Mutta kotimaa on aina kotimaa. Joulvalot loistaa kaduilla, lumi kirkastaa pimeää iltaa. Ja toisaalta on kiva taas tehdä kotitöitä. En ois uskonu sen päivän koittavan, mutta näin päässyt on käymään.
Kävin Vilin haudalla viikko sitten. Pieni ystävä oli niin lähellä, mutta silti niin kaukana. Tämä asia synkentää joulumieltäni entisestään. Ikävä teke kipeää, ei sille mitään mahda.
Ehkä se kipu joskus hellittää.
Kuvassa minä ja Viltsu joskus nuorina ja pirtsakoina. Heh, aika jäätävä kuva, mutta muistoja täynnä:) *kisskiss* ^____^
