IRC-Galleria

Pitkästä aikaa katsaus elämään. Viime aikoina on ollut tarvetta pysähtyä ja miettiä tätä aihetta ja tässä hieman purkamista itseäni varten ja ehkä jotain muutakin saattaa asia kiinnostaa.

Muutin Helsinkiin vuonna 1999. Lukion jälkeen en oikein tiennyt mitä halusin elämälläni tehdä. Matikka sujui lukiossa hyvin, joten hain sitten automaattisesti Oulun Yliopistoon lukemaan matikkaa. Intin aikana pääsi kuitenkin vähän irti arjesta ja miettimään asioita ja tulin siihen tulokseen, että jos jään intin jälkeen Ouluun niin en todennäköisesti poistu sieltä koskaan ja vanhempana alkaa harmittaan, kun on jäänyt paikoilleen. Päätin siis alustavasti vaihtaa paikkakuntaa.

Intin aikana aloin seurustelemaan Emilian kanssa, joka asui Helsingissä ja siten muutto Helsinkiin oli looginen vaihtoehto intin jälkeen. Samalla totesin, että matikka ei oikeastaan kiinnosta pätkääkään ja vaihdoin pääaineeksi fysiikan ja opiskelupaikaksi Helsingin Yliopiston. Fysiikkakaan ei sitten kauaa kiinnostanut, mutta ensimmäisellä tietojenkäsittelytieteen kurssilla tiesin löytäneeni oman alani ja aloinkin opiskelemaan sitä päätoimisesti.

Emilia jäi aikanaan historiaan ja niin on jäänyt jo moni muukin, mutta jokin side on aina ollu pitämässä mut täällä pääkaupunkiseudulla. Yleensä se on ollut opiskelu. Muutto takaisin Oulun seudulle on ollut jo pitkään mielessä, mutta se on aina ollut aikataululla "sitten, kun valmistun". Viime keväänä totesin kuitenkin, että opinnot ei nyt edisty mihinkään, joten parempi mennä suosiolla kokopäiväiseen duuniin ettei tarvi ainakaan murehtia tuntipalkkaisuuden mukanaan tuomista epäsäännöllisistä tuloista.

Kävin tänä viikonloppuna Oulussa, pitkästä aikaa tällaisessa tilanteessa, ettei ole tunnesiteitä keneenkään ihmiseen täällä eikä siellä. Viime aikoina luottamus ihmisiin on muutenkin romahtanut kokonaan. Puukkoja tuntuu satelevan selkään vähän joka puolelta ja olo on toisinaan ollut varsin yksinäinen. Kunnolla sinkkuna pysyminen on kuitenkin tehnyt tosi hyvää pitkästä aikaa, kiitos siitä tukihenkilöille. =b Samalla on oppinut arvostamaan niitä ihmisiä, jotka on luottamuksen arvoisia ja nousee tarpeen vaatiessa esiin.

Oulussa käyminen on aina ollut kivaa ja pois lähteminen vaikeaa. Erityisesti eilen pois lähteminen tuotti suurta tuskaa ja se saikin mut miettimään junassa paljon eri asioita. Aloin pohtimaan, että miksi mä siinä junassa oikein istun. En keksinyt mitään muuta painavaa syytä kuin työpaikan. Huomasinkin, että mulla ei tosiaan ole pääkaupunkiseudulle tällä hetkellä mitään muita kiinteitä siteitä, kun opiskelustakin tavallaan luovuin työnteon voitoksi. Ja vaikka nykyinen työpaikka lähes parhain mahdollinen onkin, ei se ole yksinään riittävä tekijä pitämään mua täällä.

Päätinkin alustavasti eilen, että tulen muuttamaan takaisin Oulun seudulle ensi kesänä.

Asetin tuon ajankohdan reilun puolen vuoden päähän monestakin syystä. Ensimmäinen syy on opiskelu. Olen yhtä sivuainekurssia vaille luonnontieteiden kandidaatti ja sen tutkinnon ajattelin pusertaa ulos ensi keväänä vaikka väkisin. Sitten, jos maisterin tutkinto ja gradu alkaa jossain vaiheessa kiinnostamaan, niin Oulustakin löytyy yliopisto. Toinen syy on se, että haluan järjestää täällä kesken olevat asiat kunnolla loppuun.

Suurin syy on kuitenkin se, että mä tarvin itse aikaa totuttautua ajatukseen. Muuttaminen takaisin Ouluun on suuri muutos ja meistä kaikista löytyy se osa, joka vastustaa kaikkea muutosta ja haluaisi pysyä vanhassa ja turvallisessa. Se puoli tulee keksimään vielä monta syytä, miksi mun pitäisi pysyä etelässä. Keksin niitä jo nyt, mutta veri vetää pohjoiseen.

"Alustavasti" siksi, että reilu puoli vuotta on pitkä aika, varsinkin mulle tässä tilanteessa. Se on nähty jo niin moneen kertaan, että elämässä tulee aina vastaan erinäisiä satunnaistekijöitä, yleensä naispuolisia tai rahaan liittyviä, jotka muuttavat suunnitelmia suuntaan tai toiseen. Sekään ei kuitenkaan haittaa, niin kauan kunhan on hyvä olla.

Viime aikoina ei ole ollut hirveän hyvä olla, mutta nyt tuntuu hyvältä, paremmalta kuin pitkään aikaan. Nyt on jokin suunnitelma ja lähitulevaisuudenkuva enkä tunne itseäni enää yhtään niin orvoksi ja päämäärättömäksi. Ensimmäistä kertaa olen asettanut itselleni kiinteen päivämäärän Ouluun muuttamiselle ja ensimmäistä kertaa näyttää siltä, että se tulee tapahtumaankin. Reilun puolen vuoden päästä nähdään miten kävi. =)

Anteeksi, sorruin tekemään tämmösen testin ja pastean sen vielä blogiin. Mut tytöt pakotti. =I Tosin kieroutuneesta luonteestani johtuen en pysty olemaan analysoimatta näitä luonneanalyysini tuloksia tässä samalla.

Ekstrovertti vs. introvertti : 20 % ekstrovertti
Käytännöllinen vs. intuitiivinen: 60 % intuitiivinen
Ajattelija vs. tuntija: 20 % tuntija
Impulsiivinen vs. harkitsija: 7 % impulsiivinen

"Olet mieleltäsi avoin, sinulla on mielikuvitusta, olet huolehtiva ja ulospäin suuntautunut."

Mielikuvitusta kyllä riittää ja oon aika kova huolehtimaan asioista. Ulospäin suuntautuneisuus vähän vaihtelee tilanteen mukaan, ku oon tämmönen nörtti ja mielikin on toisinaan suppea, jos oon jostain asiasta jotain päättänyt.

"Ihmistyyppisi nauttii elämän suuren näytelmän seuraamisesta, ja pohtii mielellään ihmisten motiiveja ja tarkoituksia. Kaltaisellesi ihmiselle mikään asia elämässä ei ole merkityksetön. Siksi toisten ihmisten mielestä saatat toisinaan olla liian varuillasi, herkkä tai epäluuloinen."

Tää on kyl totta. Mä tykkään tutkia ja analysoida asioita, itseäni ja toisia ihmisiä. Ja mun kanssa lähemmissä tekemisissä olleet tietää kyl varsin tarkkaan tuon, että mä analysoin kaikki mahdolliset pikkuasiat ja vedän niistä omia johtopäätöksiäni.

"Olet valloittava, karismaattinen ja nerokas supliikki-ihminen. Olet lahjakas moniosaaja, ja voitkin menestyä useilla alueilla elämässäsi."

Tästä en oikein tiedä. Puhun paljon paskaa, mutta tuskin se kovin valloittavaa on. =E

"Sinua stressaavat ammatit, joissa on selvät säännöt ja toimintaohjeet 'tee tämä tällä tavalla' tai joissa vaaditaan logiikkaa, faktoja ja yksityiskohtia."

Tää on vähän ristiriitainen. Toi alkupuolisko on totta, en todellakaan tykkää työssäni tehdä asioita valmiiden kaavojen mukaan, mutta toisaalta arvostan logiikkaa ja yksityiskohtien viilausta välissä liiaksikin.

"Ihmistyyppisi ei jaksa keskittyä kauaa samaan asiaan, ja monet mielenkiinnon kohteet saattavatkin vahingoittaa menestystäsi pitkäjänteisyyttä vaativassa työssä. Parhaiten sinulle soveltuvat ammatit, joissa voit aloittaa projekteja ja sitten innostaa toisia saattamaan ne päätökseen. "

Tämäkin lienee totta. Mulla on tapana pitää töissä koko ajan 3-4 projektia yhtä aikaa päällä, jotta voin vaihdella niitä koko ajan, kun en jaksa keskittyä yhteen asiaan pitkään. Ja mulla on ihan uskomattoman paljon alulle ideoituja juttuja, joita ei koskaan saa päätökseen, kun ei kärsivällisyys riitä. =E

Nojoo, vähä kuivahko blogaus, mutta eipä nyt irronnu parempaa. =p

Oon joskus ennenki blogaillu jostain mahtavista tuotekehitysideoista mitä oon saanu. Mulle tulee aina välissä näitä kausia, että keksin kaikkea kummallista. Tässäpä pari idistä lisää.

Vaihdoin tuossa eilen mun toiselle traakkipuulle uuden ruukun ku vanha ruukku kävi liian kapeeksi niin se kampes itsensä kieroon siellä. Muutenki se on kesän aikana kasvanu kieroon ikkunaan päin ku en oo jaksanu kääntää sitä.

Tästäpä keksinkin loistavan tuoteidean: itsestään pyörivä kukkaruukku. Eli kukkaruukun pohjalla ois semmonen lautanen, joka pyörittäis sen kukan vaikka kerran tunnissa ympäri. Tämä ei vaatis paljoa energiaa ja se vois ladata itsensä auringosta. Näin kukat kasvais sit aina suoraan ku ne sais aurinkoa joka puolelle.

Toinen idis tuli mieleen tuossa bussimatkalla, kun bussi pysähtyi suojatien eteen ja joku setä singahti hirveetä vauhtia lastenvaunujen kanssa ohi. Sillä oli semmoset kolmirattaiset vaunut, joiden kanssa on helppo lenkkeillä yms.

Sitä ideaa sitten siinä kehittelin ja keksin, että lastenvaunut vois yhdistää semmosen isorenkaisen potkulaudan kanssa. Siinä ois kolme rengasta, kaks edessä ja yks takana. Eturenkaiden päällä ois semmonen lastenvaunumainen paikka lapselle ja takana semmonen astinlauta, jonka päällä voi seistä. Sillä vois sit potkiskella menemään penskan kanssa.

Soitin kahdesti asiakaspalveluun. Molemmilla kerroilla jonotin niin kauan et puhelu katkes ja totesin, ettei ehkä kiinnosta ihan niin paljoa toi viis euroa. Järjestelmä voitti. =I

Olipahan ehkä maailmanhistorian paskin viikonloppu. Onneksi kuitenkin löytyy niitäkin ihmisiä, jotka auttaa tiukan paikan tullen. Mut enpä tilitä siitä enempää, vaan valitan ihan jostain muusta, nimittäin puhelinoperaattoristani.

Mulla ei oo aiemmin ollut mitään valitettavaa mistään operaattoreista mitä olen käyttänyt. Nyt kuitenkin yritetään pissiä silmään pientä miestä.

Ihmettelin tuossa pari viikkoa sitten, kun ei ole tullut puhelinlaskua pitkään aikaan. Nyt sitten kattelin verkkopalvelusta laskujani ja huomasin, että jostain syystä toukokuun ajalta on jäänyt lasku kokonaan pois. Eli edellinen lasku on ajalta 1.4.-30.4. ja nyt 19.7. päivätty lasku ajalta 1.6.-30.6.

Noh, toukokuussa tuli aika vähän käytettyä puhelinta niin ajattelin, että varmaan on jätetty lasku siksi laittamatta ja siellähän olikin laskussa kahden kuun kuukausimaksut. Nyt kuitenkin aloin katsomaan tarkemmin tuota laskua, mikä tupsahtaa postilaatikkoon varmaan huomenissa, ja huomasin, että siellä on lisätty 5 euroa maksukehoitusmaksua ja 14 senttiä viivästyskorkoa.

Multa siis yritetään periä viivästysmaksuja laskusta, jota ei ole koskaan edes tehty. Se ei ole siis hukkunut postissa, vaan sitä ei löydy tuolta verkkolaskutuksestakaan. Täytynee huomenna soittaa asiakaspalveluun ja kysellä et wötöf. Eipä tää nyt taas rahasta ole kiinni, mutta vituttaa vaan se, että ihmiset ei osaa.

Vaikken itse olekaan mikään suunnaton live-musiikin ystävä, niin ei tarvinnut miettiä lähtemistä kahdesti, kun kuuli että GNR tulee Suomeen keikkailemaan. Vuonna 2001 bändin piti tulla kans, silloinkin oli kenttäliput hankittuna, mutta koko silloinen Euroopan kiertue peruttiin pari kuukautta aiemmin. Muutenkin Axlin ailahtelevasta mielestä on kuultu niin paljon juttua, että sai viime tinkaan asti jännittää miten käy.

Keikka alkoi odotetusti myöhässä. Lipussa luki tapahtuman alkavan klo 20, mutta lämppärikin alkoi soittamaan vasta klo 21. Alkuperäinen lämppäri Bullet for My Valentine oli joutunut perumaan pari keikkaa "henkilökohtaisista syistä", mutta pikapikaa korvaajaksi hankittu kotimainen Melrose hoiti homman kyllä varsin mallikkaasti, vaikka etukäteen hieman arveluttikin.

Axl antoi tällä kertaa odotuttaa itseään tosi pitkään, GNR ilmaantui lavalle vasta klo 22:45, mutta sen jälkeen seurasikin 2 h 15 min niin kovaa tykitystä, että ketään Areenalla ei varmasti jäänyt odottaminen harmittamaan.

Show oli ihan käsittämättömän hyvä, Axl oli tosi hyvällä päällä ja hyppi ja juoksenteli ympäri lavaa kuin vanhoina hyvinä päivinä. Välispiikissä Axl heitti myös läppää Ruotsissa tapahtuneesta vangitsemisesta. Siinä Axl selitti, että häntä oli kolme nahkahanskaista poliisia pitänyt paikallaan, kun joku puoskari oli yrittänyt ottaa verinäytettä, muttei ollut osunut suoneen millään. Poliisithan olettivat siis, että Axl on varmasti pilvessä, koska hän on iso paha setä Ameriikasta. Siinä Axl oli sitten haukkunut sitä lääkäriä idiootiksi, kun verta roisku kaikkialle muualle paitsi sinne mihin sitä piti, kun se oli huomannut et oven suussa seiso hottis tsiksi ja jäänyt kuikuileen sitä vaan. Noh, loppuun Axl totesi jotain et "I don't really care if the girls dig me or not, because I'm not looking for a girl with good taste, but a girl that tastes good." =)

Vaatetuksessa Axl oli palannut takasin ihan alkuun, Appetiten ajoille. Jaloissa Axlilla oli farkut ja paidat oli samaan tyyliin sopivat ja vaihtuivat muuutaman biisin välein. Ihan Illusion-kiertueen vertaista vaatteidenvaihtorumbaa ei enää ollut, mutta se 2000-luvun alun verkkari+lätkäpaita-look oli sentään tiessään.

Monien mielestä GNR ei ole enää GNR, mutta mulle GNR on aina ollut nimenomaan Axlin bändi. Lisäksi tykkään Robin Finckistä tosi paljon ja koko muukin bändi tuntui vetävän hyvällä tunteella. Suurin osa esitetyistä biiseistä oli vanhoja biisejä, mutta joukkoon mahtui myös pari uutta tulevalta Chinese Democracy -albumilta. Madagascar on ihan loistava biisi ja toisena uutena oli joku pianopohjainen viritelmä, jonka nimeä en kyllä itse tiedä, kun en sitä aiemmin ole kuullut. Hyvältä biisiltä sekin ensikuulemalta vaikutti.

Lisäväriä showhun toi kitarasoolona soitettu Finlandia-hymni, Dizzy Reedin pianosoolona vetämä Hanoi Rocksin Don't You Ever Leave Me sekä Ron Thalin kitarasooloilema Don't Cry. Liekö Axlilla liikaa tunnelatausta mukana Don't Cry -biisissä menneiltä vuosilta, kun sitä ei ilmeisesti ole laulettu koko kiertueen aikana. Dizzy on muuten päässyt ihan järkyttävän laihaksi.. kylkiluut paisto läpi oikein kunnolla. Joskus Illusionin aikaanhan Dizzy oli vielä aika pulskassa kunnossa, mut mennyt hieman yli toi laihduttaminen vissiin.

Lavan setup oli aika minimalistinen, perusvalot ja videoheijaste, mutta pyrot oli kyllä ykkösluokkaa. Pommien paineaalto tuntui hiuksissa ja mahtavat lieskat kuumotti naamaa vaikkei ihan lavan reunalla oltukaan. Jossain 15-20 metrin etäisyydellä oltiin koko keikka, kun ei sinne ihan pahimpaan ryysikseen viittinyt änkää.

Mutta kaiken kaikkiaan mahtava show, ei mitään jälkeäkään niistä kaikista pahoista asioista mitä Axlin esiintymisestä on kuultu. Areenan yleisö oli ihan täysillä mukana ja lopussa, kun koko bändi kävi pokkaamassa lavalla, näki kyllä esiintyjien ilmeistä, että tänään oli kivaa. Toivottavasti tänä iltana paikalle saapuvat näkevät yhtä hyvän esiintymisen.

GUNS
N'
ROSES
\,,/

Englannin ja Ranskan välillä käydyn satavuotisen sodan, joka muuten alkoi vuonna 1337, aikana Englannin kuningas Edvard III alkoi kutsua itseään "Englannin ja Ranskan kuninkaaksi". Setä siis vaan päätti, että hän on niin kova jätkä, että sama sitten julistautua Ranskan kuninkaaksi ohimennen. Englannin kuninkaalliset käytti tuota Ranskan kuninkaan arvonimeä aina 1800-luvulle asti.

En ehkä oo ihan yhtä kova jätkä ku Edvard III, mutta julistaudun täten Ranskan kuninkaaksi. Otin myös vapauden keksiä lisänimen itselleni, olen siis Mika I Lempeä.

Tulipa tuossa irkissä puheeksi eläinallergiat. Esimerkiksi kissa- ja koira-allergiathan ei johdu ko. eläimien karvoista vaan hilsepölystä mitä niiden ihosta irtoaa. Eri eläimistä irtoaa eri tavalla tätä pölyä ja vastaavasti ne allergisoi eri tavalla.

Samalla lailla esimerkiksi koirat voivat olla allergisia joidenkin ihmisten hilsepölylle. Tästä tulikin mieleen, että onkohan mahdollista olla allerginen saman lajin edustajalle, eli voiko ihminen olla allerginen toiselle ihmiselle?

Tähän kysymykseen ei järkeilemällä vastausta löydy, joten täytynee kysyä asiaa aina niin viisaalta Tieteen kuvalehdeltä. Palaan asiaan, kun saan vastauksen.

Niinku kanssairkkaajat ovat varmaan huomanneet niin mulla on ollut grillivastusongelma tässä viime aikoina. Huomasin tuossa joku aika sitten, että mun uunissa on kaks tommosta kuvaketta, joiden merkitys oli hieman hämärän peitossa.

Toinen näistä kuvakkeista on [ S ], joka on kuulemma salamalämmitys, eli se tykittää vissiin isommalla teholla uunin nopeemmin lämpimäksi, ku normaalisti. Ja sitä ei saa pitää pitkään päällä ku vastukset palaa.

Toinen kuvake oli sitten tuo mysteerinen grillivastus, josta kaikki on kuulleet, mutta kukaan ei tunnu tietävän mikä se on. Toki nimestä voi päätellä, että sillä grillataan, mutta mähän en voi hyväksyä sitä tietämättä toimintaperiaatetta.

Joku ehdotti, että grillivastus antaisi tasaisemman lämmön uuniin, mutta eihän siinä ole mitään logiikkaa. Oikee grillihän toimii nimenomaan siten, että se antaa tosi epätasaisen lämmön pelkästään alhaalta päin.

Noh, järkeilin sitten asian niin, että grillivastus, joka on se kiekura härveli uunin katossa, antaa epätasaisen ja kuuman lämmön läheltä ruokaa ja siten polttaa sitä ruokaa pinnasta ja antaa semmosen grillimäisen efektin ja väriä. En vaan ole ihan vakuuttunut siitä ennen kuin itse testaan.

Eilen muistin ekaa kertaa pistää grillivastuksen päälle ku tein uunissa ruokaa. Mutta eikös mitä, pistinkin epähuomiossa tuon salamamoodin päälle enkä grillivastusta niinku piti. Asia on siis edelleen yhtä mysteerinen, mutta vielä joku päivä mä selvitän grillivastuksen salaisuuden.

Mä vihaan oravia. Joskus pienenä ku asustelin vielä Kempeleessä niin oli kiva katella ikkunasta takapihalle, ku orava kiipeili puuhun siellä. Täällä pääkaupunkiseudulla on sitten kohdannut enemmän noita oravia ja huomannut kuinka petollisia ne on.

Kauempaa katottunahan ne on tosi söpöjä pörröisine häntineen ja tupsukorvineen. Mutku lähemmäksi pääsee niin näkee ku niillä on semmonen saatanallinen katse silmissä ja ne liikahtelee silleen tosi hätäisesti. Niiden silmistä lukee semmonen et "tuuppa vähän lähemmäksi niin hyökkään sun päälle ja revin silmät irti päästä". Perkeleen kaupunkirotat. xI

Puput taas on kivoja, mutta tyhmiä. Täällä Ylästössä juoksentelee paljon pupuja aina iltaisin ku käy kävelyllä. Sit ne juoksee aina vähän kauemmaksi, jos kävelee niiden suuntaan ja jäävät möllöttään ja taas juoksevat vähän kauemmaksi. Ei ihmekään, että jäävät autojen alle yhtenään.

Sori, tässä kirjoituksessa ei ollu yhtään mitään järkeä. Musta on vaan pari päivää jo tuntunu siltä, et mun pitää kirjoittaa tänne oravista.