IRC-Galleria

niin, sitähän minä teen.

en nyt haluaisi miettiä mittään, eikä päätösten teko kuulu tämänhetkiseen kykyyni käsitellä asioita. koko kropallisesti haluaisin kaiken, ja ehkä huomena vasta palasen saan tuostakin.
vaikka käsitys siitä, että jos palasen kerrallaan viepi, voiko sitä koskaan kokonaisuudessaan sitten kasata, on vielä kysseenalainen teoria. ehkä sitä joskus käytännössä kokeilen, tai sitten en.

mieleni niin mieluiten karkaisi tällä hetkellä jonnekkin muuanne, ja muistikin vaipuisi taakseppäin pykälän pari. särkyyn ja kolotukseen helpotusta hakisin, janoni ehkä tyydyttäisin.

vaikka vaikkapa.. nälkä kasvaa syödessä, enkä mie onneton ossaa sitä siististi tehrä. syömistä siis.






sinä tyhmyyteni ilmentymä, ethän koskaan mene pois?

kipu ja kuume jatkuu jatkuu.

ainua kosketukseni sivistykseen oli matka lekuriin uusimaan saikku. ja historiallista sinänsä, normaalin kolomen tunnin odottamisen sijjaan oli saikkupaperit kourassa jo vartin jäläkeen, oho!

oli tuossa toinenkin pikainen kosketus ulkomaalimaan, jotten ihan yksin joutunut koko päivää kykkimään. mutta kylläpäs se hinku seinien sisäpuolelta ulos oisi jo kova. ja kun mieli riepottelee mitenkä sattuu, eikä jalat yhtää levollisemmat ole nyttenkään, vaikka flunssa vähän voimia verottaakin, niin voi tätä eloa ja oloa

ikävä.

mitä, pitikö mun tehä jotain?

Uinu uinu alter egoni.
Sinä minut hulluksi teet
ja taiten tahdon kanssasi taiteilla
niin herkästi viritetyllä nuoralla.

Mahdan olla sellainen monivuotinen sipuli
joka puhkesi kukkaan
vain hetkeä liian aikaisin.

Ja kaiken kauneuden keskeltä
-minä tulen taas!

Sinä rakas tyhmyyteni ilmentymä
heikkojen hetkieni kaipuu
hekumani mahdollistaja.

Minä sinulle antaisin palasen polvestani,
pikkurillin kädestäni.
Mutta sinä luultavasti veisit sitten loputkin.

Ja ehkä sen kauniisti tekisitkin..

nonnih, tässä se nähtiin taas tämä terveystroppi, kun kesä on tuloillaan, niin flunssa iskee päälle.

toissayönä heräsin niin jumalattomaa kurkkukippuun, aivan kun oisi nielassut kaktuksen poikittain. eilen sitten aloin jo kuulostamaan kauan kaivatulta nylon beatin kolmannelta jäseneltä. kyllä hävetti hirmusesti ja ihmiset ympärillä joko nauroi, taikka piti mua varsin juopuneena tapauksena.

tännään sitten onneksi askel etteenpäin. nenäliinojen keskellä kirjottelen, kurkkukipu alkaa hellittelemään vähitellen, mutta nyt tuo nasaaliääni johtuu kun röörit niin täynnä räkkää..
nami.


täällä myö nyt tunnelmoidaan yayan kanssa kahelleen. voivoi kun olisi.. niin..

mahtoipa olla ensimmäinen vappu jolloin kuskina toimin kokonaan.
eilen sain hörpättyä työpäivän päätteeksi verstaalla yhden siiderin, ja seuraava olikin sitten yöllä kotona loput pinacoladot. mutta muutoin on kyllä ollut omalta osaltani elämäni rauhallisin vappu.
tännäänkin herräilin taas jo joskus aamu 8lta, ja siinä sängysä aikani pyörittyä rupesin siivoamaan. tulipa siis kerrankin jottain hyödyllistä tehtyä, nyt on ulukoetteisen lattialaatatkin pesty ja talvitoiminnot vaihettu kesäassuun:)

mie mahan olla vanhenemassa pahasti. tai sitten pidän tällä yllä arjellista tasapainoa rilluttelujen välissä. tiedä häntä..

jos vain saisi pukerrettua kaikki ne tunteet nyt paperille, niin ehkä jottain tolkkua saisi, mutta niin paljon nyt pyörii päässä, jotta tukostunut on tuo verbaalinen puoli.
varmaan sama efekti, kuin jos toistakymmentä ihmistä yrittää rynniä ovesta sammaan aikaan pihalle. lopputuloksena ulos ei pääse yksikään, mutta kaikki on murjottu ja tallottu hengiltä sisäpuolella.

bravo ja klara vappen!

ikävöinti on varsin ikävää puuhaa eikä sille tunnu olevan loppua.

nyt oisi mielestäni oikia hetki karata bahamalle, tai edes sille viereiselle parkkipaikalle.
mitenkähän päin tulisi olla, kun näitä levottomia jalkoja nyt piisaa joka lähtöön, ja mie vain halluisin olla. mutta että missä sitten kaikista mieluiten? empä tierä, ja jos joku tietää, niin kertokoon miulle sitten. odottelen suurta ahhaa! -elämystä, mutta toistaiseksi aika hiljaista on.

paitsi pääkopassa. sielä voisi kyllä hiljentyäkkin välillä. mutta ei, ehei.



se olisikin sitten liian helppoa.