Mun kämpästä puuttuu jotain. Oon asustellu tässä nyt vuoden verran ja pistin tuossa viime kesänä muuton jälkeen sisustuksen pääosiltaan oikeestaan kokonaan uusiksi ja sitten sen jälkeen vielä pikkuhiljaa sisustellu lisää. Viimeksi ostin seinille tauluja.
Vuodenvaihteen jälkeen tää kämppä on kuitenki tuntunut jotenki puutteelliselta. Tää ei tunnu kodilta. Oonki tässä reilun kuukauden verran jo katellu uusia kämppiä, muttei oo oikein mitään kivaa löytynyt vielä. Jotenkin tuntuu siltä, niin kuin asuisi jonkun toisen kämpässä eikä sen takia jaksa pitää hommia kunnossa. Esim. siivoominen tulee jotenkin vaan pakon edessä, sitä ikään kuin jää odottamaan, että jotain tapahtuisi itsestään.
Tässä viimeiset parin viikkoa oon yrittäny toistella itselleni, että tää on mun oma kämppä ja se onkin auttanut siihen, että on pikkuhiljaa alkanut pistää paikkoja järjestykseen taas ja sen myötä viihtyvyyskin on parantunut.
Nyt keksin, että voisi dumpata sohvapöytäni mereen sen takia, että siihen kertyy vaan kaikkea paskaa eikä sille oo oikein mitään järkevää käyttöä. Siirsinkin sen jo alustavasti vähän sivuun, kun muistin että lattialla on kiva istua. Kun käyn kotona Kempeleessä niin siellä tulee aina yläkerrassa leviteltyä kaikki romut lattialle ja istuttua siinä. Mulla on täälläkin suhteellisen matala sohva ja tv-taso ja mukavan pehmoinen matto niin mikäs tässä on läppärin kanssa istuskellessa tai makoillessa. Taidan muutenkin luovuttaa uuden kämpän metsästämisen ja miettimään, että miten saisi kodin takas tähän kämppään.
Tää kämppätilanne kuvastaa jotenkin hyvin myös ihan yleistä elämäntilannetta. Jotenkin tuntuu välissä siltä niin kuin eläisi jonkun toisen elämää ja odottaisi vaan, että jotain suurta ja ihmeellistä tapahtuisi itsestään. Liekö jotain yleistä kevätväsymystä sitten ollut, mutta auringonvalon myötä on alkanut taas olla energiaa tehdä kotona muutakin, kun vaan maata sohvalla ja irkata. Sain jopa kuvattua uuden koala-episodin vihdoin!
Naisten suhteen on ollut mukavan hiljaista viime aikoina eikä oo tarvinnu hajoilla. Mietinkin tässä, että loppukevään ja alkukesän vois keskittyä tekemään töitä oikein urakalla ettei vahingossakaan sekaannu naisiin, kun nyt on taas päässyt tämmöiseen miellyttävän tasaiseen tilanteeseen ettei naiset sekota päätä.
Ostin tuossa mopon millä on mukava pärtsäillä ja ulkonakin alkaa olla taas semmoiset ilmat, että voisi uskaltautua taas urheilemaan laiskottelun ja sairastelun täyteisen talven jälkeen. Oon pohtinut jopa, että voisi raahautua elämänsä ensimmäistä kertaa kuntosalille, jos löytäis jotain kivaa ylävartaloaktiviteettia, että sais nää nörttihartiat vähän auki.
Hmm, tulipas epämääräinen blogaus vähän kaikesta eikä oikein mistään. Lähinnä kai piti vähän avata omia ajatuksia lauseiksi.
PS. Oon alkanu tykkäämään macista. :o