IRC-Galleria

Alle kaks viikkoa ja lähdetään Wilmingtonista. Päätettiin viimein tutustua kaupunkiin. Mentiin lauantaina käymään keskustassa. Olen viimeisen neljän kuukauden aikana käynyt kerran keskustassa päivän valoissa. Se näytti niin kummalliselta. Siellä ei ollut paljon ketään. Suomessa kaupungin keskustat on ruuhkaisimmillaan juuri lauantaisin päivällä. Koska täällä ei ole kauppoja keskustassa, ihmiset viettävät lauantaipäivänsä mielummin mallilla. Kuten noista kuvistakin näkee, ei siellä kovin paljon porukkaa ollut. Kaikki meidän lemppari baaritkin näyttivät tosi rumilta kun patiot oli tyhjiä, eikä siellä ollut iltavaloja eikä katoksia.

Wilmingtonin keskusta on tosi pieni. Talot ovat keskimäärin kolmikerroksisia. Me käytiin ajelulla paikallisella potnapekalla, Trolleylla. Se oli ilmainen. Se oli samalla keskustabussi. Täällä bussia käyttää ainoastaan köyhät ihmiset, jotka eivät peseydy kovin usein. Miksi se on niin vaikea pitää itsensä puhtaana jos on köyhä? 95 prosenttia bussia käyttävistä ihmisistä oli tummaihoisia. Me juteltiin yhden kuusikymppisen tummaihoisen miehen kanssa. Se sanoi olevansa entinen merimies.

Yhdellä kadulla oli ainakin kolme kirkkoa. Huomaa, että ollaan bible beltilla. Tämä on tosi pieni kaupunki. Mää en edes tajunnut sitä aikaisemmin. Mää olen täällä old made. Täällä kaikki 21 vuotiaat tytöt ovat naimisissa ja lopettaneet biletyksen. Ne siis missaavat sen vaiheen täysin, koska 21 vuotias on täällä täysi-ikäinen.

Mää voisin asua täällä sitten kun olen mummo, koska biitsi on ihan kiva ja täällä on halpa asua. Jokaisella on oma uima-allas pihassa. Nyt tämä on ihan liian pieni paikka. Wilmington on nähty nyt. Täällä on kivoja, halpoja ravintoloita moottoritien varressa. Mulla tulee ikävä näitä silmänkantamattomiin jatkuvia parkkipaikkoja, jotka on keskellä suuria maskuliinisia kauppahalleja. Wallmart on auki aina, joka tuntuu kummalliselta. Ihmiset ovat oikeesti ruokaostoksilla kahden aikaan yöstä! Kuusikaistaisia autoteitä, jonka varrelta löytyy ihan kaikkea. Kaksisuuntaisia autokaistoja. Tulenkohan koskaan enää takaisin...