IRC-Gallerian tietosuojakäytännöt päivittyvät 25.5.2018 vastaamaan EU:n tietosuoja-asetuksen (GDPR) vaatimuksia. Lue päivitetty Tietosuojaseloste. Lisäksi käyttöehdoissa on tarkennettu ikärajaa ja kohta 6.2 viittaa Suomen lain lisäksi Euroopan unionin lakiin.

IRC-Galleria

Bro

Bro

ei ole enää Galtsun ylläpitäjä, http://irc-galleria.net/feedback auttaa ongelmissa. :)

BaariPerjantai 24.03.2006 12:48

Käytiinpä eilen illalla nörttiläisten (http://fcn.fi/) kanssa tarkistamassa Subtv:n uuden Baari-reality-shown Café Punawuoren avajaiset.

Ennen avajaisiin menoa käytiin op777 :n kanssa Kampin uudessa kauppakeskuksessa vähän shoppailemassa ja salakavalasti piilomainostettiin siellä nuo keltaiset svetarit päällä missä lukee selässä isolla FC NÖRTIT.

Noh, siinäpä aikamme pyörittiin ja välistä kuulu jostain jotain "supi supi NÖRTIT supi supi" eikä mitään sen kummempaa. Sit siinä ku oli kierrelty koko kauppakeskus niin pysähdyttiin tekemään jotain Laurean opiskelijoiden pitämää kyselyä vaatekaupoista, ku kaks pikkutyttöä tuli ihkusti pyytään meiltä nimmareita. Elämäni ekat nimmarit siis ja tais jäädä aika lähelle viimeisiäki. =) OP siinä paljasti vielä, et ne samat tytöt oli stalkannu meidän perässä jo Jack & Jonesista asti ku olivat bonganneet meidät.

No eipä siinä vielä mitään. Täytettiin sit se kysely loppuun ja poristiin niiden Laurealaisten kanssa jotain ku siihen viereen tupsahti semmonen 4-6 hengen jengi semmosia latinoverisiä nuoria miehiä, eli vähän sen näkösiä et varmaan ovat potkiskelleet palloa itekki. Olin vähä silleen et jaaha, nyt tulee kuittailua meidän mahtavista futistaidoista.

Mut ne tyypit oliki bongannu meidät aiemmin ja käyneet ostaan jostain semmosen pienen futispallon ihan sitä varten et saivat ottaa meiltä nimmarit siihen. Oli vähän semmonen w00t-olo siinä vaiheessa. =D Noh, sit vielä myöhemmin joku ihkupihku tytskä halus ottaa meistä kuvan kännykällään ja Dressmanin myyjä yritti asustaa koko joukkueen uusiksi.

--

Sepä siitä Kampin reissusta. Seuraavaksi kerättiin sit nörttiporukka kasaan ja valuttiin kasin pintaan tuonne Punawuoren avajaisiin.

Tykkäsin siitä itse paikasta tosi paljon. Yläkerta oli semmonen lämpimän värinen kahvilatyylinen ja alakerrassa oli sit semmonen tummanpuhuva 70-luvun tyylinen yökerho. Molemmat miellytti mun silmää kovasti ja musakin oli ihan kivaa, joskin live-esitykset ei suuremmin lämmittänyt.

Itse kilpailijat suoriutu illasta mun mielestä varsin hyvin ottaen huomioon, että toi oli niiden eka ilta. Välissä oli vissiin vähän kassojen kans ongelmia ja jutut hakusessa, mut loppujen lopuksi suht hyvin näytti menevän. Itse tilasin heti kärkeen tosi pahan drinksun, eli appelsiini- ja ananasmehua tuoppiin sekasin. Siinä kestiki sit jokunen minuutti ennenku ananasmehu löyty, mut sinä aikana olikin ihan muuta viihdettä.

Nimittäin siinä ku nojailin baaritiskiin niin semmonen täti tupsahti mun viereen lehtiön kanssa yhtäkkiä. No se siinä kyseli et pelaanko mä FC Nörteissä ja mikä mun nimi on. Sit se uteli vielä, että mistä päin oon kotosin niin sanoin et Oulun seudulta Kempeleestä ja se ilahtui kovin suuresti, kun oli Kalevan toimittaja. Aattelin et se pistää jonku tiukan kyssärin peliin, mut mitä vielä. Se heittiki yllättäen et "Seiso siinä niin me kuvataan sun selkää." =D Siinäpä ne sit kuvas mun selkää ku olin tiskillä tilaamassa mehua, gg. =)

Kilpailijat siis handlas ihan hyvin, varsinki Tomasista tykkäsin kovasti. Danielilla oli homma vähän hakusessa vielä ja jonkumoista säätöä tietenki oli muillaki. Mut homman ryssi sitten kokonaan paikan poket, joiden käsittääkseni piti olla ammattilaisia. Nimittäin 1,5 tuntia avaamisen jälkeen koko paikka oli niin täynnä, että palotarkastaja olis saanu sydänkohtauksen pyrkiessään sen yläkerran ryysiksen läpi.

Sinällään tietenki ihan ymmärrettävää, että kutsuvierastilaisuudessa ei niitä kutsuvieraita haluta jonottaa ulkopuolella, mut kuvittelis nyt tyhmimmänki portsarin osaavan sen verran yhteenlaskua ettei ihan mahottomia määriä päästä sisään. Tosin virhehän tehtiin jo etukäteen siinä, että sinne kutsuttiin niin sikana porukkaa.

Sitku sitä väkeä oli niin paljon niin pikkuhiljaa alko myös blokkaus kusemaan, kun ei siellä mahtunut liikkumaan ollenkaan niin oli aika mahdoton blokata. Samoten baaritiskillä joutu jonottamaan tosi kauan, kun porukkaa oli niin paljon ostamassa koko ajan.

Mut kaiken kaikkiaan ihan hauskat bileet oli. Mitään suurempia julkkiksia siellei näkyny vaan olil aika Subtv-pitoinen tapahtuma ja muutamia muita pikkujulkkiksia. Aika jäykkä ja pinnallinen meininki oli, mut semmosta kai se on tommosissa tapahtumissa aina. Ja sit klo 23 jälkeen ei enää porukkaa valunut sisään vaan meno alko pikkuhiljaa hyytyyn (yllättäen ku oli torstai) niin siirryttiin siitä jatkamaan sitten muualle.

Onnea vaan uudelle baarille, saatanpa käydä toistekin. Paikasta näytti löytyvän oma WLANikin, joten sinne vaan läppärin kanssa kahville. =)

Thinking - it's fantasticMaanantai 06.02.2006 13:55

Mulla on aina ollut hypetysongelma. Viime aikoina on alkanut telkkarissa useita "täydellisiä" tv-sarjoja, jotka ovat olleet suuria menestyksiä muualla maailmassa. Esimerkiksi Lost on sarja, josta varmaan pitäisin suunnattomasti, jos sitä ei olisi hehkutettu niin paljon. Nyt mulla on jo valmiiksi joku asennevamma sitä kohtaan vaikken ole nähnyt kuin nuo kaksi ekaa jaksoa vasta.

Taru sormusten herrasta -elokuvat oli aiempi esimerkki tästä samasta ilmiöstä. En halunnut katsoa niitä silloin, kun ne olivat teattereissa, katsoin sitten myöhemmin DVD:ltä kaikki putkeen, enkä kyennyt asennoitumaan niihin yhtään.

Yläasteella en voinut kuvitellakaan pitäväni Metallicasta, koska kaikki hypetti sitä niin paljon. Aloin kuuntelemaan vanhaa Metallicaa vasta sitten lukion lopulla, kun muut jo hajoilivat Metallican Load-levyyn.

90-luvun lopulla suunnittelin kovasti ottavani tatuoinnin. Sitten niistä tuli suosittuja ja nyt joka toisella teinixillä on vähintään yksi tatuointi - en siis enää harkitsekaan ottavani moista.

Salattuja elämiä en voinut sietää vielä pari vuotta sitten. Nyt siihen on alkanut niin moni ihminen hajoilemaan, että mäkin voin sitä ihan nautinnolla katsoa. Suomen Big Brotheria yllättäen pystyin kyllä katsomaan melkein alusta asti, vaikka hieman alussa ahistikin.

Tämä saattaa kuulostaa siltä, että yritän kovasti olla ns. erilainen nuori, mutta kun kyse ei ole siitä ainakaan tietoisesti. Mua vaan ahistaa se, ettei ihmisten haluta ajattelevan itse ja vielä enemmän se, etteivät kaikki myöskään tajua sitä.

Noh, kuten useimmat varmaan tietävätkin, olen mukana FC Nörtit -nimisessä reality-ohjelmassa (http://fcn.fi/), joka alkaa tuossa ihan parin viikon päästä. Onneksi tuota meidän sarjaa ei ole alettu rummuttamaan liikaa, olisin varmaan joutunut johonkin aivosolmuun siitä.

Aiheeseen liittyvä ajankohtainen ilmiö, joka näkyy täällä galleriassakin on nämä sähköposteista verkkopäiväkirjoihin päätyneet valmiit kysymyslistat, joihin ihmiset vastaavat ja haastavat toisia vastaamaan. Ettekö te oikeasti keksi mitään kirjoittamista ilman, että teille annetaan valmiiksi kysymyksiä joihin vastata?

OPETELKAA AJATTELEMAAN ITSE.

Seuraavan kerran, kun huomaat tuijottavasi mobiilituubaa mainoskanavilta ihan vaan sen takia, ettei telkkarista tuu mitään muutakaan niin tarkistapa mitä YLE 24 tai YLE Teema tarjoaa YLE1:tä ja YLE2:ta unohtamatta. Niistä löytyy nimittäin toisinaan ihan piristävää vaihtelua. Onhan nekin toki valmiiksi muokattua tietoa, joka ei vaadi sen suurempaa käsittelyä, mutta silti ihan hyvä kevyt alku ajattelemisen ihmeelliseen maailmaan.

Tämmöstä tällä kertaa. Tuli ehkä hieman kuumeisen sekavaa tekstiä, mut ehkäpä sieltä ajatus irtoaa, kun tarpeeksi prosessoi.

TilannekatsausKeskiviikko 25.01.2006 15:44

Eipä oo pitkään aikaan tullu kirjoteltua mitään älyllistä tännekään. On tässä ollu vähän kaikennäköstä, ahistanu vähän kaikki asiat eikä oo oikein jaksanu mitään. Toi blogattu painajainen oli varmaan samaa perua, en oo nimittäin varmaan koskaan ennen nähny noin väkivaltasta painajaista. Ambulanssisedätki käväs yks päivä kylässä, älkää kysykö miksi, en kerro kuitenkaan. Nyt alkaa onneksi pikkuhiljaa tässä pahin stressi hellittää taas ja pystyy paremmin keskittymään kaikkeen. Kiitokset Emilialle juttuseurasta, annoit paljon tukea vaikkei pitkään aikaan oltukaan puhuttu muuten. Ja kiitokset parille muulleki ihmisille, jotka on jaksanu kuunnella mun tilitystä ja jaksanu tilittää mun kanssa, tiedätte kyllä ite ketä ootte.

Eipä oo irkissäkään jaksanu pahemmin jutella muuta ku ärähdellä ihmisille sillon tällön. Muutenkin alkaa koko irkkaus kyllästyttää taas oikein urakalla ku siellä on aina ne vanhat samat jutut. Galtsumiittiki on 1,5 viikon päästä. Ihan hauska nähdä taas ihmisiä pitkästä aikaa, mut toisaalta ei oikein nappais lähtä yhtään mihinkään. Kai sitä pitää vaan pakottaa itsensä liikkeelle, ettei homehdu kotiin ihan kokonaan. Oon kyl yrittäny koulussaki käydä nyt taas kevään tullen.

--

Presidentinvaalit on ollu aika hot topic viime aikoina, mua ei vaan oo jaksanu kiinnostaa yhtään. Jätin taktisesti äänestämättä ekalla kierroksella, kun totesin, että jos Sale ei pääse jatkoon ilman mun apua, niin ei se pärjää sitten toisellakaan kierroksella vaikka sen yhden äänen saiski enemmän. (Toisin sanoen olin niin laiska, etten jaksanu käydä äänestään.) Kaipa sitä sunnuntaina pitää käydä antaan Salelle ääni ihan sen takia, että se ei näytä Conan O'Brienilta (ja ku Tumppu käski).

--

FC Nörttien alku sen kun lähestyy. 25 aamua enää niin ensimmäinen jakso tupsahtaa telkusta. Sekin osaltaan vähän ahdistaa, kun ei oikein tiedä mitä siltä pitäisi odottaa. Muuttuuko ihmisten suhtautuminen muhun sen sarjan myötä, ja jos tulee paljon katsojia niin pystyykö enää luottamaan täysillä uusiin ihmisiin? Noh, toivottavasti sitä sitten osaa itse tunnistaa semmoiset pintaliitäjät oikeista ihmisistä.

Mut kyllähän sitä kieltämättä odottaa kovasti, että näkis minkälaista matskua noi on saaneet kasattua meidän kohelluksista kesältä. Me kun ei oo itsekään nähty vielä mitään muuta kuin tuo traileri, mikä on telkkarissa pyörinyt aina sillon tällön. Tulee varmaan ihan mahtavia flashbackeja sitten, kun niitä tapahtumia pääsee telkkarista vaklaan, jäi niin paljon hyviä muistoja.

--

Eipä mulla oikein mitään älykästä sanottavaa ollu, aattelinpahan vähän kirjotella ennenku joku alkaa whinettään et miksen oo kirjottanu mitään pitkään aikaan. Haistakaa paska. =P

PainajainenTorstai 19.01.2006 04:39

02:29:49 <+Bro> hyi vittu että mä näin hirveetä painajaista
02:31:00 <+Bro> oli pakko nousta hetkeksi ettei sama uni jatku
02:33:19 <+Bro> Mä näin unta, että mä heräsin keskellä yötä ja tulin koneelle
02:33:30 <+Bro> Olin ihan vitun väsyny ja mulla oli viltti mun selässä
02:33:38 <+Bro> ja silmälasit päässä
02:33:57 <+Bro> ja sit mulle tuli yhtäkkiä hirveet kylmänväristykset ja se viltti alko nousta itsestään
02:34:04 <+Bro> ja mun silmälasit nousi itsestään
02:34:19 <+Bro> mä kokeilin vielä sormilla, että ne lasit oikeesti oli noussu mun nenältä enkä vaan kuvitellu sitä
02:34:28 <+Bro> ja mä tajusin että täällä on joku haamu tai vastaava
02:34:32 <+Bro> ja mä testasin sitä
02:34:46 <+Bro> silleen pistin sen leijuttamaan mut, jotenki onnistuin käskyttään sitä
02:34:51 <+Bro> ja mä toivoin siltä, että ois kesä
02:35:05 <+Bro> sit se jossain vaiheessa lopetti, ja heräsin kokonaan hereille
02:35:13 <+Bro> ja mä aattelin et se oli vaan unta
02:35:35 <+Bro> sit soitin yhdelle kaverille ja aloin selittään että näinpä omituista unta
02:35:55 <+Bro> ja katoin ikkunasta ulos ja siellä aurinko paisto ja heinäpellot hulmus tuulessa
02:36:06 <+Bro> ja selitin sille et mitä vittua, tuollahan on kesä ja se sano että eihän oo ku talvi
02:36:28 <+Bro> ja sit selitin siitä unesta, että mä istuin tässä viltti päällä ja tajusin että täällä kummittelee ku se viltti alko kohota
02:36:42 <+Bro> ja mulla oli saunatakki päällä siinä ku selitin ja sit se saunatakin kaulus alko kohota
02:36:59 <+Bro> ja se kummitus jotenki suuttu siitä ku mä soitin sille kaverille ja selitin ja se alko kuristaan mua
02:37:35 <+Bro> ja mä olin lattialla seinää vasten ja se kuristi mua vaan koko ajan lujempaa vaikka kuinka yritin selittää etten mä kerro siitä kellekään ku se ties että ajattelin päinvastaista
02:37:44 <+Bro> ja sit mä heräsin
02:41:03 <+Bro> tuntu vielä siinä heräämisen jälkeen hetken ajan se kuristus
02:41:17 <+Bro> en tiiä kuristinko mä unissani itseäni vai oliko mulla vaan niin huono asento

Enpä oo ihan hetkeen nähny näin hirveetä painajaista..

Mullon jano tiedonlähteesi vettäKeskiviikko 30.11.2005 15:47

Nykyihmisen menestykseen maailmassa on vaikuttanut monia asioita. Niistä yksi tärkeimpiä on ihmisen tahto oppia ja keksiä uusia asioita. Jos se karvainen esi-isämme ei olisi aikoinaan kiinnostunut siitä, että mitä muuta sillä palavalla puunoksalla voi tehdä kuin polttaa kätensä niin popsittais kaikki vieläkin lihanpaloja suoraan villilehmien kyljestä.

En tiedä miten historiassa on ollut, mutta musta tuntuu että nykyään ihmisten tiedonjano on pienentynyt. Monet ovat vain tyytyväisiä elämään valmiiksi suunniteltua elämää kiltisti työmuurahaisina.

Käsittelin tuossa aiemmin horoskooppijuttuja ja totesin, että olen aika tyypillinen neitsyt. Tämä näkyy myös siinä, että mulla on sammumaton tiedonjano melkein kaiken suhteen. Tämä ei siis rajoitu mihinkään tieteen opiskeluihin tai sellaiseen, vaan mä en yksinkertaisesti pysty hyväksymään pieniäkään asioita tietämättä niiden tarkoitusta.

Mulle ei riitä se, kun reseptikirjassa lukee, että riisit pitää laittaa vasta kiehuvaan veteen tai se, että risotossa riisejä pitää vatkata kovasti. Haluan tietää miksi. Syy näihin on tietenkin se, että jos riisit laittaa kylmään veteen niin niistä tursuaa tärkkelykset pihalle. Risotosta taas halutaan semmoista vetelää velliä niin ne tärkkelykset oikein kiukulla vispataan sieltä ulos.

Ja mokkapalojen päällykseen pitää laittaa voita tai margariinia. Miksi öljy ei kelpaa? No tietenkin siksi, että se rasva kovettuu jäähtyessään ja jähmettää sen päällisen.

Tästä tiedonjanosta tulee kuitenkin välissä ongelmia. Menee aikaa turhaan ihmettelyyn ja tulee mieliharmia itselle kun yrittää aina analysoida kaikkia asioita ja ihmisiä liian tarkkaan.

Tämä kyllä johtaa osakseen mun lapsuudestanikin. Olin pienenä tosi paljon yksin, kun asuttiin niin syrjässä eikä päässyt oikein kulkemaan missään kun ainoa kulkureitti oli Nelostie ilman pyöräteitä. Isovelipuolenikin oli mua 9 vuotta vanhempi niin siitä ei hirveästi seuraa herunut. Toisaalta se vähä mitä olin Velskun ja sen kavereiden seurassa vaikutti varmaan osaltaan mun ajattelun kehittymiseen. Pohdiskelin siis jo pienenä paljon asioita, kun sitä ylimääräistä aikaa oli.

Jos joku on lukenut mun kotisivuiltani löytyviä vanhoja blogeja niin tietää, että mulla oli/on tämä perinteinen tiedeajattelijan ongelma, kun en pystynyt hyväksymään mitään olemassaolevaa selitystä maailmankaikkeuden syntymiselle. Se kysymys on mulle vieläkin vähän auki, vaikka olen kyllä edennyt entropian avulla siinä jo hieman. Ehkä kirjoitan siitäki vielä joskus aloittamani blogauksen loppuun ja kerron lopullisen totuuden maailmankaikkeudesta.

Mutta enivei, joskus vaan tuntuu siltä, että elämä ois NIIN paljon helpompaa, jos vaan voisi painaa jotain liukuhihnatyötä suurempia ajattelematta. Toisaalta, helpot asiat ei yleensä ole kiinnostavia. Elämässä pitää ottaa vastaan haasteita ja riskejä, jotta saa niitä kivojakin asioita silloin tällöin.

FC NörtitPerjantai 11.11.2005 23:36

Olipas aika epätodellinen päivä eilen. SubTV julkisti eilen kevään ohjelmistonsa lehdistölle ja mainostajille. Ja kuten uusista kuvista näkyy niin mäkin olen nyt ihan julkisesti yksi FC Nörtit-joukkueen jäsenistä. Sunnuntaina 19.2.2006 klo 22:00 alkaa tiukka kahdeksan jakson paketti, josta muiden muassa meikäläistä voi katsella. Kukaan ei mua tällä kertaa innostunut haastattelemaan, mutta pressitilaisuuden jatkoilla oli sitten äksöniä sitäkin enemmän ja oli sikahauskaa. Mutta varsinainen menohan alkaa vasta keväällä, saa nähdä mitä hullunmyllyä sitten tulee.

Pohdin tuossa jossain aiemmassa blogissa sitä, että pitäiskö tähän mahdollisuuteen julkisuuteen suhtautua avoimesti vai salaillen. Eilisen jälkeen huomasin, että täysin avoin ei voi kaikista asioista olla, koska ne ei aina pelkästään koske itseä, vaan myös muita ihmisiä, joista esimerkiksi paskalehdet voivat olla kiinnostuneita. Joudunpa siis pidättäytymään kertomasta kaikkea kivaa jo tässä.

Mihinkähän sitä onkaan päänsä pistänyt.. se selvinnee muutaman kuukauden päästä. =)

[Ei aihetta]Keskiviikko 09.11.2005 17:52

Olen tässä viime päivinä taas seurannut uutisia vähän enemmän kuin pariin viikkoon aiemmin. Aiemminkin on tullut hajoiltua iltapäivälehdistön uutisoinnin huonoa tasoa, mutta ei näköjään kovin vahvasti osaa muutkaan. Olen tässä lueskellut noita uutisia Ranskan mellakoista, enkä vieläkään tiedä kunnolla syytä sille, että miksi siellä mellakoidaan. Noh, ehkä vois sen verran panostaa, että kävis lukemassa vanhemmista uutisista mikä meininki siellä on.

Monet varmaan kauhistelee, että miten ne silleen siellä saavat ja viitsivät mellastaa. Itse olen aiemminkin tullut ihmetelleeksi sitä, että miten ihmiset pysyy niin hyvin kurissa. Tuossahan on nyt hyvä merkki siitä, että kun pienikin ihmisryhmä päättää alkaa riehumaan niin ei muilla ole mitään yksinkertaisia keinoja sen pysäyttämiseen. Varmasti nimittäin osa noista mellakoijista on mukana ihan vaan sen hyvän pössiksen takia, että voi vapaasti tehdä kiellettyjä asioita joutumatta edesvastuuseen, kun muutkin niitä tekevät.

Ehkäpä se on juuri se faktori, mikä tekee ihmisistä ihmisiä, että totellaan yhteiskunnan sääntöjä. Tai sitten isoveli on vaan niin taitava pelottelemaan meitä. Poliitikot kautta maailman on nyt varmaan kauhuissaan tuon Ranskan tilanteen takia, koska nyt on se vaara, että ihmiset muuallakin huomaavat ettei yhteiskunnan rakenne pysy pystyssä ilman meidän pienten ihmisten yhteistyötä ja tottelemista. Siinähän voisi käydä niin, että päättäjät joutuisivat alkaa kuuntelemaan kansaa.

Noh, ei sentään, sehän vaatisi itsenäistä ajattelua ihmisiltä.

Itse itseäni kurissa pitäenKeskiviikko 09.11.2005 00:05

Mulle yks suurimpia ongelmia kautta elämäni on ollut itsekuri. Eli siis se, että tekee päätöksiä, joita ei pysty sitten loppujen lopuksi pitämään. Ongelmia tahtoo olla vähän kaiken kanssa. Aina lukuvuoden aluksi päättää, että tänä vuonna mä käyn kaikilla luennoilla ja teen laskarit ahkerasti. Sitten pikkuhiljaa sitä alkaa jättämään luentoja väliin ja loppujen lopuksi joutuu vetämään hirveet hätälukemiset ennen koetta tai jopa skippaa koko kokeen.

Duunihommissa on sama. Semmoisia puolen tunnin hommia pitää venyttää monta viikkoa ja sitten tehdä ihan viime tingassa. Illalla sitä aina päättää, että huomenna teen sen ja sen homman ja sitten seuraavana päivänä keksiikin jotain ihan muuta viihdettä. Irkki on kyllä siitä paha, että sinne jumittuu aina liikaa.

Jos rahat on vähissä niin ihan turha päättää, että nyt ei sovi ostaa mitään turhaa. Heräteostoksiin sortuu aina. Ruoka ja syöminen oli kans ennen paha, tuli syötyä vähän mitä sattuu vaikka kuinka päätti elää terveellisesti.

Ruokapuoleen tuli kuitenkin muutos tuossa elokuun alussa ja sen takia olen erityisen ylpeä itsestäni. Jätin turhan rasvan ja sokerin pois ruokavaliostani ja se ei ollut ihan helppo muutos, kun oli tottunut leipomaan kerran parissa viikossa kaikkea kivaa. Viimeisimpänä jätin margariinin käytön leivän päällä pois tuossa muutama viikko sitten.

Kun elo- ja syyskuun ajan tuli myös urheiltua säännöllisesti niin rasvaa alkoi kadota oikein urakalla. Nyt olen laihimmassa kunnossa mitä olen ollut sitten sen jälkeen, kun intissä paino nousi 65 kilosta 75 kiloon. Parhaimmillaan painoin tuossa vuosi sitten noin 83 kiloa. Nyt en ole hetkeen käynyt puntarilla, mutta veikkaisin että tavoite vakiinnuttaa paino johonkin 70 kilon tuntumaan alkaa olla täyttynyt.

Tämä elämänmuutos tulee kyllä kalliiksi. Kaikki housut ja osa paidoista on nyt koon tai pari liian isoja ja joutuu tässä shoppaileen kovasti uusia vaatteita kunhan saa rahatilanteen kuntoon.
Sain eilen Jumalalta myöntävän vahvistuksen netissä tehtyyn pyyntöön uskonnollisesta yhdyskunnasta eroamisesta. Nyt olen siis ihan virallisesti pakana.

Mun on ollut tarkoitus erota kirkosta jo monta vuotta, mutta aina se on jäänyt väliin. En ole enää pitkään aikaan uskonut kristinuskon oppeihin, mutta ei ole kyllä tähän asti ahistanutkaan pahemmin tuo kirkkoon kuuluminen. Nyt kun sain uuden verolapun tuossa niin sieltä bongasin, että olen taas maksanut vuoden aikana yli 70 euroa vapaaehtoista veroa yhteisölle, jonka tarjoamia palveluja en käytä.

Suuntasinpa siis nettiin osoitteeseen http://www.eroakirkosta.fi/ ja lähetin eroanomuksen Jumalalle. Se olikin kaiken lisäksi yllättävän helppoa. Kaavakkeeseen tarvittiin vain oma nimi, henkilötunnus ja asuinpaikka. On se netissä asiointi joskus näköjään helppoakin.

No niin, tässäpä lienee hyvä paikka hieman julistaa omaa elämänfilosofiaani sitten, kun valtion tarjoama oletususkonto ei kelvannut.

Kotona meillä ei koskaan oikeestaan puhuttu uskontoasioista, mutta koulussahan pakkosyötettiin uskontoa heti pienestä pitäen. En tarkkaan muista uskoinko lapsena siihen mitä koulussa opetettiin uskonnon tunneilla. Enemmän ne opetukset oli kuitenkin semmoisia vaativia satuja, joista ei oikein tiennyt, että pitäisikö niitä uskoa vai ei. Osaltaan varmaan vaikutti juuri se, ettei niistä ollut koskaan aiemmin kuullut kotona mitään niin ei osannut silleen suhtautua. Muutenkin kaikki uskonnonkirjojen tarinat kertoi aina jostain tuhansia vuosia sitten eläneistä tyypeistä, joita ei oikein osannut ottaa tosissaan. Lisäksi kirjojen kuvitus oli niin värikästä, että ei ne oikein vakavamielisestä luettavasta käyneet. Muistan kuitenkin kerran lapsena rukoilleeni Jumalaa, kun mua yhtenä yönä sängyssä alko pelottaan, että meidän talo palaa joku yö ja joudutaan kodittomiksi.

Noh, peruskoulu meni varmaan silleen suhteellisen neutraalisti uskonnon suhteen. Kävin kuitenkin kiltisti uskonnon tunneilla, ei silleen penskana tullut mieleenkään valita jotain elämänkatsomustietoa, joka kuulosti jopa vielä tylsemmältä. Silloin 90-luvun taitteen molemmin puolin ei ollut nuorten keskuudessa vielä niin suurta vastustusta uskontoa vastaan kuin nyt, joten asia ei ollut silleen pinnassa. Lisäksi Kempeleessä oli aika paljon lestadiolaisia, joten uskonnollinen ilmapiiri oli aika vahva. En kuitenkaan muista, että kavereiden kanssa ois koskaan ollut mitään ihmeempiä uskontoon liittyviä keskusteluja.

Jossain ala-asteen lopulla ja enemmän sitten yläasteella aloin kiinnostumaan tieteistä. Meille tuli kotiin Tieteen kuvalehti, jota aloin lukemaan antaumuksella ja lisäksi kävin kirjastossa toisinaan lueskelemassa lisää tiedekamaa. Siinä sitä varmaan samalla sitten huomasi, että näissä julkaisuissa puhuttiin paljon viisaista asioista, mutta harvemmin uskonnosta mitään ja sekin vähän yleensä aika analyyttisesti.

Pikkuhiljaa sitten yläasteen aikana hylkäsin kristinuskon opit kokonaan ja aloin luottamaan siihen, mitä tieteen keinoin voidaan mitata ja todistaa. Nykyään en kuitenkaan ihan sokeasti usko pelkkään tieteeseen. Vaikka tuossa aiemmin vähän lupailinkin, niin mulla ei oikeestaan ole mitään erityisen vahvaa elämänkatsomusta. Uskon, että tieteen avulla voidaan selittää maailmaa luotettavimmin, mutta tieteitä harjottaa ihmiset, joten tieteelliset tuloksetkin voivat olla vääriä. Toisaalta tiede ei pysty vielä selvittämään lähellekään kaikkea maailmasta, joten en sulje pois sitäkään mahdollisuutta, että kaiken takana onkin jonkinlaisia suurempia voimia, oli ne sitten tietoisia ns. jumalia tai ei.

Oli miten oli, en enää hyväksy kristinuskon enkä muidenkaan valmiiden uskontojen oppeja sellaisinaan. Elämän pohjaksi ja periaatteeksi olen ottanut oman onnellisuuden tavoittelun. En ota elämästä mitään suorituspaineita, en koe pakottavaa tarvetta perustaa perhettä ja kahmia maallista mammonaa, vaan elän mieluummin sen mukaan mikä tuntuu hyvältä. En kuitenkaan pelkästään sorra muita ihmisiä, sillä se vaikuttaisi kyllä myös omaan onnellisuuteeni. Olen kuitenkin oppinut elämän aikana, että itsestään täytyy pitää ensimmäisenä huolta, muut ei sitä tee. Muut ihmiset voi myös mun puolesta uskoa mihin haluavat, jos se vaan tekee ne onnellisiksi, kunhan eivät mulle tule tyrkyttämään omia ajatuksiaan liian hanakasti.

Joka tapauksessa olen varsin onnellinen ja tyytyväinen elämääni, vaikka joskus vähän ahistaakin.
Näkö on ihmisen tärkein aisti. Näöllä havainnoidaan ympäristöä ja muita ihmisiä erityisesti kanssakäymisessä. Silmiä ympäröivät lihakset on tärkeässä osassa ilmeilyssä ja silmien käyttäytyminen kertoo myös paljon ihmisen tilasta. Hermostuneen silmät on levottomat ja suuret pupillit kertovat laajentuneesta tajunnasta. Toisaalta suuria pupilleja pidetään rauhoittavina ja kauniina.

Vastoin yleistä uskomusta, ihmisellä on kaksi näköaistia. Suurin osa (~95%) ihmisen silmien valoaistinsoluista on sauvasoluja, jotka reagoivat vähäiseenkin valoon. Näiden avulla ihminen tuottaa kaikki näköhavaintonsa. Sauvasolut kuitenkin reagoivat vain valon määrään, eivät juurikaan sen väriin. Loput solut on sitten tappisoluja, jotka ovat väriherkkiä ja tuottavat näköaistimuksen värit. Tappisolut taas eivät reagoi vähäiseen valoon, joten siksi hämärällä kaikki näyttää harmaan sävyiltä ja värit ilmestyy vasta kirkkaamassa valossa.

No niin, menipäs tieteelliseksi. Mä olin ala-asteella aika keskitason oppilas. En juurikaan osallistunut opetukseen ja keskiarvo oli koko ajan suunnilleen kasin pinnassa parin kymmenyksen heitoilla suuntaan jos toiseen. Olin vielä kaiken lisäksi ujo, joten opettajat ja vanhemmat ei mun koulumenestykseen koskaan kiinnittäneet mitään huomiota, mullahan meni suhteellisen hyvin kuitenkin.

Kuudennen luokan terveystarkastuksessa kuitenkin tein jotain täysin odottamatonta. Tarkastuksen lopuksi terveydenhoitaja kysyi, että onko mulla mitään valitettavaa tai kysyttävää. Normaalin patternin mukaan mun ois pitäny vaan sanoa, että eipä tässä, kun olin niin hiljainen ja ujo. Mutta ihan yllättäen sanoinkin, että musta tuntuu, että mulla on huono näkö. En muista puhuneeni siitä aiemmin kenenkään kanssa, enkä muutenkaan pohdiskelleeni sitä. Siinä tilanteessa se vain jostain tulla tupsahti ulos.

Noh, terveydenhoitajatäti siinä sitten tarkasti mun näön ja ilmenikin, että enhän mä mitään näe. Sain lähetteen optikolle ja siellä mulle tehtiin kunnon näöntarkastus ja määrättiin lasit. En muista kuinka kauan niiden lasien saamisessa tarkalleen meni, mutta musta tuntuu, että se kesti tosi kauan, niinku viikkoja jossei jopa kuukausia. Jotenkin muistelen kans, että oisin saanu ne lasit vasta seiskaluokan alussa, mutta voi olla että muistan väärin.

Noh, silmälasien saamisen jälkeen alkoi opiskelut kulkea ihan eri tahtiin, kun näki vihdoin taululle asti kuluttamatta siihen kaikkea energiaa. Keskiarvo pomppas heti seiskan syksyllä ysin pintaan ja pysyi siellä koko lopun peruskoulun ajan.

Silmälaseilla oli siis aika suuri vaikutus mun elämään ja itseeni ihmisenä. Oisin varmaan aika erilainen nykyään, jossen olisi sillon kuudennella möläyttänyt terveydenhoitajalle tuota.

Nyt 12 vuoden jälkeen olen kuitenkin kyllästynyt silmälaseihin. Ne on niin vaikeat, aina tiellä ja talvella huurussa. Kaiken lisäksi nuo mun nykyiset lasit on niin vanhat ja kulahtaneet, ettei ne oo visuaalisestikaan kovin mielekkäät. Tarkoitus oli tänä vuonna käydä laserissa leikkauttamassa silmät kuntoon, mutta taloudellinen tilanne ei olekaan sitten ollut ihan niin positiivinen kuin viime talvena oletin. Ja samasta syystä ei ole uusia lasejakaan tai piilolinssejä tullut hankittua.

Kuten mun uudemmista galleriakuvista näkyykin, niin olen viime aikoina yrittänyt vieroittaa itseäni silmälaseista. En oikeastaan tarvi laseja normaalielämässä. Telkkarin tekstitykset on vähän työläitä lukea ilman laseja ja ajokortissa on täppä, että autolla ajaessa niitä täytyy pitää.

Tosin näön puolesta en kyllä olisi tarvinnut sitä ruksia sinne. Sovin vaan sillon ajokorttia hankkiessa terveydenhoitajan kanssa, että se ruksi pistetään, kun mun näkö kuitenkin vielä huononee siitä mitä se silloin oli. Mun näkö on kuitenkin vaan parantunut, kun aikuistumisen myötä on silmän ympäriltä vähentynyt paineita niin taittovirhe on pienentynyt. En kyllä siltikään ajaisi ilman silmälaseja autoja, vaikka päivän valossa kyllä ehtisinkin havainnoida kaiken oleellisen.

Noh, ehkä tässä hamassa tulevaisuudessa on sitten niin iso ja rikas, että on varaa käydä leikkauksessa. Parilla tonnillahan siitä loppujen lopuksi selviää.

Tulipas taas pitkä tarina, tällä kertaa silmälaseista. =)