IRC-Galleria

Mietin hetken ennen tämän kirjoittamista, että tarvitseeko tätäkin sanoa - tarvitseeko minun julkaista näitä kokemuksia. Mutta ei kai sillä ole väliä, mitä sanoo, vaan sillä, mitä jättää sanomatta.

Luin tänä aamuna äitini blogia. Se sai minut itkemään. Olin niin kiitollinen ja onnellinen siitä, että minulla on niin oikeassa oleva lämminsydäminen äiti. Ja itkeminenhän ei ole minulle mikään helppo tai tavallinen juttu. Se todella tuntui. Ja ymmärsin ehkä hieman paremmin mistä on kysymys.
http://valmet565.vuodatus.net/blog/229448

Toivon, että voisin jatkuvasti olla uusi. Jatkuvasti antaa ytimelleni mahdollisuuksia päästä hehkumaan entistä kirkkaampana ja monivärisempänä. Ytimen tulisi voida leijua ilman niitä kannakkeita ja häkkejä, joita määritelmät luovat. Haluan tehdä sen, mikä tuntuu minusta oikealta, mutta en välttämättä tietää perusteita sille. Riittää, että pyrin hyviin tekoihin - että ne ravitsevat itseäni ja muita.

Ydin ei suinkaan hehku itsestään, vaan se tarvitsee ulkopuolelta energiaa - joko ihmisistä tai maailman kauneudesta. Itse en kuvaajana näkisi mitään syytä kuvata, jos en voisi näyttää muille sitä mitä näen. Ja jos näen jonkun toisen ottaman kauniin kuvan, voin tulla siitä hyvinkin onnelliseksi. Mutta tärkeintä tässä lienee se, että kauneus yksinään, ja ihmiset yksinään, ovat vain ytimiä, jotka tarvitsevat toisiaan voidakseen hehkua täysillä.

En ehkä usko jumalaan, mutta uskon kuitenkin voimaan, joka syntyy vuorovaikutuksesta maailman ja sen kokijoiden kanssa.

Muutaman viime päivän tapahtumat, itselleni ja tuntemilleni ihmisille, ovat saaneet minut vakuuttuneeksi tunteen mukaan toimimisen tärkeydestä. Koskaan ei pitäisi ajatella liikaa sitä, mikä on järkevää ja mikä ei. Tunteminen on hyväksi, oli se sitten järkevää tai ei. Ja vaikka tunteet tuleekin tuntea, eikä haudata niitä, ei ole hyväksi jäädä jumiin johonkin tiettyyn tunteeseen. Tunteesta pääsee eroon vain toimimalla - joko tunteen mukaisesti tai sen vastaisesti. Se, kumpi on "oikein" tai hyväksi, selviää vasta myöhemmin. Ainoa keino päästä tunteesta eroon, tai viedä se jollekin toiselle asteelle, on toimiminen. Asialle pitää tehdä jotain, tai se jää seisomaan esteeksi eteesi. Sen taakse ei voi kurkkia, eikä sitä voi ohittaa. Tai jos voikin, se lähtee seuraamaan. Joskus tunne ja järki ovat kiinteästi osa toisiaan, eikä tunteen mukaan toimimista sinänsä voi luokitella pelkästään järkeväksi tai tunneperäiseksi - hyvä ja vahva, tunnistettu ja tunnusteltu tunne kyllä tietää mikä se on ja miten siihen pitää reagoida. On tuntijan päätettävissä, toimiiko tunteiden mukaisesti vai ei. "Ei unet jätä meitä rauhaan, vaikka hylkäisimme ne" (CMX:ää lainaten).

Jätän tämän nyt perustelematta (esimerkin kanssa), koska se on totuus. Eikä se mitään kuitenkaan auttaisi, vaikka kertoisin kuinka itse olen tähän ajatukseen (tai sen asteelle) päätynyt, se täytyy kuitenkin jokaisen itse oivaltaa, omien kokemusten kautta. Ei varmaan ole kuitenkaan pahitteeksi, jos joku tämän maailman eliöistä jossain muodossa kertoo oman näkemyksensä asioiden laidoista.

Ja sitten vielä lattea klisee: "Don't dream your life, live your dream."

Olen jo vuosia pyrkinyt kehittämään hyvää tekniikkaa kananmunan kuorimiseen, mutta vasta eilinen kuorintakoe tuotti ennennäkemättömiä tuloksia. Huomasin, että kun kananmunan kuoren rikkoo polvea vasten, sillä on taipumusta haljeta kahteen osaan (yhden empiirisen kokeen jälkeen päättelin jo näin olevan). Eilen sain siis kananmunan kuorittua siten, että kuoripalasia oli tasan kaksi (ennätys!). Tämän vähempää paloja ei luultavasti pysty edes olemaan. Kokeilin polvitekniikkaa myös tänä aamuna, joka todisti aavistukseni oikeaksi - kananmunalla on taipumusta haljeta melko siististi, kun sen kohtaa polven oikealla vauhdilla. Halkeama tosin oli hieman levinneempi kuin eilen, sekä kananmunan keltuainen jäi kokonaiseksi, vaikka valkuainen halkeisikin kokonaan. Tämä hankaloitti puoliskojen kuorimista.

Voimakkuuden pitää olla tarpeeksi suuri, jotta isku halkaisee munan rakenteet tarpeeksi tehokkaasti, mutta ei kuitenkaan liian iso, sillä muuten muna leviää käteen. Munan tulee olla vaaka-asennossa, jotta iskuvoiman suunta on oikea. Luulisin, että mitä tarkemmin isku osuu munan ympäryksen leveimpään kohtaan, sitä paremmin se halkeaa tasaisesti.

Tutkimukset etenevät seuraavaksi toisenlaisiin iskualustoihin, kuten kyynärpäähän ja ranteeseen. Kuoripalaennätystä on vaikea enää rikkoa, mutta tekniikka tulee silti hioa loppuun asti. Kaikenlaiset kananmunankuorintakokemukset ovat tervetulleita. Tarvitsen niitä tutkimukseni tueksi.

Öiset Carcassonne-himoni heräsivät. Ehkä menenkin näkemään unta pelistä, niin ei tarvitse hankkia sitä oikeasti.

Tätä mietin hiljaa itsekseni. Ja tulin siihen tulokseen, että itse asiassa lähes kaikki hyvät päätökset ovat jollain tavalla outoja tai ennalta-arvaamattomia. Luciano Benettonkin sanoi, että "Hullut yritykset ovat aina muita jalompia.". Mutta hulluushan on vain vapautumisen merkki, ja vapautuminen on polku onneen.

Eilen kirjoitin yhteensä 6 sivua tekstiä, mikä on melkoinen saavutus minun asteikollani. Tiimiakatemian uudelleenaktivoituminen on näemmä melko energisoiva juttu. Ja niin karulta kuin se kuulostaakin, niin parisuhteen päättyminen on myös vapauttanut paljon aikaa tehdä sellaisia asioita, mitä on jo pitkään pitänyt tehdä. Olen siis lukenut menneeseen itseeni verrattuna hyvin paljon kirjoja, ja toivoisinkin pystyväni pitämään tämän hyvän vauhdin nyt kun kerrrankin olen sen saavuttanut. Kirjoittaminen tuntuu jollain tavalla vaativan lukemista, ja samoin myös oman firman juttujen kehittely.

Tuntuu aivan saatanan hyvältä. Maailma on ihan perkeleen siisti paikka. Ja voi helvetti, että tuokin piti noin vitun brutaalisti sanoa.

On mukava nähdä, kuinka oma rakas Peruna-yhteisöni elää ja on hyvissä voimissa (Peruna). Nyt on perunoiden kulta-aika.

Lisäksi uutena tulokkaana on hieno Uudet perunat <3 -yhteisö, jota ei sovi myöskään aliarvioida.
Uudet Perunat <3

Ei sovi myöskään unohtaa hienon orkesterin, Pseudoeuphorian yhteisöä:
Pseudoeuphoria

Hiphei, loma mözähtää käyntiin ensi viikolla, ja silloin vierailen useammassakin hienossa UE-kohteessa jännien tyyppien kanssa. Myös Tampere saa tuta läsnäoloni ensi viikon alussa.

Haluaisin tässä piakkoin pystyttää uuden valokuvanäyttelyn. Se tosin saa odottaa kunnes jonkinlainen rahataloudellinen avuste ui läheisyyteeni.

Onpa paljon levyjä, joita pitäisi hankkia, tässä muutamoinen:
Fischerspooner - Odyssey (myös #1)
The Postal Service - koko tuotanto (Give up + EP:t)
Maj Karma - Ukkonen

Välillä pienempiä asioita.

Olen varmaankin ollut jotenkin erityisen onnekkaassa asemassa, sillä eteeni ei ole toistaiseksi tullut juurikaan vittumaisia asiakkaita. Lähes aina olen saanut tehdä sellaista graafista ilmettä, mikä on tuntunut itsestä hyvälle, eikä duunin tekeminen ole tuntunut sielun myymiseltä. Kaupungintalolla sivaria suorittaessani tietty useampaankin otteeseen homma tuntui mekaaniselta, mutta ei sekään tunnu niin pahalta kuin omasta mielestäni hyvän näköisen grafiikan korvaaminen kuralla...vain siksi, että asiakas haluaa sen sellaiseksi.

Graafikkona ei pitäisi koskaan kiintyä työhönsä, tai ottaa sitä liian henkilökohtaisesti, koska silloin tulee juuri tällaisia yhteentörmäyksiä. Mutta toisaalta - mitä vikaa yhteentörmäyksissä? Kyllä minä sen verran vakaasti kuitenkin luotan omaan näkemykseeni, että tiedän mikä näyttää hyvältä ja mikä ei. Tietenkään ei ole pakko kytkeä omaa nimeään tekemäänsä työhön. Olen kuitenkin sitä mieltä, että jos ei pysty allekirjoittamaan omaa työtään, niin silloin sen tekeminen on haitallista. Ei kenenkään pitäisi tehdä sellaisia asioita, joita vastaan sydän sanoo ei.

Silti minä kuuntelen asiakasta ja teen kuten hän sanoo, vaikka se on väärin. Ja miksi? Koska minun täytyy ansaita elantoni. Raha on voimakas ja huonoin argumentti.

On kyllä toisaalta niinkin, että jos sanoo asiakkaalle ei, tulee todennäköisesti tilalle parempi ja soveliaampi asiakas. Tässä tilanteessa ei vaan ole paljoakaan valinnanvaraa. Täytyy vaan yrittää tehdä kaikkensa sen eteen, että jatkossa olisi enemmän varaa sanoa "nej".

Voisin kirjoittaa tänne suomeksi Helsingin Hanasaaren A-voimalassa käynnistä, mutta linkitänkin sen sijaan englanninkieliseen versioon:
http://c2162.deviantart.com/journal/9101901/