IRC-Galleria

Maa luulin, etta kaupan kassalla istuminen on hurjan tylsaa, mutta nyt olen loytanyt viela tylsemman ammatin, appeliinienpakkaaja. Maa olen nyt sellainen. Me aloitetaan joka paiva maanantaista lauantaihin kello seitseman aamulla ja lopetetaan illalla viiden maissa. Me pakataan yhteensa yhdenksan tuntia appelsiineja kuutena paivana viikossa. Meille maksetaan AU$14.50 tunnilta. Se homma on ihan alytonta. Mulla on nyt yhsi viikko takana, mutta siella tyoskentelee ihmisia, jotka ovat tehneet tuota samaa hommaa kahdeksan vuotta. Ja kaiken lisaksi tuo on tyo parhaimmasta paasta. Hyvia puolia on tunti palkka (ei provikkaa) ja paljon tunteja. Mulla tulee vahan mieleen puoden latominen Vilukylassa silloin pienena. Paitsei, etta silloin valitin aitille niin paljon,. ettei mun tarvinut tehda sita kuin yhtena paivana. Veikkaan, etta lukuhalut kasvaa tassa ja olen hyvinkin onnellinen kun syksylla taas paasee opiskelemaan.

Me suomalaiset ollaan kylla hyvin yksinaisia taalla maailmalla. Suomi ei ole silleen cool maa, niinQ joku Saksa tai Hollanti. Kukaan ei ole kauhean kiinnostunut Suomesta tai suomalaisista ei edes suomalaiset itse. Suomalaiset valttelevat toisiaan maailmalla parhaansa mukaan. Me nahtiin junassa tanne Milduraan yksi suomalainen, niin silla oli kylla niin vaikea puhua meille, se vaan vastaili kysymyksiin mahdollisimman lyhyesti. Ruottalaisilla on heti jo ihan eri meininki, ne hengaa aina toistensa kanssa. Ja niita on taalla paljon.

Sitten mulle on kauheen vaikea ymmartaa tata backpackerin elamaa viela. Meidan kanssa samaan aikaan tanne tuli kaks hollantilaista ja ne kyllastyivat valkosipulifarmiin niin ne muuttivat pois maanataina. Mulla on tavallaan ikava niita, koska ne oli meidan kavereita kun ne tulivat samaan aikaan ja muilla on oma sisapiirinsa. Me ei vaihdettu mitaan yhteystietoja, koska mita jarkea siina on, koko ajan tulee uusia ihmisia ja uusia kavereita, ei kaikkiin voi pitaa yhteytta. Taa ei ole sama asia kun opiskelee jossain ulkomailla, niihin kavereihin ehtii tutustua niin, etta ne saattaa jopa pysya. Mutta jos pari viikkoa ehtii tutustua, ei ole mitaan jarkea vaihtaa yhteystietoja. Maa en varmaan nae niita hollantilaisia enaa koskaan. Mun taytyy vaan kylmettaa itteni siihen, etta jos aijon taalla Mildurassa pari kuukautta asua, taalla tulee porukka vaihtumaan moneenkin kertaan. Ja kun maa taalta lahden, mulla ei jaa mukaan valttis yhtaan uutta kaveria. Ja se on totuus. Se on aika pelottava totuus. En maa voi joka viikko olla itkemassa jonkun lahtevan kaverin peraan, jota luultavasti en tule nakemaan enaa koskaan.