Tää on ensimmäinen kerta johonki kahteen ikuisuuteen ku oon käyny Ravintola Pormestarissa, a.k.a Porkussa. DTM:ssäkin on enemmän naisia ku mitä Porkussa oli eilen. Porkku antoi kyllä kotoisan halauksen kun saavuin paikalle. Jos elämä on epävakaata voi aina olla varma, että Porkku ei muutu eikä petä. Se on kotipesä<3 Kello iski 24:00 ja tanssilattia huokasi surullisen yksinäisenä. Minä, kokomustaan ja Kiro kokovalkoiseen pukeutuneena, marssimme kohti tyhjää lattiaa ja herätimme sen eloon! Vedimme tanssijoita puoleemme, kuin... jotain mikä vetää asioita puoleensa. Keskellä suurinta savukoneen sumutusta, kirvely viilsi hengitysputkiin ja kurkku meni lukkoon. Silmäni alkoivat vuotaa ja kirvely vain lisääntyi. Nän flashbackejä keksitysleiriltä! Kuulin ihmisten huutoa ja kaasutus vain lisääntyi. Voin vannoa, että kuulin komentoja saksaksi! Ulkona sitä sitten köhittiin yhdessä koko baarikansan kanssa ja manattiin sitä neropattia jonka mielestä tämä oli hauskaa. Kumma miten yhteinen koettelemus yhdistää tuntemattomia ihmisiä ja tuo mukanaan uusia tuttavuuksia. Tapasin myös Porkun kauneimman naisen, Miinan. Hihii! Puhelimeni sai yhden numeron lisää johon tehdä kännisoittoja. No okei, ei Miina ollut ihan uusi tuttavuus. Se ja sen täydelliset tissit adoptoi mut pari vuotta sitten ittelleen ja sen jätkälle Ruis Rockissa ja vuotta myöhemmin mä salakuljetin niille lonkeroa Ankkarockin anniskelualueelta konserttialueelle sukissani. Pitkä tarina... Sisältää sekopäisen joukon +20v ihmisiä, pakun ja lauseen: "Hambster in me, in my family!" ;D
Lapset, mitä Porkku meille opettaa? Että vaikka kyynelkaasu saisi itkemään, köhinän keskeltä voi löytää vanhoja tuttuja ja että bileet Porkussa jatkuvat vaikka siellä ei pystyisi hengittämään!