IRC-Galleria

Koko tämänhetkisen olotilan voisi kiteyttää siihen hetkeen, kun jäädytyksellä ja fairyllä yritän raivon vimmalla saada luokkasormuksia pois sormesta.
tuloksena kahta kauheammin turvonnut ja väriä vaihtava metukka joka alkaa hautaamaan sormuksia turvotuksen alle.

ei muuta kuin terveyskeskuksen päivystykseen anelemaan apua jossa ensimmäinen lääkäri ei saa edes työkaluja sormusten alle, ja paikalle pitää hakea toinen lääkäri, joka käy varta vasten hakemassa omia työkalujaan.
puolen tunnin vihtaamisen jälkeen napsahti rakkaat luokkasormukset palasiksi ja voin taas näytellä lähes tulkoon normaalilta näyttävää keskariani jokaiselle, joka sanoo ettei pienestä turpoamisesta mun kohdallani mitään haittaakaan ole...

pärkkele, sais tulla ulos jo mölli ja palauttaa kroppaa vähän entiselleenkin!

Vain mies voi sanoa, että nainen on hehkeimmillään raskaana ollessa.
itse olen tullut siihen tulokseen, että raskauden loppupuolta kohden nainen muuttuu vähitellen miehen kaltaiseksi, ja näin ollen sitten löytää miesten silmistä sen pienen palan narsismia.
Raskauden hehku ja hellät vatsan taputtelut muuttuvat viimesinä viikkoina örinäksi ja mammuttimaisiksi sotahuudoiksi. ompas kaunista ja hehkeää...

Mielestäni loppuraskauden unohdetut ja puheista poistetut ovat juuri niitä piirteitä, jotka painajaismaisina palavat mieleen.

4. Turvotus.
ennen niin hehkeät ja kapoiset sormet joita koristi vihki-, ja kihlasormus. muutama nostalginen luokkasormuskin, on kaikki enää kaunista haavetta. kultaiset renkaat lensi fairyn avulla kaapin reunalle odottamaan vereslihalle revittyjen pulleitten makkaroittojen solakoitumista.
luokkasormusten osalta ei käynyt niinkään nätisti. fairy ja kylmähoito ei ole auttanut, joten paraikaa katsellaan kuin kinkkua paistinverkossaan pullottelevaa punasta pötkylää ja mietitään koska pitäisi olla järeämmät aseet käyttöön ja katkasta sormukset irti, vai luottaako tuuriin että turvotus laskisi ennen sormen kuoliota. kaunista.

3. Karvotus.
eikö se sitten riitä, että naisena joutuu sheivaamaan karvat aina nilkasta bikinirajoille saakka kahdesti viikossa, että pitääkö sitä hemmetin karvaa tulla hormooneitten mukana muuallekkin??
alaselässä on jo letityskunnossa oleva ryijy, rintojen väli ja ja pulisongit rehottaa. onneksi valkosta untuvaa vain, mutta leukaan ja navan ympärille on kauniit jouhevat mustat yksittaiset ilmestyneet. voi elämä, miten herttaista on silkosilla säärillä kulkea helleshortseissa tuulen lepatellessa selkäkarvoja ja poskipartaa..
missäs ne olikaan ne vahaliuskat?

2. Persus
ja kaikki siihen liittyvät. paska ei kulje edes työntämällä, ja ennen niin solakat peräposket muuttuvat raskausarpien perunapelloksi jotka puutuvat istumisesta mutta väsyvät liikkumisesta. ÄITI! kaiken lisäksi koen naiseuden painajaisena hetkeä, jolloin herää omaan pieruunsa.
ja näin siis jo kiusallisen usein.

1. Yleisvaikutelma.
ähkivä karvainen mammutti, joka lyllertää sohvalle voipuneena ja yltäpäältä hikisenä. mahan muoto on vähintäänkin koominen, ja roikkuva vähitellen. peräpää laulaa kaikkea muuta kuin kaivattua kakkaa ja kalsarit kiristää.

siitähän vaan puuttuisi vielä keskiolutpullo pulleista sormista ja toinen käsi haaroista niin oltaisiin jo tismalleen perussuomalais miehen kaltaisia! kaukkarin asustellessa tyylikkään kummun päällä, emme voi kuin ihmetellä, että asuuko miehissä pieni homo, vai onko se puhdasta narsismia se, että naisen muuttuminen vähitellen kotipossuksi on jotenkin hehkeää.

Vuosisatain saatossa
luolamiestenkin paritellessa
tukasta repimiään naisia
karvaisine jalkoineen
luomutaljoilla.
Nousi silloinkin silmille muutakin
kuin tuhkapilvet savuavasta nuotiosta.


Näin näinä päivänä,
ja aina yhtä lailla tukka tuulesta sekaisin
sekä tarkasti valitut tuoksukynttilät.
Turraksi puristetut huulet uusissa punissa
eikä karvan karvaa enää missään.

Ja silti erotiikan kaatava karmeus
miten stay uppien puristaessa piirun verran liikaa

huomaat lihonneesi taas muutaman kilon.

Olen nähnyt nämä maisemat
jotka sokeaksi ennen sai
-turraksi kylmälle kosketukselle.

Kuulin kaukaisia tarinoita
itsestäni ja kuten
muistasamannimisistä.
Mikä minä olin silloin puhumaan
rikki revityillä sanoilla
puhkinussituilla merkityksillä.


Kaksisataa vuotta tunnen nyt olleeni
sinunsinunsinun
ja vielä tuhannen edessä.

Tahdon sinun vievän minut
niin kauas kuin ikinä suinkaan.
Sillä silmäni nurin nähneenä

kasvan ja elän vastedes vain juurellasi.

Miten suhtautua,

kun oma makaroonimössö lautasella
tekee vain vaivoin kauppansa

ja lapsi kehuu enempi
tarhassa syömäänsä leegoa.

Nenänkaivuun voisi laittaa harrastukseksi
ihan yhtälailla salaisiin paheisiin,
kuin se näyttävyys
jolla itsestään muovataan

myyttistä ja mystistä korviketta sille
mitä ennen arjessa kutsuttiin Naiseksi.

Ole olemassa oleva ja saavuttamaton
yhtäaikaa
kitkansekaisille käsille suotavissa oleva objekti
jolla alkukantaisten halujen herättäminen
on tautisinta totta vastakkaisessa sukupuolessa.

Himosi herrasmiehiin
kuorii heistä valitettavan monasti
luolamiehiä,

joitten perusedellytyksinä olemassaololle on
taivaan valtojen kolme käskyä;

Syö, nuku ja parittele.


En mahda tietää auttaako tähän tilaan
enää Orfeuksen laulutkaan
sillä matka seireenistä harpyijaan
on enää yhden liikkeen varassa.

saisimpa sanottua
miten suuressa horroksessa olin sen sekunnin ajan
kun tein itsestäni palasen murhetta
rakkaimpani mieleen.

ottaisin takaisin minuutin
tai kaksi,
sen kaiken minkä se vaatisi

että olisin yhtälailla kokonainen
enkä usvainen olettamus vain

siitä mitä mielesi pahoissa painajaisissa suoltaa.


Ilman elosi suuntaa
olisin aivan katki, poikki ja hajalla.

raskaus on täynnä iloja, mutta sitäkin enemmän hämmentäviä hetkiä, varsinkin ensikertaa odottavalle. juuri kun on ikänsä puolesta päässyt selville omat mielenmyllerryksensä ja halunsa ja kroppakin on pysynyt samanlaisena tikkukaramellina jo 10 vuotta, niin sitten tulee masuasukki ja muuttaa kaiken.

tiesin kyllä että raskaudessa mahalla on taipumus kasvaa, mutta jotain olennaista jäi kertomatta kun lisääntymistä biologiankin tunnilla käsiteltiin.

tässä muutaman raskauden hämmentävistä huomioista:

4. neljästi yössä tarkoittaa vessareissuja. josko luonto on luonut rakon totaalisen rusinoitumisen raskauden myötä, niin myös sen hassun asian, että maksimissaan tunnin yhtämittaisissa pätkissä nukkuminen tekee ihmisen mielelle jotain kummaa. ja siitä päästääkin seuraavaan kohtaan...

3. oli se sitten puoli vuotta unetonta yötä takana tai hormoonit, mitenkä vain. eipä korvien välissä käyvä myräkkä tunne enää järjen hiventäkään eikä loogisuudella ole mitään merkitystä kun puhutaan reaktioista. itku ja nauru, nuo ihanat kamalat tavat purkaa myräkkäänsä josta ei ole itsekkään perillä. valitettavasti vain harva ymmärtää liikutuksesta itkemisen kun kaupan hedelmähyllyltä bongaa tavanomaista suuremman määrän banaaneja. tai miten yksi elohiiri toisen silmässä voi synnyttää kymmeniä minutteja kestävän hirnumisen, ja naurunkyyneleet vielä viikkojenkin kuluttua.
"olipas koskettava pirkan mainos... annatkos nenäliinoja?"
miksei kukaan ota meitä vakavissaan?

2. tasapainoaisti ottaa pitkän loman.
niin vain käy. ennenkuin masu alkaa varsinaisesti edes työntyä pihalle, ottaa tasapainoaisti hatkat. tarpeeksi monta kertaa kun kaataa töissä pölyseinät ja kaatuu tikkailla, eikä mukamas mahdu enää oviaukoista kulkemaan, ei auta kuin ihmetellä. olo on kuin kestohumalaisella, kulkeminen on tönkköä ja kaiken aikaa pitäisi tukea saada jostain.
auta armias siis niitä hetkiä kun nainen päättää pitää naiseuttaan yllä ja pukea ne korkkarit jalkaansa... tulos on lähinnä mykiöitä kirvelevä kuin näköä hivelevä kun sitä ollaan enempi konttausasennossa kuin pystyssä, ja silloinkin mäkeä pitkin kavutaan jalkaterät sojottaen sivuille, niinkuin ala-asteella ruipelot kintut vanhoissa lerpsuissa kaunoluistimissa.
pihaa on kynnetty turvalla enemmän kuin kerran ja kaikki kaupan lattiat on nuohottu, portaista ja luiskista nyt puhumattakaan! ilmankos perheväki kutsuu jo liikkumatapaani sanoin;
"sinna käy vähän pötköttelemässä"...

1. ja minä onneton luulin että raskaus lihottaa vain mahasta. en suostu vieläkään myöntämään täysin sitä muille, saati itselleni, että tähän mennessä kuin tyhjästä ilmaantuneet 15 kiloa oisivat tulleet jotenkin muuten kuin syömällä. kyllä naista kuin naista ahdistaa kun vaatteista pitää purkaa pois kaikki kavennukset, ja siltikin ne sopivat parraimmillaan vain viereen.
olo on kuin rantaan ajautuneella valaalla, mutta onneksi green peace ei ole vielä näille nurkille erehtynyt työntämään ketarat ojossa hangessa pötköttelevää turvonnutta odottavaa äitiä takaisin rinnettä pitkiin puroon:)

Toisilla pimeän pelko
kauhukuvat omasta irvokkaasta itsestään
hahmoteltuina sängyn alla asustaviin
mörkökuviin.

Ripauksena sahramia silmille
öisissä unikuvissani lasken,
että ihan yhtä hyödyllisenä olettamuksena pidän
leipäveitsien pitämistä piilossa.

Ja minähän teen tässä kaikkeni
ettei unieni ambulanssimiehet pääse koskaan
sinne kahvitauolleen!

Kehottivat laskea hitaasti kymmeneen
aina kivun iskiessä.
Ottamaan askelia kymmenen
kaikessa hiljaisuudessa.

Laskettavia päiviä
halvaannuttavat sata ja viisi
ja ehkä vielä enemmänkin.

Viisaampien pohtiessa pahoista tavoista
sitä vähiten pahinta,
jossa kyseinen minä olen vain
vielä toistaiseksi kävelevä ongelma.


Oloni tässä pahaisessa noitapiirissä...

Niin, no...


Kuvittele kerran voittavasi lotossa,
eikä sinulla ole tiliä
tai tarpeeksi suurta lompakkoa