IRC-Galleria

Me oltiin tosiaan joulu ja uusi vuosi NYCissä. Ei ollut kauheaa ressiä joulusta, mutta joulun jälkeisessä alennusmyynnissä oli kaikilla vähän hermot kireällä. Mää hukkasin heti ensimmäisenä päivänä visani meidän hostellihuoneeseen ja hädissäni menin sen vielä sulkemaan. Mää sitten elin M:n kortin varassa ja nyt ollaan ihans sekaisin medän yhteisen budjetin kanssa. Siellä oli ihan sairaana ihmisiä ja kauheet jonot joka paikkaan. Abercrombielle oli korttelin pituiset jonot. Sitten jonotettiin sovituskoppiin ja sitten jonotettiin kassalle. Myyjätkään eivät ollet ihan kaikkein asiakaspalveluhenkisimpiä: Mallinukeille kyllä riitti vaatteita ja kokoja, mutta asiakkaille sanottiin, että ne ovat loppuneet. Seuraavana päivänä niitä taas oli myynnissäkin niitä samaisia vaatteita, joiden piti eilen olla lopussa.

Toiseksi me oltiin koko ajan toisistamme hukassa, kun kellään ei ollut enää puhelimia. Onneksi NYCistä löytyy vielä puhelikoppeja. Silloin viimeisenä päivänä eksyin kevereista kun kuulin, että Victorias Secretissä oli taas niitä talvitakkeja joita olin katellut jo koko syksyn, mutta ne ei ollutkaan alennuksessa enää. Mää sitten kävin katsastamassa Brooklyn Bridgen yksin. Mulla ei ollut enää rahaa metroon joten mää kävelin 103 streetiltä Brooklyn Bridgelle ja takaisin keskustaan, jossa sitten tapasin taloudenhoitajani M:n. Olin reipas ü Kyllä mua vähän pelotti siinä China Townin kohdalla, koska oli jo ilta ja kaupat menivät kiinni aikaisemmin uuden vuoden päivänä, mutta suurimmaksi osaksi Broadway, jota pitkin siis kävelin, oli aika turvallisen tuntuinen.

En nähnyt sitä palloa, kun meille sanottiin, että 37:lla on screen, josta pitäisi näkyä se pallon pudotus, mutta M sanoi, että se ei edes ollut niin hieno kuin kaikki sanoo. M oli 50:llä ja siellä oli oikeastikin se screen. Enhän mää sieltä 37:lta nähnyt mitään, kun Time Square on 42:lla.

Se on kyllä kaunis pimeällä se Time Square. Mää muutenkin pidän korkeista taloista. Mitä korkeampi sen parempi. Se on kauheen rauhoittavaa kattoa ylös ja nähdä kuinka korkealle joku talo yltää. Mutta se tunne häviää hyvin pian kun katsoo taas maan tasalle ja näkee ihmisiä silmänkantamattomiin ja kaikilla on hirveä kiire johonkin. Mittasuhteetkin alkoivat vähän vääristyä. Mää olen aina ajatellut, että Kaakkurin 12-kerroksinen talo on korkea.Ehkä niihin ympärillä oleviin kolmikerroksisiin taloihin verrattuna, mutta ne 30-kerroksiset talot NYCissä alkoivat tuntua ihan tavalliselta lähiöltä, niinQ täällä Suomessakin...

Ollaan nyt Miamissa. Ajattelin nopsaa kirjoittaa, kun meilla oli laksiaiset tuossa perjantaina. Oli aika haikeat tunnelmat. Me mentiin viimeista kertaa downtowniin. Siella oli ihan kaikki. Maa olin koko ajan tuhrimassa silmameikkeja, ei vaan oikeasti voinut pidatella itkua kun tiesi, etta kohta ei enaa nae kavereita. Ehka parhaita koskaan, mulla ei varmaan koskaan ole ollut noin monta sielunkumppania. Ei sita onneksi moni huomannut, etta mulla oli silmat koko ajan kosteena. Vaikka kaikki sanoi, etta ei se nyt haittaa. Mutta kiva perjantai-iltana baarin edessa marista ihan taysilla, kun tietaa mita sellaisesta itse ajattelis.

Mentin jatkoille International Houseen. Me vaan hengailtiin siella poikien aulassa kaikki IH:n asukkaat ja laulettiin ja joku soitti kitaraa. Remi osasi soittaa La Bamban. Felipe tuli tosi innoissaan sanomaan mulle, etta Remi soittaa La Bamban niin meidan on pakko menna laulaan se. Maa aina pyydan Felipea ja Rodrigoa laulaan sen, kun ne osaa laulaa sen niin hienosti semmoisella espanjalaisella tyylilla. Mulla tulvahti silmiin jattilaiskyyneleet ja maa en voinut avata suuta. Maa aijon kylla pitaa yhteytta mun uusiin kavereihin vaikka sattuis mita.

Mutta maa olin pillahdellut itkuun koko viikon kun Christie lahti Charlotteen ja Alyssa antoi mulle jaahyvaislahjan. Aly ja Leah oli kirjoittaneet mulle sellaiset kirjeetkin, Christie antoi kehystetyn kuvan meista. I'm a such a wussy...

Eilen lentokentalla olo helpotti. Kaikki oli jo takana pain ja Wilmington on nyt nahty. Ei siella voisi kovin kauan asua. Kaikki kaveritkin oli lahteneet. Joel, Cesar ja Mariett ovat viela meidan (mina, M ja T) kanssa Miamissa. Ja Cintia ja Rodrigo nahdaan Orlannossa. Me puhutaan koo ajan meidan mallista Wilmingtonissa ja se on muka vielakin meidan koti. Tavallaan ei haluais lahta, vaikka tietaa, etta Wilmington ei ole se meidan tuleva kotikaupunki. Mutta ehka se on tassa nyt kaikkein haikeinta, etta kun siella oli niin mukavaa ja tietaa, etta seuraavan kerran siella kay ehka joskus kymmenen vuoden paasta. Ja mua pelottaa, etta kukaan ei enaa muista silloin syksya 2007. Toisaalta kun aika kuluu silla ei olekaan valia, etta jos joku unohtaa, koska sellaista ihmista ei tarvitsekaan elamaansa, jonka kanssa on vaikeaa pitaa ylla ystavyytta. Ystavien pitaisi olla tasavertaisia. Mutta kun ei haluaisi paastaa irti... En maa tiia...

Mää muutin mun nimimerkin. Musta tää on tosi hauska :D Se tulee mun toisesta nimestä ja mun isän sukunimestä ja mää vaan käänsin sen enkuksi. Sitten musta on kauheen hauska, kun meillä on täällä Wilmingtonissa sen niminen biitsi kuin Carolina Beach. Mää tajusin sen ihan just vasta.

Yksi asia mitä mää tulen kaipaamaan on deittailu tässä maassa. Jos Suomessa menee treffeille, kaupunkialueella, luultavasti sillä pojalla ei ole autoa, jolla se vois tulla hakemaan sut. Yleensä sovitaan, että nähdään jossain kahvilassa ja jäädään sinne tai mennään sieltä yhdessä johonkin. Yleensä tämä "kahvila" sijaitsee keskustassa. Entä, jos ei itse asu keskustassa. Täytyy mennä bussilla tai pyörällä. Ei treffeille ruukata mennä bussilla. Se on romantiikan tappaja. Pyörä on kesällä ihan kiva, mutta pitäiskö deittailu lopettaa talvella sitten? Täällä ihan jokaisella yli 16vuotiaalla on auto, jolla ne voi hakea deittinsä kotoa. Ne eivät edes ehdota mitään bussia, koska se on mahdotonta, niitä ei ole, tai pyörää, se on vaarallista. Jos deitti ei ilmaannukkaan paikalle, on hyvin mahdollista, että se on jäänyt jonkun toisen omistaman auton alle. Treffeille ei myöskään voi mennä taksilla, koska se on turhanpäiväistä tuhlausta, mikä on myös romantiikan tappaja.

Sitten Suomessa jos mennään treffeille, kaikki treffikelpoiset ravintolat ovat keskustassa. Jos poika asuu keskustassa, tuntuu tyhmältä vaatia sitä hakemaan treffeille, koska se tuntuu vähän niinQ olisi menossa sen pojan takapihalle treffeille. Olisko sama mennä sitten sisälle sen asuntoon. Se ei myöskään ole mukavaa, jos ei tunne tyyppiä ja on ehkä ekoilla tai toisilla treffeillä. Treffipaikan pitäisi sijaita vähän kauempana molempien tai ainakin sen pojan kodista. Täällä se on mahdollista, koska täällä on noiden teiden varsilla satoja isoja ja tyylikkäitä ravintoloita (ne eivät ole ihan niin kallitakaan, koska kiinteistöt eivät ole niinQ Suomen kaupunkien keskustan hintaisia. Myös leffateatterit ovat teiden varsilla ja mallilla. Ja kukaan ei oikeasti edes voi asua niiden vierellä. Jos joku nyt välttämättä haluaa mennä tiettyyn ravintolaan keskustassa, se on myös mahdollista, koska todennäköisesti kumpikaan osapuoli ei asu keskustassa.

Alle kaks viikkoa ja lähdetään Wilmingtonista. Päätettiin viimein tutustua kaupunkiin. Mentiin lauantaina käymään keskustassa. Olen viimeisen neljän kuukauden aikana käynyt kerran keskustassa päivän valoissa. Se näytti niin kummalliselta. Siellä ei ollut paljon ketään. Suomessa kaupungin keskustat on ruuhkaisimmillaan juuri lauantaisin päivällä. Koska täällä ei ole kauppoja keskustassa, ihmiset viettävät lauantaipäivänsä mielummin mallilla. Kuten noista kuvistakin näkee, ei siellä kovin paljon porukkaa ollut. Kaikki meidän lemppari baaritkin näyttivät tosi rumilta kun patiot oli tyhjiä, eikä siellä ollut iltavaloja eikä katoksia.

Wilmingtonin keskusta on tosi pieni. Talot ovat keskimäärin kolmikerroksisia. Me käytiin ajelulla paikallisella potnapekalla, Trolleylla. Se oli ilmainen. Se oli samalla keskustabussi. Täällä bussia käyttää ainoastaan köyhät ihmiset, jotka eivät peseydy kovin usein. Miksi se on niin vaikea pitää itsensä puhtaana jos on köyhä? 95 prosenttia bussia käyttävistä ihmisistä oli tummaihoisia. Me juteltiin yhden kuusikymppisen tummaihoisen miehen kanssa. Se sanoi olevansa entinen merimies.

Yhdellä kadulla oli ainakin kolme kirkkoa. Huomaa, että ollaan bible beltilla. Tämä on tosi pieni kaupunki. Mää en edes tajunnut sitä aikaisemmin. Mää olen täällä old made. Täällä kaikki 21 vuotiaat tytöt ovat naimisissa ja lopettaneet biletyksen. Ne siis missaavat sen vaiheen täysin, koska 21 vuotias on täällä täysi-ikäinen.

Mää voisin asua täällä sitten kun olen mummo, koska biitsi on ihan kiva ja täällä on halpa asua. Jokaisella on oma uima-allas pihassa. Nyt tämä on ihan liian pieni paikka. Wilmington on nähty nyt. Täällä on kivoja, halpoja ravintoloita moottoritien varressa. Mulla tulee ikävä näitä silmänkantamattomiin jatkuvia parkkipaikkoja, jotka on keskellä suuria maskuliinisia kauppahalleja. Wallmart on auki aina, joka tuntuu kummalliselta. Ihmiset ovat oikeesti ruokaostoksilla kahden aikaan yöstä! Kuusikaistaisia autoteitä, jonka varrelta löytyy ihan kaikkea. Kaksisuuntaisia autokaistoja. Tulenkohan koskaan enää takaisin...

Meillä on nyt ollut meidän Tanksgiving break. Se alkoi keskiviikosta ja maanantaina taas mennään kouluun. Me mentiin jo viime viikonloppuna Joelin host familyn luo syömään Thanksgiving dinner. Tiistaina meillä oli samainen dinner vaihtareiden kesken. Ja oikeena Thanksgiving päivänä, viime torstaina, me mentiin M:n kaa syömään sen host familyn luo. Se on vähä niinQ yhdenlainen joulu. Se ensimmäinen kerta kun syödään on ihan kiva, mutta sitten sitä ruokaa tulee joka paikasta. Mää en vaan tajua, miksi kaksi samanlaista juhlaa pitää olla näin lähekkäin...(?)

Thanks giving on täällä tosi tärkee juhla. Mää en nyt muista miksi sitä juhlitaan, koska jokainen tuntuu tietävän eri tarinan. Se on kai ollut vähä niinQ meidän kekri, sellainen maanviljelijöiden satokauden päätös juhla. Sitten siinä on jotain muutakin, jota en nyt muista...

Me oltiin täällä Wilmingtonissa koko loma. Suurin osa ihmisistä lähti johonkin reissuun. Tämä koko International House on ihan tyhjillään. Sitten meillä oli vielä eilen ssähkökatkos, niin olihan se pelottavaan kuljeskella taskulampun kanssa pimeillä, pitkillä ja hiljaisilla asuntolan käytävillä. Me ei lähdetty, koska ollaan kuitenkin menossa viikoksi sinne Miamiin ja toiseksi viikoksi NYCkiin.

Mikä tärkeintä Thanksgivingissä on se Black Friday. Se oli eilen, se on Thanksgivingin jälkeinen alennusmyynti. Mehän mentiin sitten tietenkin sinne. Osa kauposta mallilla aukesi jo neljältä aamulla. Kaikki loput aukesivat sitten vasta kuudelta. Tuossa meidän vieressä on Best Buy. Se on paikallinen Gigantti/Musta Pörssi. Siellä kai se Black Friday näkyi parhaiten. Se aukesi aamulla kello viisi. Me ajettiin siihen pihaan puoli kuudelta. Siellä oli jono autotielle asti ja ihmisillä oli telttoja pystytettynä siellä pihassa. Me päätettiin jättää Best Buy välistä ja mennä vaan mallille. Mää en loppujen lopuksi edes löytänyt mitään kauheen halvalla. Sen verran, että ostin Victoria's Secretistä vaatteita yli kuudella kymmenellä dollarilla ja sain kaupanpäälle söpön laukun. Meillä olikin hyvä shoppailla eilen kun kaikki oli tosi halpaa, koska euro on nyt niin hyvä dollariin verrattuna, kaikki oli meille tarjouksessa :D

Me oltiin kotona jo kahdeltatoista päivällä, vaikka oltiin oltu liikenteessä jo sellaiset seitsemän tuntia.

Helloween on siis parin viikon päästä. Mun eka kunnon halloween. Täällä avataan aina pari kuukautta ennen halloweenia sellisia halloween kauppoja, joissa myydään kaikkea mahdollista rekvisiittaa. Siellä on naamiaisasuja, peruukkeja, tekokynsiä, mustaa kynsilakkaa ja huulipunaa, pelottavan näköisiä nukkeja, siipiä joka lähtöön, hämähäkinseittikuvioisia sukkahousuja, paksupohjaisia kenkiä ja kaikkea mahdollista... Me mentiin tänään taas sellaiseen. Christellä on niin hieno puku: Se on poliisi. Määkin löysin puvun. En aijo vielä kertoa mikä se on. Se on aika tylsä ja kaikilla varmaan on samanlainen, mutta toisaalta mää en ole koskaan ollut kunnon naamiaisissa ja se oli ainakin ihan hauska. Olisin halunnut olla sotilas. Sen olis voinut varmaan toteuttaa itsekin, mutta nyt ei ole oikein mahdollisuuksia käyttää esim ompelukonetta...

Ne kaikki asut ei ole mitään pelottavia, ne on vaan niinQ naamiaisasuja. Mean Girls -leffassa sanottiin, että kun muualla halloween tarkoittaa juhlaa, jolloin lapset kiertävät ovelta ovelle pelottavissa asuissa kerjäämässä karkkia, niin Amerikassa se tarkoittaa, että tytöt saavat pukeutua niin lutkamaisesti kuin osaavat eikä kukaan voi tuomita heitä siitä. Se on just sitä...

Ne kaikki puvut oli tehty sellaisille hyvinvarustetuille tytöille. Mää näytin ihan tylsältä melkein kaikissa, joten mää ostin myös pari numeroa liian isot tissiliivit ja aijon täyttää ne sukilla ja pikkuhousuilla :D Se kuuluu mun naamiaisasuun... Mun täytyy ostaa vielä kengät siihen mun pukuun. Halloween kaupoissa on myytävänä myös kenkiä.

Ne halloween kaupat on siis olemassa vain nyt ennen halloweenia. Niissä ei ole vaihto ja palautusoikeutta tavaroille. En tiedä kuinka pien halloweenin jälkeen ne puretaan pois, mutta jos siellä on alennusmyynti halloweenin jälkeen, haluaisin ostaa sen Christien poliisipuvun. Siinä on niin hieno se lakki ja se virkamerkki.

Nyt jokaisesta ruokakaupasta voi ostaa isoja kurpitsoja. M:n host mama käski meidän tehdä kurpitsalyhtyjä joku ilta, sellaisia joilla on kasvot. Se on tosi amerikkalaista. Mää muuten löysin nyt ne lippubikinit, ne on tosi hienot ü

Viime maanantai ja tiistai oli vapaata kun meillä oli syysloma. Meitä oli parisenkymmentä vaihtaria menossa Washington DC:hen. Minä, M ja Pelin mentiin joidenkin opiskelijoiden kanssa, joilla se reissu kuului yhteen kurssiin. Lähdettiin lauantaiaamuna ajamaan kohti DC:tä. Perjantaina oli vähän haikeaa, kun koko kampus oli tyhjillään ja oli niin syksyinen tunnelma... :(

No lauantaina me taas nähtiin vanhalla porukalla. Kierreltiin niitä monumentteja. Se oli aika kummallista. Siellä oli sellaisia muistomerkkejä entisistä presidenteistä. Ne oli kaikki mun mielestä ihan samanlaisia: Kaikkiin kuului ensinnäkin näköispatsas, sitten joku kuuluisa line ja suihkulähde. Ne oli oikeesti tosi suosittuja nähtävyyksiä. Sitten siellä oli sellinen toisen maailmansodan muistomerkki, sekin oli sellinen lammikko, jossa oli suihkuja. Mää en jotenkin ihan ymmärtänyt, mutta kai tän reissun opetus olikin se, että nämä paikalliset kunnioittaa entisiä presidenttejään paljon ja suihkulähteet on niiden mielestä tosi siisti juttu.

Illalla mentiin kaikkien kavereiden kanssa yhdelle pienelle clubille. Meitä oli niin paljon, että me täytettiin se koko paikka. Meitä oli varmaan 20 ja me tanssittiin sitä "...to the left, to the left..." Mutta olihan se kallis paikka se DC...

Sunnuntaina me nukuttiin vähän pitkään ja kierreltiin vaan siinä mallilla. Se DC:n mall ei ole mikään shopping mall vaan se on se alue, jossa on ne kaikki museot ja nähtävyydet. Se on the Capitol buildningiltä valkoiselle talolle ulottuva alue. Siellä oli ihan turha pelätä näyttävänsä turistilta. Yleisin asuste siellä mallilla oli sortsit, lippis, lenkkarit ja vyölaukku sekä kamera kaulassa.

Maanantaina käytiin sisällä Capitol bildningissä. Käytiin myös holocaust museumissa. Se on siis museo juutalaisvainoajasta. Siellä tuli tosi paha olo. Sellista museota ei vois rakentaa Eurooppaan. Saksalaiset on muutenkin häpeissään omasta historiastaan. Ei sille voi enää mitään. Parempi vaan unohtaa. Täl puol jokke on vissiin aika paljon juutalaisia.

Mentiin maanantai iltana shoppaileen Pentagon Cityyn. Siellä oli Columbuksen päivän alennusmyynti. Me mentiin aluksi bussilla metroasemalle. Siellä bussissa kuultiin joidenkin puhuvan suomea. Kaksi naista ja yksi mies oulusta oli tulleet käymään Washingtonissa. Mualima pieni paikka on. Ei siellä DC:ssä ole kuin 500 000 asukasta, mutta turisteja siellä on aina varmaan kaksinkertainen määrä. Oli ihan kiva käydä, avartava matka, mutta kyllä se kaupunki on nyt ainakin 10 vuodeksi nähty. Se oli vähän erilainen pääkaupunki, kun Euroopassa useat pääkaupungit ovat oikeesti isoja kaupunkeja, koko maan isoimpia ja niissä oikeesti asuu ihmisiä, mutta tuo oli kyllä ihan kokonaan pyhitetty turisteille. Myös muu keskusta ei ainoastaan se DC mall.

Mulla oli viime viikolla muutama välikoe. En sitten ollut siihen toiseen lukenut ollenkaan. Tentti oli aamulla klo 11 ja menin CIS:n lukemaan. Täällä on vähän erilaista tuo opiskelu kuin Suomessa. Suomessa saa tuutortuvallakin ihan rauhassa yksin opiskella ja apua saa kun kysyy. Mulla ei ainakaan sen kysymisen kanssa ole ongelmia. No mää sitten erehdyin mainitsemaan yhdelle vanhemmalle opiskelijalle, että mulla on tentti samana päivänä, enkä ole vielä lukenut. No se alkoi kauheena tulostella mulle materiaalia siihen tenttiin ja opettamaan mua. Ei siinä auttanut muu kuin kuunnella kohteliaasti, vaikka tehokkaampaa olis ollut lukea edes kerran se koealue läpi. Olin kuitenkin jo yhden luennon siitä asiasta kuunnellut, eikä mennyt jakeluun. No se tentti meni hyvin, kun se olikin vaan pelkkää perus yliopistomatikkaa.

Mää en tiennuyt, että up yours tarkoittaa jotain. Suomessahan sillä on Matti Nykäsen ansiosta sellainen merkitys, että "sinusta kiinni". En ole mikään tulkki, mutta jotain sinne päin. No me sitten keskusteltiin kerran M:n kanssa, että ollanko menossa johonkin. Mää sanoin, että: "Se on nyt vähä niinQ up yours". Ne paikalliset, jotka sattuivat kuulemaan meidän keskustelun, olivat vähän huolissaan. Ne kato luuli, että me tapellaan. No up yours -sanonnan vaihtoehtoinen ilmaisu voisi olla vaikka "fuck you".

Mää en halua enää takaisin Suomeen....

Käytiin eilen kylässä mun lukion enkun opettajan luona. Se on nyt opettajana täällä UNCW:ssa. Se on itse aikanaan käynyt koko collegen täällä. Niiden koko perhe on nyt muuttanut tänne. Aika hassua. Se muisti mut, vaikka se ei tainnut opettaa mulle kuin yhden tai pari kurssia. Varmaan siksi kun sain aina enkusta niin huonoja numeroita. Mullahan on aina ollut kauheita antipatioita tätä kieltä kohtaan. Olisin saattanut olla vähän motivoituneempi, jos mulla olis ollut joitan hyviä kavereita, joiden kanssa olisi pärjännyt ainoastaan enkulla, niinQ mulla nyt on ü