IRC-Galleria

Kuulin hyvän biisin, taas. Melodia ok, yleisesti ok, ja sitten kuuntelin kertsiä.

So pardon me while I burst into flames
I've had enough of the world and its people's mindless games
So pardon me while I burn and rise above the flame
Pardon me, pardon me...
They'll never be the same.

Khyyl. Näin. Mii laiks.



Maailmassa on muuten olemassa liikaa biisejä, joissa on vaan osa hyvää. Jos vaikka melodia ja tunnelma on hyvät, on lyriikat vaan keskinkertaset tai hyvät vain osittain. Tai sitten on joku, joka biisissä ärsyttää, stemmoissa tai taustoissa yleensä. Pikkujuttuja, mutta silti häiritsee. Turhauttavaa tollanen. Täydellisen biisin metsästys jatkukoon.

Koeviikot käy kyllä puhtaasti lomasta. Levoton olo, harvinaisen hyvä tuuli ja uni tulee helpommin kun normisti (kyllä, mikään ei ole parempi unilääke kuin kemian tai fysiikan puuduttava oppikirja).

En oo koskaan oppinu lukemaan kokeisiin, joten arvalla kokeeseen ja sitten kotio lorvimaan. Vois kyllä edes kirjotuksiin yrittää vähäsen :D Mikähän siinä on? Eikö vaan kiinnosta panostaa vai mikä riivaa. Kun kuitenkin ne neloset ja vitoset korpeaa ihan normaalisti. Pöh.

Huomenna kemian preli - lukematta todennäköisesti siihenkin.

Johnny Cash - Hurt

I hurt myself today
to see if i still feel.
I focus on the pain,
the only thing thats real.

The needle tears a hole;
the old familiar sting,
try to kill it all away,
but I remember everything.

what have I become,
my sweetest friend?
Everyone i know,
goes away in the end,

and you could have it all:
my empire of dirt,
I will let you down,
I will make you hurt.

I wear this crown of thorns
upon my liars chair:
full of broken thoughts,
I cannot repair.

Beneath the stains of time,
the feelings dissappear.
You are someone else,
I am still right here.

What have I become,
my sweetest friend?
Everyone I know,
goes away in the end,

and you could have it all:
my empire of dirt.
I will let you down,
I will make you hurt.

If I could start again,
a million miles away,
I will keep myself,
I would find a way.


Kuulin tämän tänään ensimmäistä kertaa kuunnellessani radiota pitkästä aikaa. Pysähdyin kuin seinään. Cashin äänessä ja sävysä oli jotain niin pohjattoman surullista ja kaunista, että jätin kaiken keskeneräisen niille sijoilleen ja pysähdyin keskelle huonetta kuuntelemaan. Se sopi hetkeen, se sopi mielialaan, se sopi tunnelmaan. Kappaleen loputtua hain sen lyriikat netistä. Rakastuin ensikuulemalta ja vielä syvemmin kun luin tekstin ajatuksella ja rauhassa, talon hiljennyttyä elämästä. Vaikka Cashilla oli kappaletta tehdessä huomattavasti enemmän elämänkokemusta ja viisautta kuin minulla nyt, uskon ymmärtäväni mitä hän haluaa sanoa.
Istuin koneella lyriikoiden ääressä pitkän aikaa aivan hiljaa ja luin niitä uudelleen ja uudelleen.

Jälkeenpäin mietin kuinka harvalla biisillä on ollut minuun noin valtavan vahva vaikutus. Tämä on löydettävä jostain.