Tänään tuli sairaalloinen halu ampua niin että rätisee ja paukkuu, liekit leimahtelee ja että johtain räsähtää!
Hah. Kirjoitin sairaalloinen vain siksi että sinä joka satut nyt lukemaan tätä, innostuisit hieman.
Ei kai mun halussa mitään sairaalloista ole, ainakaan en itse sitä tiedosta. Ne pahimmatkin ampumishimotkin hävisivät sitten melko nopeasti.
Mutta ajattelin josko viikonloppuna menis kaverin kanssa jonnekin ampumaseuran tiloihin, tutustuis vähän tuliaseisiin ja kokeilisi jotain uutta ja miehekästä.
Tä ainainen nörtteily tietokoneen äärellä ei voi olla terveellistä. Luulisi että Magnum .44 aseen tulittaminen saisi mielen muualle vähäksi aikaa. Omaa asetta en välittäisi omistaa, se on sellainen kapistus joka maksaa tolkuttomasti rahaa, ja sille olisi hyvin vähän käyttöä ja ei tuottaisi kenellekään (paitsi ehkä omistajalleen) jotain iloa.
Mulle siis riitää vuokra-ase.
Mielummin sijoitan kaikki rahani kameraan, kameravarusteisiin sekä kuvien kehittämiseen. Kuten olenkin jo tehnyt, mutta lisää siitä joku toinen kerta
Mulla on koneella muutama Children of Bodom biisi. Laitoin soimaan tämän kirjoittamisen ajaksi. Tämä musiikki on sairasta jos jotain. Hyi. Yäk. Katoaa välittömästi kunhan saan tallennettua tämän viestin. En voi käsittää miten joku voi nauttia tällaisesta räminäpaskasta jossa "laulu" on jotain helvetillistä örinää.
Ai niin. Helvetillistä taitaakin olla se taikasana. Kunhan tätä myydään syntisenä ja mustana, niin kelpaa paremmin kaikille gooteille ja satanisteille. Jeejee.
Makunsa kullakin.
Mä ammun pahvitauluja, kuunnelkaa te tätä sontaa. Paheensa kullakin.
Mitäs muuta onkaan mielessä.. hmm.. Joo.
Tä perisynti #1 jota telkussa näytetään nyt, ja on näköjään satoja tuhansia hulluja ihmisiä jotka sitä harrastavat.
Katsovat Big Brotheria.
Olen minäkin katsont kaverin kanssa muutamia jaksoja, opin jopa näiden hahmojen nimetkin. Nämä roolinäyttelijät. Eiku. Nehän on oikeita ihmisiä, joilla on oikeat tunteet ja omat ajatukset. Jotka on pistetty nukketaloon, ja sitten niiden kanssa kokeillaan kaikenlaisia sosiaalisia eksperimenttejä ja kidutuskeinoja, katsotaan kuka sortuu viimeisenä.
Tosi-TV:tä tosissaan, tai enemmänkin tulevaisuus-televisiota.
Ei kestä kauaakaan kun kamerat on asennettu joka paikkaan maailmalla (nyt jo joka toisen matkapuhelimessa), ja kun vähänkin tissi valuu ulos bikinistä uimarannalla ja kuppikokosi on esitetty tarkkaan naamakuvasi kera internetissä. Minikamerat on nykyään niin halpoja ja pienkokoisia, että valvontaa voidaan suorittaa missä vaan ja milloin vaan kenenkään huomaamatta.
Valvomisesta viis, niin sitten tulee tämä ihmisen nöyryyttäminen vielä lisäksi.
Oikeassa elämässäkin keksitään välillä mitä hölmömpiä ja turhempia työtehtäviä, niin että koko Big Brother talon asukaskokoonpanon toisiinsa ketjuttaminen päiväksi vaikuttaa jopa ihan normaalilta puuhalta, verrattuna siihen mitä työ- ja kouluelämässä saa alati kokea.
En tarvitse telkkua kertomaan minulle, kuinka maailma on hlmö paikka ja mitä ihmiset tekevät pienessä, tiiviissä yhteisössä. Sen voin kokea telkun ulkopuolellakin.
TV on se ase. En aio niellä sitä.
Nyt jalkani puutui tämän pitkän avautumisen aikana. Pitääkin vähän jaloitella.
Heippa rakkaat lukijat.
Sama paikka, eri aikaan! Näkemiin!