IRC-Galleria

Välillä mietin onko musiikilla minulle enää mitään tarjottavaa.
Kuuntelen samoja vanhoja kappeleita ja levyjä, jotka ovat toki hyviä,
mutta jostain syystä minun on erittäin vaikea yrittää etsiä uutta,
hyvää, ehkä jopa parempaa musiikkia. Olen erittäin katkera siitä, että
paras musiikki eli silloin kun minä en ollut vielä syntynyt, siihen asti kun minä olin vähän
yli kaksi vuotias. Kaikella kunnioituksella Nirvana, Kurt, Dave, Krist.

Olen erittäin iloinen siitä, että Dave päätti jatkaa musiikkihommia.
Foo Fighters on ehkä toiseksi hienointa mitä olen ikinä kuullut. Heidän
ansiostaan tunnen musiikin yhä elävän ja olevan elinvoimainen.

Avarsin mieltäni hieman Provinssirockissa ja kävin ystäväni kanssa katsomassa
Danko Jonesia. Bändi oli minulle vieras, joten en odottanut yhtään
mitään. Yllätyin kuitenkin positiivisesti. Trio rokkasi oikein kunnolla.
Ryntäsin siis levyostoksille. Minusta tuntuu, että olen elänyt pienoisessa
pimennossa ja minun pitäisi kuulla enemmän bändeistä joista en ole
kuullut ! Fiksua.

Provinssissa esiintynyt Downstairs (myöskin vieras bändi minulle) oli
myös positiivinen ja hauska keikka. Heidän musiikkinsa ei aivan kolahtanut, mutta
lavalla he olivat todella vaikuttavia. Hymy siinä nousi korviin.

Harmittelen kovasti, että en nähnyt Disco Ensembleä. Kyseinen orkesteri on kuitenkin
yksi harvoista suomalaisista bändeistä, joissa on potentiaalia. Piristävää musiikkia.
Kyseisestä bändistä onkin noussut yksi suosikeistani ja olen iloinen, että suomalaisetkin
tekevät hienoa musiikkia.

Billy Talent oli myös melko uusi tuttavuus. Ben oli tietysti söpö ja D'sa:n tukka
melko loistava. Heidän laulunsa ovat mukavan tarttuvia, Benin ääni mielenkiintoinen ja
he purivat minuun kyllä jälkensä. Positiivista siis tämäkin.

Serj ansaitsee erikoismaininnan, sillä kuulin luotettavalta taholta (ainakin toivottavasti)
että kyseinen herra oli haettu Seinäjoen asemalta, hänen ensin kierrellessään ympäri Suomea.
Ja (kuulemma) oman keikkansa jälkeen hän oli mennyt katsomaan Ylppöä ja Ihmisiä.
En välitä herran musiikista, mutta asenne ja nöyryys tuntuu olevan kohdallaan.
Voinko siis yhä uskoa ihmisiin?

Linkin Parkin herroista kuulin aikamoisia juttuja. En viitsi sen tarkemmin kertoa, mutta
jos jutut pitäväöt paikkaansa, tyypeillä on noussut kunnolla kusi päähän.
Taitavat tyypit tehdä hommaa nykyään ihan vain rahan vuoksi. Minusta sellainen ei
ole yhtään mistään kotoisin. Ihan kivoja biisejä joo, mutta nyt kyllä pidän heitä melko
ällöpyllyinä.

Ehkä siis yhä jaksan uskoa musiikin parantavaan voimaan. Tai siihen, että sillä on minulle jotain
annettavaa. Vuodatukseni nyt suurimmaksi osaksi kiertyy Provinssirockin ympärille, mutta joo.
Paska musiikki elää, hyvä musiikki elää. Keskinkertainen musiikki elää.

Musiikki pitää hengissä vaikeina aikoina. Voi vain itkeä peiton alla ja kuunnella
lempiartistiaan tai bändiään. Jos joku tykkää Anna Abreusta tai Justin Timberlakesta
tai Ari Koivusesta tai Shakirasta tai Good Charlotesta, sillä ei ole paskankaan väliä.
Kuuntele juuri sitä musiikkia mikä tuntuu hyvältä, vaikka kasa rokkari kavereitasi nälvivät
vieressä. Minullakin on heikot hetkeni, ja silloin minun täytyy kuunnella Phil Collinsia.

Olen melko hanakasti puhumassa paskapopbändejä vastaan, mutta ei se ole minua.
Jokaisella on omanlaisensa musiikkimaku, ja sitä täytyy kunnioittaa. Minä vihaan sitä,
jos joku räppiä kuunteleva ihminen arvostelee musiikkimakuani. Minä en perusta räpistä
yhtään ja yleensä ilmaisen sen voimakkaasti. Jos joku haluaa haukkua mielibändejäni
paskoiksi, minä varmasti pistän takaisin, vaikka sillä ei oikeasti ole mitään väliä mitä
muut sanovat. Olen kai vain luonteeltani sellainen. Minun mielipiteeni on aina oikea ; >

Musiikki. Niin helvetin kaunis sana.

Ehkä jatkan vuodatustani myöhemmin.