IRC-Galleria

Älä koskaan aliarvioi muita ihmisiä, vaan haasta heidät sille tasolle, jolla oletat itse olevasi.

Nauru on pieni orgasmi, eli tosi pieni kuolema. Orgasmi on pieni kuolema, eli iso nauru. Siispä kuolema on iso orgasmi, eli tosi iso nauru.

Mutta mitä on kooma?

28. päivä tätä kuuta julkaisen biisin. En tiedä vielä millainen se on, minkä nimiseltä artistilta se tulee tai millaiseen ulkoasuun se puetaan, mutta 28. päivä se tapahtuu.

Tämä kysymys on rankkana nyt mielessä. Koska kaikella on kuitenkin merkitystä, kuinka kirjoittaa vain niistä aiheista joilla todella on merkitystä... Tyhjyyden täytteen tulisi olla arvokasta. Galtsublogi on siitä kiva, että tänne voi laittaa vain tällaisia keskeneräisiä heittoja, välähdyksiä puolikkaista ajatuksista.

Muuten voikin sitten suunnata osoitteeseen http://c2162.wordpress.com (jossa on tämänhetkinen virallinen blogini, koska iBlog ei toimi).

Mitä sinä haluaisit lukea unelmiesi lehdestä? Kirjoita sellainen artikkeli.

Poistin kaikki ennen vuotta 2006 otetut kuvat. Saatanpa poistaa vielä kaikki ennen tätä vuotta otetutkin. Pittää tehhä tillaa uuvvelle.

Nyt on kuulkaas maailmalaiset niin, että on aika ryhtyä pitämään EKY-iltoja. Kyseessä on siis Elämän Kyvykkyyden Ylläpito -teemaiset illat, joissa osallistujat voivat parantaa elämänsä laatua.

Soita heti vapaavalintaiseen numeroon ja tilaa itsellesi EKY-ilta!

Heräsin noin puoli tuntia sitten räjähdykseen, jota seurasi sirpalesade. Olin onnellisesti nukahtanut elokuvan ääreen jo useita tunteja sitten, kun kuului kova lasin rikkoutumisen ääni. Heräsin ääneen ja päälleni tippuviin lasinsirpaleisiin. Mitä helvettiä?! Katselin kattoon - ei ollut lamppu räjähtänyt, eikä sänkyni vieressa sijaitseva lattialamppukaan. Vesilasit olivat kiltisti paikoillaan, yhtä ehjinä kuin ennenkin. Muistin sitten sytyttäneeni kynttilän. Siinä oli kyllä muutama lasilautanen alla suojana, ettei mitään vaarallista pääsisi tapahtumaan. Ison lautasen päällä oli pieni lasilautanen, jonka päällä oli iäisyyden vanha pallokynttilä, joka ei tosin enää millään tasolla muistuttanut palloa. Olin päättänyt polttaa tämän kynttilän loppuun, vaikka se loppua kohden alkoikin näyttää mahdottomalta. Kynttilä ja lautanen olivat lopun aikoina yhtä - tiiviisti toisiinsa liimaantuneita. Olin siis unohtanut tämän uskollisen polttoystäväni palamaan yksin pimeässä. Kynttilä päättikin sitten lähteä tyylikkäästi ja räjäyttää alustansa mukanaan. Tunne oli melkoisen hämmentynyt, kun lasin räjähtämiseen herättyäni ihmettelin päälle tippuvia lasinsirpaleita. Mietin aiemmin, että voikohan tuota lasilautasta enää käyttää mihinkään. Ainakin kynttilöintiin olisin sitä käyttänyt, mutta eipähän tarvitse enää miettiä.

Miten sinun aamusi alkoi?

Jännittävänä lisämausteena tarinassa mainittakoon, että aikaisemmin päivällä, noin 12 tuntia ennen tätä hetkeä olin visualisoinut itseni heräämässä viideltä, tai hieman aikaisemmin. Tosin silloin olin ajatellut meneväni ääriajoissa nukkumaan ja että herääminen olisi seurausta siitä. Joka tapauksessa niin kävi ja se huvitti minua.

Hei, Tampere, oli kiva käydä luonasi. Valitettavasti en ehtinyt jäämään pidemmäksi aikaa, mutta lupaan tulla pian uudelleen!

Mihinkähän sitä seuraavaksi suuntaisi...Turkuun ehkä?

Helsinki, varaudu saapumiseeni. Minulla on sinulle tuliaisiksi muutama lämminsydäminen organismi. Annathan vastalahjaksi muutaman kauniin valokuvan?