IRC-Galleria

Olin tiistaina kahvikoulussa. Me opeteltiin tekemaan expresso shotteja. Single shot tulee menna suodattimen lapi 18-19 sekunnissa ja double shotin tulee suodattua 25-27 sekunnissa. Jos aika on lyhyempi, kahvi maistuu buranalle ja jos aika on pidempi, kahvi maistuu palaneelle. Maitoa maa en osaa lammittaa ollenkaan viela. Se mun pomo sanoi, etta mun taytyy jaada nyt vuoden loppuun sinne toihin, koska se on laittanut mut siihen kahvikouluunkin. Se ei ole oikein tottunut backpackereihin.

Meidan barista on ranskalainen poika. Se sanoo kaakaota "ot chocolate". Mulla on yks kaveri, joka puhuu ranskaa ja kun se suuttui mulle, se sanoi: "I ate you" :D Maa vastaan siihen, etta "No you didn't". Ranskalaiset eivat siis osaa sanoa h-kirjainta. Ranska mun vissiin taytyy opetella, ranskalaiset pojat on kaikkein parhaita koko Euroopassa, mutta kun ne ei osaa enkkua kovin hyvin. Maa kavin ulkona syomassa keskiviikkona, niin meidan poydan tarjoilija oli siis sopo ranskalainen!

Huomenna tulee paavi ja maa oon varmaan toissa joka paiva ens viikolla... Onneksi mulla on salikortti, saa vahan purkaa ressia. Me vissiin muutetaan mun kaverin kanssa samaan sankyyn ens tasta eteenpain. Me voidaan jakaa vuokra ja onpahan lampimampi nukkua.

Mun pomo luulee, etta olen jaamassa tanne vuoden vaihteeseen asti. Maahan lahen milloin maa haluan. Sita paitsi luulen, etta karsin juurikin itaeurooppalaisesta alipalkkauksesta. Maa oon jo niin hyva, etta vaatisin todellakin ensi viikolla palkankorotusta, jos en olisi lahdossa.

Anyways, maa vaan odotan nyt kotiin menoa ja mua kaduttaa se jo nyt, koska maa tiedan, etta maa kyllastyn Suomeen parin viikon sisaan.

Nukuin tanaan taas yli puolen paivan. Se on aina naa vapaat viikonloput. Ne ei sovi mulle ollenkaan. Maa luulen, etten maa sittenkaan tykkaa isoista kaupungeista. Talot on kylla ihan kauniita, mutta ihmiset sen paikan tekee. Mulla on ikava Mullalyuppiin. Se oli mun elamani parasta aikaa ja siella ei toiminut edes puhelin. Siella oli kaikki, kaverit, perhe...

Hyi hyi hyi!!! Maa aloin nyt etsiin kamppaa Suomesta. Silla samaisella sivulla oli ilmoitus: "Nuori pariskunta etsii kaksiota Tampereen keskustasta". Onko enaa mitaan tylsempaa!!! Hyi v****!!! Mulla on ihan sekavat tunteet. Mua oksettaa tulla takaisin Suomeen! Toisaalta mulla on ollut ihan sairaan kova koti-ikava. Se varmaan johtuu siita, etten tykkaa mun alipalkatusta tyosta ja haluaisin irtisanoa itseni vaikka huomenna. Haluaisin myos opiskella ja menna johonkin kunnon hommiin, mutta siihen menee sata vuotta! JA ei siina mitaan, mutta kun se sata vuotta pitaa viettaa Suomessa!! Se on hyva maa, en vaan halua asua siella. Mua ei kiinnosta yksikaan kaupunki siella, eika ne v****5.6 miljoonaa ihmista!!

Se mun koti-ikava johtuu varmaan siita, etta mulla lahti yks kaveri Mullalyupista takaisin Eurooppaan viikko sitten. Me nahtiin viela viime viikonloppuna taalla Sydneyssa ja se oli mun paras viikonloppu koko Ausseissa! Mua pelottaa, etta mun kaverit taalta maailmalta unohtaa mut. Mua pelottaa, etta maa kaikki mita viimeisen vuoden aikana on tapahtunut, on sitten vaan niinQ hyvaa unta, josta maa heraan Suomessa ja niita ihmisia ei ole olemassakaan enaa. Ihmissuhteisiin tarvitaan aina kaksi yllapitajaa ja enta, jos maa olen ainoa, joka pitaa niita ylla tai tuntee edes tarvetta pitaa niita ylla. Ja ei auta olla sielunkumppani, jos valimatka tekee tuttavuudet liian tyolaiksi ja tarpeettomiksi.

Maa tiedan, etta ne pari ekaa viikkoa Suomessa on hauskoja, kun mikaan ei ole muuttunut. Mutta sitten kk paasta maa tajuan, etta mikaan ei tosiaankaan ole muuttunut. Musta tulee taas holmo opiskelijatytto, jolla on paamaarana valmistua ehka joskus (=tyhja elama). Ei mitaan mita odottaa. Ei uutta kaupunkia, ei uusia kavereita. Vanhat unohtuu, koska ei ole enaa mitaan mista jutella kun tavataan esim. naamakirjassa...

Se mun koti-ikava johtuu myos siita, etta Euroopassa on nyt kesa ja taalla on tosi syksyista ja mulla on varmaan joku kaamosmasennus. Taalla lentaa viela lepakoita taivaalla iltaisin. Nyt olis vaan ihan tulla toiden jalkeen lauantai-iltana tyhjaan kotiin ja kattoa joku leffa ja sammahtaa omalle valkoiselle sohvalle. Mutta kun tulen toiden jalkeen kotiin taalla, mua odottaa likainen hostelli, ahdas keittio ja tekohymy, johon mun taytyy pukeutua, ettei ihmiset ajattele, etta olen tylsa, epasosiaalinen ja hapannaama. Olispa Suomessakin backpackerhostelleja (tosin pikkuisen paremmin eristettyja Suomen kelilla. Tyypillisessa backpacker hostellissa nimittain seinat on paperia ja ikkunoissa on vain verho).

Ihan hirveeta tunnemyllerrysta. Toisaalta on ihan helpottavaa huometa, etta tunteita viela on....

Mää inhoan enkkuja, erityisesti enkkutyttöjä,niillä ei ole käytöstapoja. Ne on oikeita stack-uppeja. Mää muutan perjantaina, koska mun kämppikset käyttäytyy niin itsekkäästi. Miten mulla on näin hirveitä kämppiksiä täällä Ausseissa. Se ei varmasti johdu musta. Mää en ole valittanut mistään, mää en edes vietä kovin paljon aikaa tässä huoneessa. Okei, mun uusi hostelli on halvempi, mutta siellä ei ole tätä langatonta. Kun mää täältä lähen, täältä lähtee myös ilmaiselta aamupalalta leipäpussi, weetabixit ja teepusseja.

Mää olen päässyt muuten töihin: Mää olen sellaisessa pikku lounaskahvilassa, jonka omistaa sellainen venäläisellä aksentilla puhuva noin 50 vuotias nainen. Se on tosi tyylikkäästi pukeutuva ja kahvila on just sen tyylinen. Sen nimi on Red Hook. Nää en kauheena tykkää siitä työstä, koska mää en tykkää ollaa tekemisissä ruoan kans, mutta siinä on hyvät tunnit. Backpackerinä ei voi kauheena vaatia ja ei sitä nyt niin kauan kestä. Ja tarvin rahaa. Eksyin taas lauantaina Billabongin myymälään ja löysin kaks ihanaa toppia, kuitenkin alennusrekistä.

Nyt mulla on sellainen olo, että voisin lentää viikon päästä jo Suomeen. En mää silleen sitä Suomea odota, mutta Eurooppaa yleensäkin. Mää tykkään eurooppalaisita (paitsi enkkutytöistä ja ruottalaisista pojista). Mää en ole edes nähnyt paljon Eurooppaa. Siellä on se kielimuuritilanne, että se tekee siitä hirveen suuren. Ei tarvi kuin raja ylittää niin heti vaihtuu kieli. Ja se kieli ei ole enkku, joka mulla nyt silleen luistais. Mutta toisaalta olihan mullakin lähtötilanne tuossa vuosi sitten aika toivoton enkunkin kanssa.

Okei, mulla on nyt tosissaan arki koittanut täällä Sydneyssä. Aamulla töihin, illalla kotiin ja salille. Nyt nukkumaan. Kello on kohta kymmenen. Onneksi viikonloput on vapaita.

Olen koko kevään odottanut sitä leffaa. Mää muistelin, että se olis tullut ensi-iltaan jo joskus maaliskuussa. Se oli muistaakseni viime viikolla maailman ensi-illassa. Mää luulin, että olen menossa kattoon sen Mildurassa. Adam olis voinut hommaa mulle ilmaisen leffalipun. Vaikka toisaalta ei se olis varmaan saanut sitä aikaiseksi, aussit aina lupaa...

Joo, mää tosiaan kävin kattoon sen torstaiaamuna kymmeneltä. leffateatteri oli tyhjä. Mää en yleensä tykkää käydä leffassa, mutta nyt oli ihan kiva mennä yksin melkein tyhjään leffateatteriin. Mää mieluummin katon leffan omassa kodissa tai kavereiden luona. Mutta Sex and the City -leffa on jotain, mitä olen odottanut niin kauan, että se on nyt pakko kattoa ennen kuin se tulee myyntiin. Ja aijon odottaa alennusmyyntiä.

Okei, se oli visuaalisesti hyvin antava leffa. Siinä oli paljon hienoja vaatteita ja kuuluisia suunnittelijoita. Määkin tykkään muuten Vivienne Westwoodista. Carrien hieno hääpuku on Vivienne Westwoodin käsialaa. Mulla ei vaan ole varaa siihen (Vivienne Westwoodiin). Takaisin leffaan, se oli jotain mitä olin odottanutkin. Ehkä joitain typeriä kohtia. Miranda oli mun mielestä liian ehdoton. Se ei sovi uudelle pehmeämmälle Mirandalle. Charlotte oli vähän turhan tätimäinen. Samantha ei olisi saanut lopettaa suhdettaan Smithiin. Se hääseremonia meni liian pitkälle. Mää luulen, että se tehtiin niiden vaatteiden takia. Häät peruuntuivat, se oli käsikirjoituksessa ja se sopi siihen, mutta yleisön piti nähdä kuinka upea morsiusseurue olisi ollut. Mr Big otti takapakkia liian myöhään. Se ei ollut realistista. Ja mää en usko, että Mr. Big sai niin nopeasti aikaan sen ison vaatehuoneen. Siitä olisi voinut tulla enemmän draamaa. Ehkä leffassa on just se ongelma, että siihen pitää mahduttaa koko loppu tuolle sarjalle. Mutta kyllä mää haluan sen ostaa ihan juuri sen visuaalisuuden vuoksi. Loppupeleissä määkin olen siis tyytyväinen vain siihen visuaalisuuteen.

Okei NYC... Mää en tykkää siitä enää sillälailla. Se on kyllä ihan upea, mutta mulle jäi huono maku siitä, että se oli niin likainen ja asfaltit oli rutussa. Täällä Australiassa on niin paljon kauniimpia kaupunkeja. Nää on uudempia ja roskituksesta sakotetaan. Se on hyvä. Mää tykkään tästä Sydneystä enemmän kuin NYCistä. Tää on tosi kaunis kaupunki. Menin eilen junalla Pohjois-Sydneyyn ja kävelin Harbour Bridgen kautta oopperatalolle. Se silta on niin suuri, mua ihan huippasi. Se ei kuvissa näytä kummemmalta kuin Brooklyn Bridge, mutta se on niin korkealla ja se on niin valtava... Se oopperatalo on kyllä kaunis. Istuttiin eilen siinä sillan kupeella yhdellä patiolla ja edessä näkyi oopperatalo. Se oli valaistu ja se vaan oli niin kaunis. Okei Sydney on noin puolet NYCistä ja NYC on legendaarinen, mutta kyllä mää tästä Sydneystä enemmän tykkään. Katotaanpa miten menee sitten kun alan hakea töitä, tykkäänkö enää....

Seuraava on kirjoitettu kolmisen viikkoa sitten, mutta en voinut siirtää sitä nettiin Mullalyupissa:

No niin, nyt ollaan taas jossain aivan uskomattomassa paikassa. Olen töissä omenafarmilla, poimitaan omenoita 8 tuntia päivässä. Tämän paikan nimi on Mullalyup. Se sijaitsee noin 200 kilometrin päässä Perthistä. Mulla ei ole ihan tarkkaa aavistusta kuinka kaukana tämä paikka on meren rannasta. Täällä ei voi edes käyttää kännykkää, kun ei ole signaalia. Maalla ollaan siis. Lähin kauppa on noin 30 kilometrin päässä meidän hostellista. Eilen liftattiin sinne kaupalle, koska tästä menee aika paljon autoja ohi. Heti ensimmäinen auto otti kyytiin. Se oli sellainen nuoripari, tyttö oli paikallisia ja poika oli Hollannista ja ne olivat nyt aika vasta muuttaneet tänne matkusteltuaan jonkin aikaa. Nähtiin tuttujakin siellä kylillä: yksi vanhempi mies meidän farmilta. Nähtiin myös yksi pariskunta meidän töistä, se tyttö on walesiläinen ja poika oli irkku. Ne sitten vei meidät kotiin, kun meidän hostelli oli siinä niiden matkan varrella. Ihan typerää, jos ihmiset vähän keskustelisivat täällä, että haluaako joku kyytiä kylille, me voitais vaikka maksaa vähän bensarahoja, mutta ei kai me nyt liftaamalla hankitusta kyydistä makseta. Ja sitten kun ollaan täällä meidän hostellilla puhuttu, että haluttais käydä kaupassa, että seuraavalla kerralla kun joku on sinne menossa voitais hypätä kyytiin, silloin tulee vaan jotain nihkeitä vastauksia. Ja muuten ollaan täällä muka kavereita.

Ensimmäinen yö täällä meidän hostellissa oli käytännössä pihalla. Me asuttiin sellaisessa joogahuoneessa, se oli ikkunoista rakennettu lato. ”Seinen” ja kattopellin välissä oli käden mentävä rako. Nyt on talvi täälläkin ja yöllä lämpötila laskee 5 celcius asteeseen. Jussipaidalle oli taas käyttöä. Okei täällä ei ehkä sada lunta, mutta Suomessa on se, että kun ulkona on kylmä mennään sisälle lämmittelemään. Täällä sisällä on sama lämpötila kuin ulkona. Seinät on paperia ja ja ikkunoissa on vain verho. Siellä meidän ladossa oli myös hiiriä. Eläimistä puheen ollen, nyt on sen verran kylmä, ettei täällä ole käärmeitä, mutta keskiviikkona mää pahaa-aavistamattomana poimin yhden niistä tuhansista omenoista, joita päivän aikana käsittelen. Siinä omenassa oli redback (en tiedä kirjoitetaanko se noin). Redback on mustalle leskelle sukua oleva myrkyllinen hämähäkki. Se on pienempi, tämä mun oli noin 4cm. Jos sellainen puree, tulee tosi kipeäksi ja pitää päästä sairaalaan tunnin sisällä. Heiveröisimmät ihmiset voivat kuolla. Hämähäkkeihin on pakko totutella. Mun sängyn yläpuolella on muutama lukki ja töiden jälkeen hiukset on täynnä hämähäkin verkkoja. Täällä hämähäkit eivät olekaan täällä sellisia pikkuisia niinQ Suomessa, ne voivat olla jopa 8cm pituisia. Meidän esimies yleensä aina kertoo onko joku hämppi ”ystävällinen” vai ”vaarallinen”. Meidän pomo on sellainen vanhalle viinalle haiseva pappa, joka puhuu sellaista leveää enkkua. Musta se kuulostaa vähän etelän murteelta Yhdysvalloissa. Musta on niin kiva kun täällä nuo kyläjuopot (piruneerot) käy töissä, toisin kuin Suomessa: ne voi alkaa kokopäiväalkoholisteiksi. Se siellä pössyttelee menemään aina parin tunnin välein. Ennen taukoja se on se on pahalla tuulella, varmaan laskut iskee päälle.

Mitenkä me tänne Mullalyuppiin oikein jouduttiin… No me tuossa viikko sitten lennettiin Perthiin sieltä Melbournesta. Oltiin siellä Perthin keskustassa kaksi päivää ja Fremantlessa, Perthin lähiössä toiset kaksi yötä. Mää olin ihan väsynyt koko matkustamiseen. Oltiin se edellinen viikko oltu Melbournessa ja tehty Great Ocean Road ja nähty niin paljon, ettei yhtään kiinnostanut tutustua uuteen paikkaan. Perth oli pieni Melbourneen verrattuna. Kaupat meni kiinni jo seitsemältä normaalina arkipäivänä. Kävin vaan lenkillä Botanic Gardenissa. Botanic Garden on jokaisessa isommassa Australian kaupungissa. Se on vähä niinQ Ainolan puisto Oulussa. Perth on … kaupunki. Siinä kaikki. Mutta meillä oli mukava porukka, minä, H, Sofia ruottista ja Huli ja Pete ranskasta. Sillä porukalla ei kyllä käynyt aika pitkäksi. Me tunnettiin toisemme Mildurasta asti. Huli ja Sofia olivat meidän mukana Great Ocean Roadilla. Pete oli mun kans viikon appelsiinitehtaalla töissä. Meillä oli yhteinen huone siellä Fremantlessa, eikä edes yritetty tutustua uusiin ihmisiin. Ei jaksa koko ajan niitä samoja kysymyksiä: Kauan olet ollu Australiassa, kauan aijot olla täällä, missä olet käynyt, kuinka vanha olet, mitä teet Australian jälkeen, aijotko tehdä toisen viisumin… Meillä oli tosi hauskaa, kun ei tutustuttu yhteenkään uuteen ihmiseen.

Meillä oli aivan ihana hostelli siellä Melbournessa. Paitsi, että siellä oli petipunkkeja, mutta niitä nyt on ihan jokaisessa kaupungin hostellissa. Pakko varautua olemaan ihottumilla kaupunkilomien aikana. Mutta se oli kuulemma maailman toisiksi suurin hostelli. Siellä oli iso keittiö, ilmainen aamupala ja paljon nuoria ihmisiä. Se oli normaalihintainen backpacker hostelli, AU$23 (noin 14€) yö. Viikkovuokra oli halvempi. Se oli ihan keskustassa, Elisabeth Streetillä. Yhdellä ratikalla pääsi Victoria Marketille. Victoria Market on aivan tosi iso tori, josta voi joka päivä ostaa tuoreita halpoja vihanneksia ja hedelmiä, mutta siellä oli myös lihaa, juustoja ja viiniä. Me ostettiin kaikki ruoat sieltä. Ihana syödä välillä uusia pottuja. Kyllästyttää tuo ainainen pasta ja nuudelit. Sitten siinä oli alakerrassa sellainen Joint –niminen baari. Se oli vähän sellainen halvan oloinen, ei todellakaan mikään clubi, mutta siellä kävi paljon backpackereitä ja nuoria kansainvälisiä ihmisiä, joten se oli tosi kiva. Kaikki tunsi toisensa ja sitä mää kaipaan. Musta on kiva tutustua uusiin ihmisiin, mutta se tässä matkustelussa masentaa, ettei ihmiset pysy. Jos menisin nyt takaisin Melbourneen siellä olisi taas ihan uudet naamat. Ne kaksi viikkoa sitten siellä asuneet ovat yhtä kuin kuolleita mun elämässä. Ja ei kukaan voi pitää yhteyttä jokaiseen mukavaan ihmiseen, jonka on matkan varrella nähnyt.

Meillä on enää kaksi kuukautta täällä Australiassa. Mää en oikeesti tiedä mitä sitten tapahtuu. Silloin kun tulin Suomeen Jenkkilästä, oli ihan tosi kiva ja olisin halunnut olla pidempäänkin. Se neljä päivää tuntui tosi lyhyeltä. Mutta se ei tuntunut yhtään kotiintulemiselta silleen, koska mulla oli lentoliput Ausseihin takataskussa. Nyt mää tulen Suomeen ja mulla on siellä koulu odottamassa. Mun on pakko jäädä sinne. Mun elämä tulee olemaan Suomen rajojen sisäpuolella vielä monta vuotta. Okei, mää luulen, että on aivan ihana viettää useita päiviä äitin, mummon ja Annen luona, mutta mitä sitten. Sitten alkaa se arki taas siellä. Kaikki palautuu ennalleen. Mää menen kouluun, eikä valmistuminen ole näkyvissäkään. Mikä musta edes tulis, mitä jos mää taas opiskelen kolme vuotta ja huomaan, että mää en haluakkaan tätä enää. Taas on mennyt muutama vuosi hukkaan. Mää tiedän, että mulla on henkilökohtaine kriisi siinä viikko sen jälkeen kun olen asettunut aloilleen. Sitten sitä reppua ei vaan pakatakkaan ja vaihdeta kaupunkia kun alkaa Sedun baari kyllästyttää. Sinne samaan baariin mennään luultavasti vielä vuodenkin päästä. Ja okei ei siinä mitään, mutta kun siellä on ne samat naamat silloin vuodenkin päästä. Jos Suomessa puhuttaisi enkkua tai edes ruottia, mää luulen, että meidän väestö olisi hieman vaihtuvampi ja suurempi. Suomi on kaikin puolin hyvin jäykkä maa ja mää en tiedä tykkäänkö mää siitä vai en. Ehkä se voisi olla pikkuisen vaihtelevampi.

Ajeltiin tanaan toista kotiin, niin siina tien laidassa makasi kuollut kenguru. Vahako olis siistia ajaa kengurun yli. Vahako olis eksoottista. Lentaakohan nekin tuulilasiin niinQ porot. Meilla on niin iso auto, etta siina ei varmaan kavis meille mitenkaan. Ja niilta ei tarvii viiltaa kurkkua auki niinQ poroilta, mika ainakin mua hirvittaa :/ Vois sanoa Suomessa, etta en ole poro- enka hirvikolarissa ollut, mutta kengurukolarissa olen :D -koputtaa puuta joka virkkeen valissa-

Taalla on kylma, vaan 15 celciusastetta. Maa olisin niin valmis lahteen jo Suomeen, mutta sisulla maa taalla nyt olen niin kauan, etta saan matkarahat kokoon ja saan kierrattya kaikki tarkeimmat paikat ja ostettua kotain Billabongia :)

Meidan pomot on katolilaisia ja meilla oli koko paasiainen vapaata, perjantaista maanantaihin, joten paatin lahtea kaymaan Melbournessa. Olisin halunnut nahda H:n, mutta se on nyt kaymassa Surfersissa. Sen piti lahtea sielta viimeisen kerran silloin kuukausi sitten ja taas se on siella. No menin kuitenkin siihen samaan hostelliin, missa se oli, koska Lisa oli siella. Se oli ihan kiva hostelli. Mutta eihan se silleen kodilta tuntunut kuin tama Oasis jo tuntuu. Olen kuitenkin asunut taalla yli kuukauden.

Se hostelli oli siis Kildassa, joka on aika kaukana keskustasta, mutta se on aika iso paikka, koska se on biitsilla ja siella on Luna Park. Lauantaina menin keskustaan shoppaileen. Ostin sellaisia syksyisia vaatteita, koska Melbournessa alkaa olla syksy. Siella oli sellainen ilma, kuin Suomessa on ensimmaisella viikolla, kun koulu alkaa. Ostin myos Billabongin saappaat. Taalla Mildurassa on viela aika lammin. Onneksi en jaanyt tanne niinQ kaikki muut. Taalla olis tullut mokkihoperoksi, jos on nelja paivaa Oasiksessa samojen naamojen kanssa.

Melbourne oli todella siisti kaupunki. Mun piti ottaa ihan maisemakuvia siella. Ei ollut roskia kaduilla, ei katukivet repsottaneet eika asfaltti ollut rutussa. NYCissa olin vahan pettynyt kun siella oli niin likaista. Ihmiset toivat roskapussit kadulle ja joka ilta nahtiin rottia. NiinQ keskiajalla. Melbournessa voisi oikeasti asuakin, jos tykkaisin yleensa silleen tasta Australiasta. Matkustamisen kannalta taa on kiva, koska taalla on niin eksoottista, mutta maa en tykkaa ihmisista... Ja se on totuus.

Maa ajan autoa meille toihin!! Maa ajan autoa Australiassa, se tarkoittaa sita, etta ajan autoa vasemmalla puolen tieta, taalla on vasemman puoleinen liikenne. Tom lopetti tyot keskiviikkona ja maa, Bastian (Saksa) ja Lydia (Irlanti) jaetaan ajovuorot. Se on niiiin kivaa! Ekaksi maa aina vahingossa laitoin tuulilasinpyyhkijat paalle, kun yritin vilkuttaa. Sitten taalla on ihan hulluna liikenneympyroita, taahan on niinQ Enkku. Meidan varttitunnin tyomatkalla on 6 liikenneympyraa. Taalla vilkutetaan ennen liikenneympyraan menemista siihen suuntaan, johon ollan kaantymassa, ja ei ollenkaan suoraan mennessa, monet ei vilkuta ollenkaan poistuessaan liikenneympyrasta. Suomessahan (ja kuulemma muuallakin Euroopassa) ei vilokuteta ollenkaan liikenneympyraan mennessa ja sielta poistuessa vilkutetaan. Taalla onniin erilaista.. Aluksi musta tuntui myos, etta maa valun koko ajan vasemmalle, koska istun vaaralla puolen autossa, istun vankarin paikalla.

Mulla on toissa aina ihan hirvee koti-ikava. Maa aina ajattelen, etta olisipa ihana vaan menna Vilukylaan ja syoda rieskaa juuston kanssa ja juoda maitoa. Sitten kavella avojaloin illalla vihrealla nurmikolla (taallahan se on vaalean ruskea) ja menna saunaan. Olis tietenkin kesa, nythan on kesa. Mutta sitten muistan, etta Suomessahan ei olekaan kesa. Olis kiva olla Suomessa, jos olis kesa... Sitten mulla on ikava Oikaraiselle, mulla on ikava ihan normaaleja asioita Suomessa, niinQ sita, etta aiti ajaa autoa ja Juho istuu takapenkilla ja jutellaan aitin kans. Mutta en sisulla maa nyt taalla olen. Se on vaan taa Mildura. Maa olen taalla tienaamassa nyt sita toista viisumia ja sitten vahan matkustan ympari Australiaa ja loppukesasta takaisin Suomeen. Se on jo syksy silloin, mutta aivan sama, kylma mulla kuitenkin siella tulee. Talla viikolla keskilampotila on ollut yli komenkymmenen celciusasteen. Joinakin paivina se on hiponut neljaakymppia, Suomen kamyset 25 helteet tunnu missaan. Ja maa olen saanut taalta paljon uusia kavereita taalta meidan hostellista. Ne on kaikki eurooppalaisia, ja se on hyva, maa en tykkaa ausseista...

Okei nyt on aika lahtea...

Taa viikko on ollut aika raskas. Me aletaan jo puutua siihen appelsiinien pakkaamiseen. Eilen lauloin tyopaivan aikana kaikki mahdolliset laulut, joiden sanat muistin ulkoa. Toissapaivana sain menna toimistoon ja kopioida sellaista selvitysta hallitukselle. Se teksti oli printattu ulos ja meidan piti kirjoittaa se uudestaan tietokoneelle. Se oli ihan mukavaa vaihtelua. Tiistaina meidan kaveri Anna-Liisa ja yks kanadalainen tytto saivat potkut, koska ne jutteli liikaa tyoaikana. Keskiviikkona mua huolestutti, etta mita, jos ite saa yhtakkia potkut. Maanantaina epailtiin, etta Vincent, meidan vuokraisanta ja palkanmaksaja vetaa meidan palkasta valista, koska me saadaan tunnilta $14.50 ja kaikkissa muissa harvest toissa on minimipalkka joku $16.90. Sitten me tehtiin teoria, jonka mukaan Vinc on se kolmas poika, joka ei tyoskentele farmilla ja maksaa siksi meidan palkan. Sen farmin omistaa siis iakas italialainen pariskunta, niiden kaksi poikaa vaimoineen ja lapsenlapsetkin ovat siella toissa.

Taalla ei oikein voi tehda mitaan suunnitelmia, koska esim Anna-Liisa sai yhtakkia ne potkut, koska kesa on menossa ohi eika ole enaa appelsiineja, ja jos ei ole appelsiineja, ei tarvita pakkaajia ja me backpackerithan sielta ekana lennetaan pois.. ja se on totuus. Taytyy vain elaa taalla silleen, etta jokainen paiva voi olla viimeinen taalla Mildurassa. Vaikka ei tanne kylla silleen ikava tule, koska ei taalla ole mitaan. Anna-Liisa lahti eilen Melbourneen, H on menossa sinne vissiin ens perjantain, ellei mitaan taas satu. Saa nahda, jos maakin joudun ens viikolla lahteen.

Maa inhoan niin monia ihmisia taalla. Se Vinc ei ole taalla kauheen usein, joten sen poika Frank hoitelee tuota toimistoa. Siina ihmisessa tiivistyy australialainen asiakaspalvelu kylla todellakin. Me mentiin Anna-Liisan kanssa sinne toimistoon tiistaina tyopaivan jalkeen ja se sanoi heti, etta saitteko te potkut naureskellen. Anna-Liisa oli just ennen sinne menoa nieleskellyt itkua ja tama vaan nauraa, onneksi maa olin siina mukana, koska maa jaksoin olla v-mainen sille. Maa kysyin, etta mista se tietaa. Se sanoi, etta tiedanpahan vaan. Anna-Liisa kysyi, etta oliko ne soittaneet sille ja vastaus oli, etta "tavallaan". Maa kysyin silta uudestaan, etta mista se tietaa niin se sanoi, etta no mun isahan on teidan pomo. Niinpa sen ISA! Mita se asia sille Frankille kuuluu. Ja muutenkin, mita se nauraminen oli. Oikea reaktio silloin, kun toinen on saanut potkut olisi ollut pahoillaan oleminen. Eli inhoan sita pentu-Frankia.

Sitten maa inhoan yhta Adamia. Se oli kauhee jees mies. Se antoi mulle ystavanpaivana kukan. Se oli antanut samanlaisen myos kahdelle muulle tytolle. Helenalle se oli viela selittanyt, etta se oli tarkoittanut ostaa kaikki kolme sille, mutta se myyja olikin pakannut ne erikseen. Sitten se lupasi vieda meidat puistoon H:n synttareilla ja edellisena iltana se sanoi, etta silla on toita. Sanoi varmaan vaan siksi, etta halusi olla mukava. Kun maa taalta Mildurasta lahden maa poistan sen ekana mun naamakirjasta. Antoi se sentaan kerran alennusta kun se on toissa tuossa meian naapurikaupassa (BWS). Yksi ilta se laittoi tuon meidan baarin kiinni, kun se venaytti jalkansa ja siitahan tiesivat kaikki, koska se oli draamaqueenina pari paivaa sen jalkeen.

Sitten maa inhoan muutamaa backpackeriakin taalla, mutta ne on onneksi lahdossa pian pois...

Tuossa meidan K-Martissa on iPod Suffleja $65 siis jollain 40 eurolla!! Suomessa siita saa maksaa 99 euroa. Maa saatan ostaa toisen samanlaisen, mutta erin varisen, jos se pesuohjelman lapikaynyt lakkaa sitten Suomessa toimimasta. Vai pitaiskohan ostaa Nano....