IRC-Galleria

And suddenly
I become a part of your past
I'm becoming the part
That don't last
I'm losing you
And its effortless

Where did I go wrong, I lost a friend
Somewhere along in the bitterness
And I would have stayed up with you all night
Had I known how to save a life

Help me...

My intentions never change
What I want still stays the same
And I know what I should do
Its time set myself on fire

Was it a dream?
Was it a dream?
Is this the only evidence that proves
A photograph of you and I



Kuoleman laulukunnaat Mäntsälässä.

As soon as you're born they make you feel small
By giving you no time instead of it all
Till the pain is so big you feel nothing at all

They hurt you at home and they hit you at school
They hate you if you're clever and they despise a fool
Till you're so fucking crazy you can't follow their rules

-J.Lennon

Särkynyt

http://www.youtube.com/watch?v=1P-f73g_Nzw&NR=1


Ei näin.

Salainen ikkuna taas avautuu
Kuulen äänen laulavan "luokseni tuu"
Ota pöydältä mun kirjani, johon joskus unet muistiin kirjoitan
Oon elänyt tän hetken kerran aiemmin, mut vain unessa en todellisuudessa


<3

Kohta lähtee letti ja lackkarit. O_O



Perkeleen vedonlyönnit, kauheet niksat.

Tää tulee vähän viivellä, mutta sainpahan kerrankin jotain aikaseks.


Sunrise Avenue @ Tavastia 28.3.07


Sunrise Avenue on mielipiteitä jakava yhtye. Sitä pidetään yleisesti ottaen teinityttöjen fanittamana purkkapop-bändinä. Siksi olenkin itse saanut kuulla suhteellisen paljon kritiikkiä, ilmoittaessani diggaavani bändiä. Monien ystävieni on ollut vaikea uskoa, että voin kuunnella bändin musiikkia tosissaan. En ole koskaan antanut muiden päättää musiikkimaustani minun puolestani, joten tässäkään tapauksessa ei tule poikkeusta. Nyt vuoden fanituksen jälkeen sain ensimmäisen mahdollisuuden todistaa bändin livekuntoa hieman isommallakin klubilla, legendaarisella Tavastialla. Joten, eräs keskiviikko-ilta kaksi kaverusta lähtivät kohti Helsinkiä.

Paikalle saavuttuamme tupa oli jo melkein täynnä. Keikan alkuun oli vielä tunnin verran aikaa, ja kerkesimme nauttimaan vielä yhdet kolmoset. Sen jälkeen hakemaan paikkaa hieman lähempää lavaa. Kymmenen minuuttia ennen keikan alkua ei viidennessäkään rivissä mahtunut enää liikkumaan. Hienoa, sillä sehän tarkoittaa sitä, että bändi vetää täyteen myös ikärajallisia paikkoja. Eipä ole pelkkä teinibändi. Ennen valojen sammumista kerkesin huomata, että yleisön keski-ikä saattoi jopa olla lähempänä 30:a vuotta, kuin 20:ä. Bändi ei ollut minuuttiakaan myöhässä, ja ensimmäinen biisi Choose To Be Me rokkasi heti kovaa. Yleisö oli heti lämmin. Bändin ote yleisöstä on ammattimaista toimintaa. Turhaan ei tämä poppoo ole rundannut saksassa täysille areenoille.

Kun valmista materiaalia bändillä on vain hieman yli yhden levyn verran, on biisien soittojärjestys valittava huolellisesti. Muutaman rokimman kappaleen jälkeen vuorossa olivat hitaammat Only ja Heal Me. Tunnelma niissäkin oli hyvä, mutta kyllä bändin vahvuudet ovat nopeampitempoisessa pop-rockissa. Radiohitti Romeo oli varsinkin vahva esitys. Mikään yllätys ei ollut sekään, että megahitti Fairytale Gone Bad oli yksi keikan kohokohtia. Tunnelman ollessa erittäin korkealla, bändi jatkoi biisiä hieman pidemmäksi kuin se normaalisti on. Varmasti useammankin kerran käytetty kikka. Rumpusoolo toi keikkaan ison bändin meininkiä, ja sen jälkeinen encore niputti hienon keikan yhteen.

Kokonaisuutena keikka oli todella onnistunut. Esiintyminen bändiltä onnistuu, materiaalissa ei ole kummempaa valittamista ja fiilis oli koko ajan hyvä. Bändin ilme on iloinen, energinen ja ystävällinen. Onko se sitten bändin tuoreutta tai jotain, mutta jonkinlainen hohto hommasta vielä uupuu. Tämäkin todennäköisesti korjaantuu tulevien levyjen jälkeen, kun kokemusta ja fanikantaa kertyy enemmän.