Joo-o, itkenpä tännekin siitä, kun sain vähän ikiomaa Kauniit ja rohkeat -actionia tänä viikonloppuna. Jätetään nyt yksityiskohdat kertomatta, jos jotain kiinnostaa, niin voi kysyä irkissä. Mutta ilmeisesti joillain ihmisillä on niin vähän elämää, ettei ne enää erota irkin ja oikean elämän eroa. Toisaalta pitää ollakin varsin vähäelämäinen, että vaivautuu juoruamaan musta, kun oon niin nolife itsekin. Mut sen kai siitä saa, kun kerrankin yrittää vähän lifettää.
Olihan tämä ihan hyvä oppitunti siitä, mitä keväällä voi pahimmillaan odottaa vastaavilta kukkahattutädeiltä ja paskamedialta. Tästä herääkin kysymys, että miten näihin juttuihin pitäisi suhtautua.
Mä olen oppinut olemaan elämässäni varsin avoin. En pelkää kertoa henkilökohtaisiakaan juttuja suhteellisen vieraille ihmisille. Ilmoitan myös omat mielipiteeni muille mikäli ne mielipiteet sattuvat olemaan erityisen vahvoja. Siksipä en kykenekään ymmärtämään ihmisiä, jotka mieluummin puhuvat paskaa selän takana. Varsinkin töissä on tullut vastaan tapauksia, missä aikuiset ihmiset kiukuttelevat kuin pikkupenskat ja ottavat työasioita ihan liian henkilökohtaisesti. Pyrin myös siihen, ettei tällaiset paskapuheet vaikuta muhun. Muodostan mieluummin mielipiteeni ihmisistä ja asioista omien kokemusten pohjalta kuin muiden tarinoista.
Nykyisen olemassaoloni mukainen lähestymistapa aiheeseen olisi siis jatkaa avoimena. Eli Seiskan jutulta "Mika nähtiin hame päällä Oulun yössä" katoaa uutispohja aika vahvasti sillä, että kuva musta kiltti päällä on ollu galtsussa jo pitkään. Toisaalta uutisarvo ei ole tähänkään asti ollut mikään vaatimus paskamedialle.
Toinen vaihtoehto olisikin siis muuttaa tapojaan ja vetäytyä asioilta piiloon. Tokihan asioista voisi puhua jonkin luotetun sisäpiirin kanssa, mutta tuo ei kyllä jotenkin vaan sovi mun karismaan.
Noh, mikäli hyvin käy niin tämmöisiä ongelmia ei edes tule vastaan. Ja uskoisinpa selvittäväni ne joka tapauksessa varsin hyvin. Olen ollut pienestä asti aika riippumaton kanssaihmisistä enkä anna suuresti arvoa muiden mielipiteille musta. Tärkeintä on se, että itse pidän itsestäni. Toki heikkoina hetkinä tarvii kavereitakin, mutta onneksi kivaksiakin löytyy. =)