IRC-Galleria

Heräsin noin puoli tuntia sitten räjähdykseen, jota seurasi sirpalesade. Olin onnellisesti nukahtanut elokuvan ääreen jo useita tunteja sitten, kun kuului kova lasin rikkoutumisen ääni. Heräsin ääneen ja päälleni tippuviin lasinsirpaleisiin. Mitä helvettiä?! Katselin kattoon - ei ollut lamppu räjähtänyt, eikä sänkyni vieressa sijaitseva lattialamppukaan. Vesilasit olivat kiltisti paikoillaan, yhtä ehjinä kuin ennenkin. Muistin sitten sytyttäneeni kynttilän. Siinä oli kyllä muutama lasilautanen alla suojana, ettei mitään vaarallista pääsisi tapahtumaan. Ison lautasen päällä oli pieni lasilautanen, jonka päällä oli iäisyyden vanha pallokynttilä, joka ei tosin enää millään tasolla muistuttanut palloa. Olin päättänyt polttaa tämän kynttilän loppuun, vaikka se loppua kohden alkoikin näyttää mahdottomalta. Kynttilä ja lautanen olivat lopun aikoina yhtä - tiiviisti toisiinsa liimaantuneita. Olin siis unohtanut tämän uskollisen polttoystäväni palamaan yksin pimeässä. Kynttilä päättikin sitten lähteä tyylikkäästi ja räjäyttää alustansa mukanaan. Tunne oli melkoisen hämmentynyt, kun lasin räjähtämiseen herättyäni ihmettelin päälle tippuvia lasinsirpaleita. Mietin aiemmin, että voikohan tuota lasilautasta enää käyttää mihinkään. Ainakin kynttilöintiin olisin sitä käyttänyt, mutta eipähän tarvitse enää miettiä.

Miten sinun aamusi alkoi?

Jännittävänä lisämausteena tarinassa mainittakoon, että aikaisemmin päivällä, noin 12 tuntia ennen tätä hetkeä olin visualisoinut itseni heräämässä viideltä, tai hieman aikaisemmin. Tosin silloin olin ajatellut meneväni ääriajoissa nukkumaan ja että herääminen olisi seurausta siitä. Joka tapauksessa niin kävi ja se huvitti minua.