IRC-Galleria

Lueskelin tässä vanhoja blogikirjoituksiani ja totesin että oon ollu helevetin hauska. Mutta enää mulla ei ole lainkaan huumorintajua.

Tällä välillä nyt on taas tapahtunu kaikkia tämmösten vanhojen ja huumorintajuttomien ihmisten juttuja.

Eräänä päivänä totesin että mulla on pikkusen vatsa kipiä. Mutta painatin kuitenkin lujaa koko päivän kunnes totesin että vatsa on tosiaan aika kipeä enkä pystyny nouseen sohvalta ainakaan kovin iloisesti pirskahdellen.
Länskäänhän se oli mentävä, siellä sain pari piikkiä perseeseen ja eikun takas himaan, yöllä kuitenkin tahdoin uudestaan Länskään vilauttelemaan ojaani. Hoitajat pistivät taas hanuriini uudet piikit. Sit hyydyin hetkeksi mutta heräsin yöllä kun joku kuolevainen käpy tuotiin samaan huoneeseen.
No enhän mä unta saanu ja lähin himaan. Kiittäen kuitenki piikeistä.

Aamulla huomasin ettei mun masu nyt NIIIIN kipeä ole, ja vedin pari lääkettä naamaan ja lähdin tapaamaan Jammoa joka raaputti mulle tatskan. Olin aika hiljaista tyttöä siinä pöydällä ja oikeastaan melkein nukuin. Jammo meinaskin että vois muutkin asiakkaat tulla länskän kautta...

No juttuhan eteni silleen että tatskapöydältä pääsinkin sitten leikkauspöydälle. Umpilisäke prkl oli menny ja tulehtunu. Sitä ennen lääkärit kuitenkin 3 eri otteeseen testasi kipuni painaen vit*n ärsyttävästi mun mahaa niin että melkein suustani pääsi pieni kivun inahdus. Sit ne käski mun pomppia yhdellä jalalla?!!?!?! WOOT?!?! Siis mun suolenpätkä on posahtamaisillaan ja tyypit käskee mun alkaa leikkiin niiden kanssa..EN MUUTEN HYPELLY!

No vihdoin kun ne totes niillä kidutuksillaan mut tautiseks niin mut vietiin leikkaussaliin. Eka kertaa elämässäni mut nukutettiin ja se oli jännää. Sain juuri ennen nukahtamista sanottua "Ihan ku oisin huuuuumaaaaalasssssssa" Ja sit oli taju pois. Herätessäni olin ihan pihalla, ja höpötin hulluna kaikkea mut en muista muuta kuin puheet tekoripsistä, mutta todennäköisesti olen kertonut siinä myös unelma ammatistani stripparina ja villeistä öistä..

Nyt on tikit jo onneks poissa mut en ole vielä ihan kaikissa sielun ja ruumiin voimissani, en vois edes tanssia niitä lattareita lambadan tahdittamana :( Voi surkeutta.

Täällä sitä ollaan nyt oltu vähän yli viikko Suomessa. Nyt jo ikävöin Shanghaita kovasti, oli siellä elämä niin helppoa. Joka päivä käydä ravintolassa syömässä uskomattoman hyviä ruokia, oli kiva käydä shoppaileen halvoilla markkinoilla (kunhan ei ollu stalkkereita perässä).

Mutta kotimaa on aina kotimaa. Joulvalot loistaa kaduilla, lumi kirkastaa pimeää iltaa. Ja toisaalta on kiva taas tehdä kotitöitä. En ois uskonu sen päivän koittavan, mutta näin päässyt on käymään.

Kävin Vilin haudalla viikko sitten. Pieni ystävä oli niin lähellä, mutta silti niin kaukana. Tämä asia synkentää joulumieltäni entisestään. Ikävä teke kipeää, ei sille mitään mahda.

Ehkä se kipu joskus hellittää.

Kuvassa minä ja Viltsu joskus nuorina ja pirtsakoina. Heh, aika jäätävä kuva, mutta muistoja täynnä:) *kisskiss* ^____^

" Sää kylmenee viikonvaihteessa huomattavasti Suomessa. Kuluvalla viikolla sää on Suomessa pilvistä ja melko lauhaa. Sunnuntaina maahan virtaa jo hyvin kylmää ilmaa."

Niinpä tietenki. Mä oon maanantaina tulossa vastentahtoisesti pois täältä suhkot lämpimästä Kiinasta, niin heti isänmaa kostaa mulle ja pistää oikein kunnon pakkaset päälle ku tuun. Eikö tuo Suomikaan nyt tajua että mulla ei ehkä ole muuta kuin nahkatakki, joka ei paljon lämmitä -20 - 40 C pakkasessa!

Mä en tuu jos nuo ilmat ei lämpene.

T. Joulu-kinkk...i

PS. Ilmastonmuutos on ihan jees idea.

Joo, hittovie että palaa taulu semmoisten mustakarvaisten miesten kanssa joilla kasvaa YK:t eli yhtyneetkulmakarvat. Jos tiedätte mitä tämmöinen mies edustaa niin good for you että osaat varoa niitä..

No tänään mä lähdin yksin ostoksille, ja eiköhän heti ollu kimpussa tämmöinen inhoitus. Kiinalaiset miehet nyt saattaa katsoa ja sanoa jotain ja naureskella iloisesti, mutta tämä toinen, erirotua edustava mies oli kaikkea muuta.

Kävelin tien yli niin autossa oleva äijä sai idean että lähtee stalkkaan mua. Se ajo mun vierellä ja vahtas iloton ilme kasvoillaan. Ja teki uukkareita että pysy mun kintereillä. Sit mulla alko palaan taulu kun se oli jo ainakin 2km seurannu, ja suoraan sanottuna alko ihan pelottaankin. Se pysähty välillä tien reunaan venaan että kävelisin ohi, tai sit se tuli keskelle tietä kun olin ylittämässä tietä.

Sit se hiton oksetus alko tekeen mystisiä juttuja, se vahtas autostaan ja samalla puhu puhelimessa tarkkaillen koko ajan liikkeitäni. Mielessä kävi että oonkohan kohta jossain huoratalossa orjana ja että paljonkohan mun sisäelimistä maksettais katumarkkinoilla..

Otin puhelimen käteen ja soitin itsekkin puhelun jossa mainitsin omalle personal henkivartijalle että jos mua ei näy niin tommonen apinan näköinen karvanaama on mut vieny. Samalla se äijä tuli sit taas mun eteen sen autonsa kanssa ja näytin sille kansainvälistä käsimerkkiä hyvinkin selvästi, suomalaisten kirosanojen tahdittamana heiluttelin tätä sormeani.

Vaan äijä ei lopettanu stalkkaamistaan. Juoksin SIIS JUOKSIN lähimpään ostariin ja eiköhän se perhanan kuutiopää jääny siihenki väijyyn. No onneks se ostari oli mielenkiintoinen ja vietin siellä pari tuntii aikaa, ja sit lähdin eri ovesta ulos. Mutta mulle jäi semmoinen ikävä kammo nyt kulkea yksin ja taas semmonen saatanan suttuturpa on syypää siihenki!!! Käyn ostaan nyrkkiraudan ja seuraavan kerran semmonen apina saa katsoa mua vähän lähempää ennenkuin sen silmät turpoo umpeen >:(
Sit saatte lukea lehdestä että "pohjoismaidenvärinen tyttö pieksi välimerenvärisen miehen" Onko kumma jos mulle tulee jotain rotuvastaisuuksia tulevaisuudessa..sais oppia nekin olemaan!!!!!!!

Nimim. En diggaa NIISTÄ yhtään!!!

PS. Mulle ei vittuilla

Mun päälle änkäytyi lupaa kysymättä karvainen paskiainen.
Se kulki mun reittä pitkin ja estelyistä huolimatta se vain jatkoi..

Saatanan hämähäkit ku ne ei tajua että mun päälle EI tulla, eikä myöskään mun tielle. Vittu!
Olin taas saada sydänhalvauksen ton hiton kiipeilijän takia.

>:(

Perseestä..kaikki!

EI EI EI EI...

Entäpä jos mä en halua kahden viikon päästä palata Suomeen? Täällä elämä on melko rentoa vieläkin. Tosin välillä tuntuu siltä kuin kuolema koskettilisi koska sairastelen täällä aivan liikaa.

Jenna lähti himaan viime viikolla, mutta minä jäin. Ei mulla tylsää ole ollut, kiitos eräälle siitä ;)

Nyt on viimeiset rutistukset koulussa. Esseitä pitää palauttaa ja kiinantenttikin olisi edessä. Sen jälkeen mä otan chillisti oikein kunnolla.

Viikonloppuna oli pikkujoulut, ihan kivat kemut vaikkakin saavuin paikalle pari tuntia myöhässä. Sit lähdettiin baariin, jossa soitti taas se hyvä bändi. Tais ne vetää coverina Nightwishiikin.

Mun pitäs nyt parasta aikaa istua jäätävän kylmässä luokassa opiskelemassa kiinaa, mutta jotenkin mielummin istun kuumottavan puhaltimen alla, peittoon kääriytyneenä ja kahvia lipittäen ja opiskelen täällä kiinaa. Kaks viimeistä tuntia meni oikein railakkaasti tunnilla. 10minuuttia tunnin alusta käytiin muutama sana läpi, jonka jälkeen loppuaika vaan istuttiin ja ihmeteltiin.
Palo taulu... taas kerran.

Nyt kuitenkin otan itseäni niskasta kiinni ja hieron itseäni, siis niskasta koska mulla on niskat ja pää aivan jumissa.

Ei muuta, Kiina kuittaa..

MAUAHAHAHAHAA!!!!

Se on valmis, se on ihan kohta valamis! MUAHAHAAAA!!
*salamat iskevät taivaalla psykohanen nauraessa*

Mutta se on salaisuus..


Sit väliaikatietoja: Tykkään kiinalaisesta Dynasty punkusta. En halua kotiin, kovin hirveesti. 3viikkoa jäljellä. En vieläkään halua kotiin. Jään ikävöimään helppoa elämää, punkkua, hyviä ruokia, tinkausta, halpoja hintoja, sikamaisia tapoja, kahvia sekä jäätelöö..

-Psyko"Hanu"

On kaunis aamu Shanghaissa. Silti vielä istun sisällä ja mietin.

Välillä tuntuu ettei ajatuksia saa puettua sanoiksi, sanat ovat sekaisin. Sisälläni oleva ilo ja suru taistelevat vallasta. Muistoistani reipaisin erään paikan jossa juuri nyt haluaisin olla. Haluaisin olla Tallinnassa eräällä kauniilla rannalla. Siellä auringonlasku näytti mahtavalta, illan pimetessä laivojen valot loistivat ja tähdet peittivät yötaivaan. Sillon oli hetki että kaikki on hyvin.

Harmi ettei täällä Shanghaissa näe auringonlaskua kun kaikki korkeat rakennukset peittävät näkymän. Ellen menisi johonkin korkeaan rakennukseen sitä katseleen.

En haluaisi palata kotiin, koska sitten joutuisin viimeistään toteamaan että pieni ihana koirani on poissa. Eikä Suomessa ole enää ketään, jonka vuoksi sinne kaipaisin, EHKÄ yksi, mutta sekin riippuu niin monesta asiasta.. Tietenkin kaikki kaverit ja perhe on jota kaipaan, mutta he selviävät ilman minua.

Näen unia Vilistä, niissä se on hengissä ja aina juoksen sen luo ja sanon "tiesin ettet ole poissa". Unet näyttävät sen mitä toivoo. Siksi nämä aamut ovatkin monesti raskaita kun toivoo ettei se olisi vain unta.
Tiedän että kun palaan Suomeen ja menen Vilin haudalle niin sydämeni murskautuu pieneksi palasiksi. On vain yksi joka voi siinä auttaa, mutta luulen ettei "se" tule minua auttamaan. En jaksa enää edes yrittää olla optimisti. Optimistina saa niin turpaansa. Olenkohan kenties vihdoinkin oppinut ajattelemaan järjellä, tunteiden sijaan.

Tämmöstä lässytystä tälläkertaa.