IRC-Galleria

Juopon tuurihan on tunnetusti sitä, et kaikki onnistuu ja mikään ei satu, joten selvän tuuri on se, mikä mua seuraa.

Tänään reippaana tyttönä laitoin kellon soimaan yhdeksältä (kotiuduin töistä kolmen jälkeen), et hoh, tänään menenkin salille. Tai Paceen, enivei. Oon pyörittäny laatikossani pinkkaa ilmaislippuja (kiitos Veli <3) ja aattelin ruveta nitä käyttämään pois. No heräsin, pakkasin repun ja niittasin otsareuhkan pinneillä silmät täysin ristissä Vain Huomatakseni, et ne ei käy sinne salille mihin olin ajatellut meneväni. En mä halua mihinkään sekasalille, mä haluan paikkaan missä on vain naisia! Ahistaa. Toi mesta on muutenkin näyttäytyjien suosiossa, eikä innostais yhtään. Ja kaiken lisäks se tunti, jolle oisin halunnu ois alkanu 10.15 ja tää mihin nyt sit päätin hammasta purren raahautua, alkaa vasta 11.00. Odottele tässä sit vatsa kurnien, rääsyt niskassa et pääsee rääkille. Pläää!

Mut muuten on ollu hyvä viikko. Joka päivä on tullut josain päin liikuttua. Kolme päivää juoksemassa mainoksia ihmisten postilaatikoihin (rakkaat kiitokset Viljamin joukkeelle <3) ja yks päivä meni uima-altaassa. Siihen ihastuin uudelleen. Oon joskus käyny uimassa kuntoilumielessä, mut se, niinkuin tuhat muutakin, hyvää tapaa on vaan jäänyt pois. No nyt kuitenkin mentiin Audion kans eka uimaan ja sit vyöttäydyttiin ja vesijuostiin. Se vesijuoksu. Se oli se, mitä mä tulen tekemään. Se uinti ei ollu ihan oppikirjan mukaista, kun on yllä kulahtanut bikinisetti, koska kolmannen vedon jälkeen se yläosa oli joko kaulassa tai navan alla. Eli siis käytännössä mä uin koko tunnin tissit paljaana. Onneks oli hiljainen ilta. Täytyy siis käydä shoppaamassa kokouimapuku. Tietäis vaan mistä senkin alottaa. Toinen ahistus.

Nii! Ja se eilinen Stand Up -ilta. Jumankauta. Bongasin jo viikko sitte et perjantaina ois Heli Sutela ja Jaakko Saariluoma Klubilla ja merkkasin kalenteriin. Tunnollisena yrittäjänä en kuitenkaan ostanut lippuja, koska pidin illan vapaana mahdollisille asiakkaille. No niitähän ei syyskuun tapaan sit tullut, joten torstaina aloin etsiä seuraa itselleni. Kun sen sain järjestettyä, merkkasin kalenteriin illan vapaksi ja kieltäydyin yhdestä työstä. Vartti tämän jälkeen sain kuulla et liput on myyty loppuun. No ylläri sinänsä. Sit perjantaina, tyhjää kalenteria tuijottaessani lupauduin lapsenvahdiksi koko illaksi. Se kuuluisa vartti tämän jälkeen sain vestin, et lippuja olis sittenki tarjolla. Jumalauta! Siinä oli taas vitutuskerroin kohdallaan. Ja tänäänkin ahistaa (3), et missasin sen setin. No ehkä sit ens vuonna vähän skarpimpana.

Jostain lehdestä luin, et blogi pitäis pitää lyhyenä et sen jaksais lukea. No älkää lukeko.

Teen itsestäni hyödyllisen ja meen tiskaamaan rästit pois. Ehkä jossain vaiheessa pääsen tänään sinne paceenkin.