IRC-Galleria

Unet on hassuja asioita. Nykyinen tieteellinen selitys unille lienee jotain siihen suuntaan, että aivot purkaa päivän aikana aivoihin kertyneitä muistoja ja kokemuksia ja käsittelee niistä tärkeän informaation talteen. Eli vähän niin kuin öinen tausta-ajo, jossa analysoidaan vanhat datat.

Nukkuessa aivoista myös poistuu päivän aikana kertyneitä vapaita radikaaleja, jotka tuhoavat aivojen synapseja. Samoin uusia synapseja syntyy päivän kokemusten käsittelystä. Monet uudet asiat onkin helpompia kunnon yöunien jälkeen. Ja sen takia ihminen ei pysy hengissä kovin pitkään ilman unta.

Tieteellisestä höpinästä huolimatta unilla on aina ollut ja on monille edelleenkin mystinen ja henkilökohtainen merkitys. Unia tulkitaan ja unien uskotaan kertovaan itselle salaisia asioita, jopa tulevaisuutta. Itsekään en sulje pois sitä mahdollisuutta, että ihmisen aivoista löytyy kapasiteettia vielä vaikka mihin, muun muassa aistimaan asioita, joita me emme tällä hetkellä pysty aistimaan. Kenties tulevaisuudessa joudutaan uusimaan jopa nykyinen aikakäsitys ja opitaan ajattelemaan ajassa.

Oli miten oli, unia on minusta ainakin kiva muistella ja analysoida jälkeen päin, vaikkei aina niin vakavasti. Viime yöltä ei nyt jäänyt yhtään unta mieleen, joten kerronpa parista kestounesta, mitä mulla on ollut elämäni aikana. Unethan muistaa vain, jos herää kesken unen, joten tuli vissiin nukuttua liian sikeästi. Toisaalta unet kestää oikeesti vaan pari sekuntia, vaikka ne tuntuukin kestävän pidempään. Aivot on vaan nopeet, että ne hämää ihmisen perinteistä aikakäsitystä.

--

Pienenä ollessani päivähoidossa ennen peruskoulua, eli joskus 5-6 vuoden ikäisenä, näin tosi pitkään yhtä toistuvaa unta. Siksipä sen muistankin niin hyvin. Siinä unessa olin siellä hoitopaikassani. Olohuoneen ja keittiön lattioissa oli reiät, joihin oli vaara tipahtaa. Varsinkin se keittiön reikä oli tosi paha, kun se oli koko sen keittön kaappien välin levyinen, joten sen yli oli pakko hypätä, jos meni keittiöön. Noh, yllättäen mä aina onnistuin horjahtamaan sinne reikään tai en päässyt yli vaikka kuinka yritin hypätä.

Semmoiseen reikään kun humpsahti, niin tippui tosi pitkään alaspäin. Muistan aina et mua alko tylsistyttää siinä tippumisen aikana, kun se kesti niin kauan. Alas kun pääsi niin siinä ei tapahtunut mitään dramaattista, joutu vaan kiipeemään semmosta sikapitkät portaat ylös loppujen lopuksi päätyen sen hoitopaikan takaovelle, mistä pääsi takas olohuoneeseen.

Joskus saatoin saman unen aikana ravata ne portaat ties kuinka monta kertaa ylös, enkä koskaan onnistunut välttämään niitä reikiä. Tätä unta siis toistui ties kuinka pitkään. Aikaa en osaa sanoa, kun ei niin pienenä sitä silleen osannut ajatella, mutta niin pitkään kuitenkin, että se on säilynyt muistissa tähän päivään asti.

Noh, eräänä yönä mä näin semmoisen unen, jossa onnistuin loikkaamaan sen keittiön reiän yli. Sen jälkeen en nähnyt tuota unta enää koskaan, tai sitten onnistuin aina hyppäämään yli enkä herännyt siihen uneen enää.

Mitäs tästä nyt sitten analysoisi? Ehkä mulla oli pienenä jokin ongelma, josta en meinannut millään päästä yli ja sitten loppujen lopuksi se selvisi. Olin pienenä aika ujo ja arka, joten tuo on hyvin mahdollista. Harmi vaan, ettei muista mitään mitä siihen aikaan elämässä tapahtui niin ei voi enempää analysoida.

--

Sitten toinen vähän tuoreempi kestouni, joka liittyy yllätys yllätys: inttiin. Varmaan kaikki intin käyneet ovat nähneet intistä jonkin sortin unia sieltä pois pääsyn jälkeen. Mulla tämä kyseinen uni alko suunnilleen vuosi tai pari intistä pääsystä ja kesti varmaan pari vuotta aina ilmestyen silloin tällöin uudestaan.

Siinä unessa olin jäänyt vapaaehtoisesti inttiin toiseksi vuodeksi sen takia, että päivärahat aina kertaantui isommaksi. Olin sit uusien morttien kanssa siellä tuvassa ja lööbailin vaan ku ne joutu sykkimään. Ne oli ihan kummissaan et w00t, mikä mies tää on.

Kun tuota unta oli jatkunut pitkään niin se jossain vaiheessa muuttui niin, että olin jo kolmatta vuotta siellä. Osasin kaiken jo paremmin ku alikessut ja koutsasin niitä aina.

Siinä unessa oli kuitenkin koko ajan semmoinen epätoivoinen tunnelma, et mitä vittua mä oikein roikun täällä vieläki ku pääsisin jo pois ja toi päivärahaki on niin surkeen pieni. Jotenkin se oli kuitenkin turvallista olla samoissa ympyröissä ja tehdä samoja juttuja päivästä toiseen.

Ehkä tää uni kuvasti sitä, että oli aika epävarma olo elämästä, kun olin muuttanut intin jälkeen pois kotoa ja pitäisi elää omillaan. Teki mieli tommoiseen turvalliseen ja suojeltuun ympäristöön. Samaa juttua siis kuin monilla muillakin on tottumisessa elämään reservissä intin jälkeen.

Noh, tuossa unessa sitten kerran menin komppanian päällikölle selittään kesken kolmannen inttivuoden, et mua nyt ei oikeestaan nappaa olla täällä enää ja oon ollu jo niin kauan, ettet varmaan voi estää mua lähtemästä kesken pois. Sitten se sano, että pääsen parin päivän päästä pois kunhan palautan kaikki kamat ja silleen. Menin sitten tupaan kuittaileen, et lähenpä muuten ylihuomenna täältä pois. Sen jälkeen ei ole tuotakaan unta nähty, ilmeisesti pääsin yli siitä mikä sitä unta aiheuttikaan.

Jahas, tulipas paljon stooria ei mistään.