IRC-Galleria

Istun.
Kuulen vain seinällä riippuvan kellon hiljaisen,
mutta silti niin kovan tikityksen.

Sekunnit matelevat hitaasti eteenpäin,
kellon viisarit liikkuvat raskaasti,
yhtä raskaasti, kuin rintakehäni.

Katselen ulos.
Näen läheisen päiväkodin kiikkujen keinuvan tuulen mukana,
voin miltei kuulla keinujen ruosteisen narinan,
tuntea rengaskiikkujen hajun nenässäni.

Pihalla istuu tyttö,
punainen muoviämpäri sylissänsä.
Mieleeni palaa oma lapsuuteni,
leikit päiväkodin pihalla.

Tunsin tuolloin olevani vangittu,
tunsin olevani eläin,
joka häkkiinsä suljettuna unelmoi vapaudesta.

Nyt tunnen olevani vapaa..

mutta vain unelmissani.