynsillä sen verran napakan otteen, että tuntui. Manailin hetken ja nukahdin uudelleen. Kun heräsin uudelleen, niin naisystäväni oli jo pirteä kuin preeriakoira. Katselimme pari leffaa ja päätimme, että menemme erääseen miittiin kello kuudeksi. Vitut... Hän kääriytyi sohvalla viereeni ja rankat pidennetyn viikonlopun urheilusuoritukset vaativat veronsa.

Heräilimme kuuden maissa ja tykitimme Stadin Iguanaan, jossa jo hilpeä seurue oli tinaamassa jekkulientä naamariin. Liityimme seuraan. Ei aikaakaan kun eräät diskordianistit seurassa alkoivat sekoilla. Päätin, että aijon ehdottaa yhdistykselle, jonka paikallisjaoksen miitti tämä oli, että kaikki vitun disco-rdianistit erotetaan yhdistyksestä heti ja ajetaan mereen.

Matka jatkui siitä Bruuveriin, jossa tinailimme parit. Minun pyynnöstäni suuntasimme Heavy Corneriin, jossa olikin täysi spedeily jo päällä. Suuri osa porukasta oli niin taulut, että mistään keskustelusta, jonka taso ylitti ripulipaskan ulostamisen hienouden rajan, ei tullut mitään. Näin kyllä paljon tuttuja ja jopa eräs läskivuori tuli heiluttelemaan sinne kolmoisleukaansa. Lähdimme ennen pilkkua naisystäväni ystävän kämpille, jossa meidän tuli varmistaa, että siellä majaileva kissa on hengissä. Olihan se.

Sunnuntaiaamu alkoi aikaisin jo klo 3 päivällä. Katselimme parit leffat ja otimme suunnan kohti Espoota. Ennen teidemme eroamista sovimme, että josko otettaisiin seuraavaksi viikonloppu, jossa emme kumpikaan joisi yhtään alkoholia.

Saatana mikä pätkä tuli kirjotettua....

Rakas päiväkirja, jota kaiken maailman hiipparit lukevat. Tein tänään raskasta työtä. Kantelin tänään ex-naiseni tavarat kämpästäni pihalle. Oli kyllä vähän tavallista hikisempää puuhaa, koska flunssa on viimeaikoina vaivannut. Kyllä tämä ero oli helpotus, vaikka mua uhattiinkin poliiseilla jostain keksitystä syystä. Muuten on mennyt ihan mukavasti.
Huomenna töihin, jos vaan suinkin kykenee.

Edit: Poliisisedät kävi. Olivat oikein mukavia ja olivat samaa mieltä mun kanssa :)

Hyvää joulua kaikille!

Hihihihihihihihi.

Nonni... Kello on taaskin tosi paljon ja vitutuksen määrä sanoin kuvaamaton.

Ajattelin repiä tähän aiheita nyt, jotka osaavat vetäistä surullisen kuuluisan vitutuskäyrän niin korkeaksi, että se kävis kohta avaruushissin vaijeriksi. Moni ei näitä varmaan ymmärrä, että mihin viittaan, mutta ei se mitään.

Lähdetään liikkeelle siitä, että ilmiselvä kaksinaismoraali on kyllä sellainen asia, joka saa verenpaineen nousemaan. On saatanan kummallista, että jengi voi naureskella esim. vitsille, jossa on kuolleita vauvoja, mutta kun joku esim. vihjaisee siitä, että olipa pastori, joka kairasi pikkupoikaa nimeltä Toni, pakoputkeen, niin johan alkaa raget. Myönnän kyllä sen, että Tonia varmaan sattui pyllyyn. Se ei ole kivaa se.

Jatketaampa nyt kuitenkin lähemmäksi elävää elämää. Homma ei toimi näin: Ole pläägrimille täysi mulkku, mutta kun sitten pläägrim sanoo, että "Nyt peli poikki ja lähde litomaan siitä!", niin itku alkaa, että "noku etzä voi tehdä näin!!!111yks". Tehdään tämä nyt selväksi. KYLLÄ VOIN! Katsele tarkkaan kun otan tämän nyrkin ja stikkaan sen niin syvälle sulle perseeseen, että mahanesteet alkaa polttelemaan sormenpäitä!
Ja ei. En halua, että uhkailet mua, että joku saatanan latvakakkonen tulee Igorin, Svetlanan ja Güntherin kanssa vetämään mua pataan. Säästä mut siltä paskalta ja pidä ennemmin leipäläpi kiinni ja näytä mulle ne Igorit ja kaiken maailman muut luuserit, vaikka ne mielikuvituskaverit onkin mun mielestä kuitenkin täysiä kokovartalokyrpiä.

Sitten... mulle opetettiin pikkusena, että mikä on mun ja mikä on jonkun toisen. Ja esim. toisen majapaikassa ollaan sillai nöyrästi, eikä sinne toisen majapaikkaan kävellä ku Euroopan omistaja. Seuraavalla kerralla lyön kirveellä ensiksi ja sitten vasta kehoitan ystävällisesti siirtymään hevosvitun puolelle. Tämä info voi tulla yllätyksenä, mutta vaikka omassa majapaikassa olisi lauma apinoita, niin voin olla antamatta lupaa astua mun majapaikkaan. Jos oma nurkkaus ei miellytä, niin pää pois perseestä ja töihin. Vaihtoehtona on sellanenkin juttu, että repäisee korsetista/remmihousuista yhden remmin ja hirttäytyy siihen pikakoivun oksaan.

Tässä nyt alkua. Mahdolliset valitukset voi omatoimisesti pistää rullalle ja suoleen (omaan).
Kosketellaan <3

Vähänkö oli paskin ystävänpäivä ikinä <3 Oispa aina yhtä perseestä :) Töissäkin menee päin vittua, pyysivät että vetäisin itseni hirteen pihakoivuun. Minähän vedin. Saisin kiikkua samassa paikassa toukokuun loppuun. Ois tosi siistiä. Tällä hetkellä mulla on vain kahdet housut :D mutta rahaa tarvii kun muutan tässä jossain vaiheessa omaan viemäriin.

Oon muute kunnostautunut viikolla herskan vetämisessä. Oon ollut kahtena keskiviikkona putkeen tuubassa. Ja vissiin pitäs huomennakin olla :D ja torstaina. Oon ottanut hampaat irti suusta. Ero oli todellakin helpotus. Tällä hetkellä kaikki asiat menee päin helvettiä :) Toivottavasti jatkuu samaan malliin.

Kyllä taas vituttaa.