IRC-Galleria

1. Tuntuuko sinusta joskus, ettet näytä yhtä hyvältä kuin ne miehet/naiset, jotka poseeraavat poika- tai tyttökalentereissa?

[x] kyllä
[ ] kyllä, ja se sattuu


2. Vihelteletkö joskus?

[ ] en osaa viheltää
[ ] kyllä viheltelen, yritän peittää tilannetajuttomuuttani
[x] kyllä viheltelen, minulla ei ole elämää


3. Oletko huono laulaja?

[x] olen
[ ] olen, mutta en myönnä sitä, eikä kukaan kehtaa sanoa sitä minulle


4. Onko sinulla paljon ystäviä?

[x] ei


5. Runkkaatko netin säälittävälle ilmaispornolle?

[ ] valehtelen kaikille, etten runkkaa, mutta runkkaan kuitenkin
[x] runkkaan
[ ] en, koska olen tyttö


6. Runkkaatko IRC-gallerian herutuskuville?

[ ] kyllä, runkkaan IRC-gallerian alaikäisten pissisten herutuskuville
[x] meinasin jättää tämän kyselyn täyttämättä, koska en kehdannut vastata tähän kysymykseen
[ ] olen edelleenkin tyttö


7. Tunnetko olosi rumaksi?

[ ] jatkuvasti
[x] vain silloin kun katson peiliin


8. Pärjäätkö koulussa?

[x] kyllä pärjään, olen nelisilmäinen absolutistinörtti, jolla ei ole sosiaalista elämää
[ ] en pärjää, olen säälittävä ketjupolttava imbesilli, joka ei tajua oikeasta elämästä vitun vertaa
[ ] en ole enää koulussa, eli olen aivan liian vanha käymään IRC-galleriassa, ja häpeän itseäni
[ ] en ole koulussa, olen amiksessa


9. Mikä on vahvuutesi?

[ ] pystyn syömään yli kahdeksan juustohampurilaista putkeen
[x] olen hyvä matopelissä
[ ] kuvittelen olevani muita parempi ihminen, sillä olen kasvissyöjä
[ ] ymmärrän pysyä kotona


10. Täytätkö useinkin tällaisia kyselyitä?

[x] en, ihan oikeasti. ja minusta on tärkeää, että ihmiset tietävät, etten ole niin säälittävä, että täyttäisin tällaisia kyselyitä.
[ ] vain silloin kun minulla on tylsää. eli joka ilta.
[ ] kyllä, sillä se on minun tapani viestiä olemassaolostani, ja siitä millainen oikeasti olen


11. Tietävätkö monet ihmiset, millainen olet oikeasti?

[x] tietävät
[ ] tietävät, mutta yritän olla mysteerinen ja vastaan näihin kysymyksiin aina "ei, eivät todellakaan". lisäksi olen yhteisössä "sä et tiedä puoliakaan.", sillä piste sen nimen lopussa ei mielestäni tee siitä naurettavan dramaattista.
[ ] ketään ei kiinnosta


12. Oletko tyytyväinen seksielämääsi?

[ ] en
[x] olen neitsyt


14. Mikä on lempielokuvasi?

[ ] Pirates of the Caribbean
[x] muu, mutten kerro mikä, sillä tiedän, että ketään ei kiinnosta hevon vittua minun lempielokuvani


15. Huomasitko, että kysely hyppäsi numeron 13 yli?

[x] kyllä, olen nörtti
[ ] en, olen idiootti


16. Saatko paljon kommentteja IRC-galleriassa?

[ ] saan, minulla ei ole elämää
[x] en saa, minulla ei ole ystäviä
[ ] mikä on IRC-galleria?


17. Tiedätkö, kuka on Jan Forssen?

[ ] tiedän, eli tiedän liikaa turhia nevareita, ja seuraan heidän elämäänsä sillä omastani puuttuu sisältöä
[ ] tiedän, hän on mielestäni hieno mies, ja haluaisin olla enemmän hänen kaltaisensa
[ ] en tiedä, sillä olen sivistymätön
[x] en usko, että Jan Forssen - nimistä henkilöä on edes olemassa


18. Oletko bi-seksuaali?

[x] väitän olevani biseksuaali vaikken oikeasti ole, jotta vaikuttaisin avarakatseisemmalta, älykkäämmältä ja erikoisemmalta, ja saisin positiivista huomiota
[ ] en helvetissä ole, bi-seksuaalisuus on sairasta!


19. Dokaatko liikaa?

[ ] kyllä, minulla on alkoholiongelma
[x] en uskalla


20. Millainen on itsetuntosi taso?

[ ] aivan paska
[ ] todella huono
[x] se oli ihan ok vielä ennen tätä kyselyä


Onneksi olkoon! Sinulla ei selvästikään ole hirveästi tekemistä. Nyt kun olet täyttänyt kyselyn, laita se IRC-gallerian päiväkirjaasi, ja kirjoita kommentteihin niiden kolmen ihmisen nickit, joita pidät kavereinasi, ja jotka haluat haastaa täyttämään tämän piristävän lomakkeen. Kenties saat heiltä kerrankin jonkinlaisen vastaimpulssin, ja voit jo kuvitella olevasi vuorovaikutuksessa näiden ihmisten kanssa. Ja muista laittaa nickit erillisissä kommenteissa, sillä ne kolme kommenttia ovat ainoat, jotka sinun säälittävä päiväkirjamerkintäsi tulee saamaan!

Ai niin. Jos et ota haastetta vastaan, tai haasta sen täytettyäsi kolmea ihmistä, mitään pahaa ei tapahdu. Jos tosiaan uskot Kannibaali-Katariinan tulevan syömään sinut nukkuessasi koska et kirjoittanut paria riviä tekstiä internetiin, olet säälittävä mitättömyys ja täysi idiootti.

Nice tits, bitch.

Joonas Lindberg tappoi itsensä toissa yönä. En oikein osaa käsitellä asiaa vielä enkä usko sitä mutta niin se taitaa olla. Räjähdyksestä aiheutunut paineaalto tulee pintaan vasta vähitellen. Joonas ei ole Porvoossa käymässä. Joonas on kuollut.

En koskaan ole osannut nimetä vain yhtä parasta ystävää, mutta Joonas oli yksi parhaista. Hän oli viimeisen vuoden aikana elämäni tärkein ihminen perheeni ja Sonjan jälkeen. Nyt hänet on viety pois, enkä tiedä mitä se merkitsee ja tulee merkitsemään. En oikein tajua. Olen aika vitun pihalla itse asiassa.

Haluaisin kirjoittaa Joonaksesta todella paljon ja kauniisti, mutta en nyt pysty. Olen puhunut asiasta monien ihmisten kanssa ja itkenyt enemmän kuin koskaan. Tämä on ja tulee olemaan todella raskasta aikaa minulle.

Arvostan jokaista osanottoa, mutta minulla ei ole voimia vastata. Yrittäkää ymmärtää.

Sasu soittaa. Pyytää Elieliin juttelemaan. En suostu, minulla on koulua. Kertokoon puhelimessa. Sasu kertoo. En usko. Menen Elieliin. Näen paperin.

Veden alla räjähtää.

Pam.

Joku huutaa kirosanan, pamahtaa. Kaikki on valkoista, sitten kaikki on mykkää. Avaan silmät.
Savua. Kuski kirkuu. Yritän vetää ovea auki, mutta se ei aukea. Uudestaan. Ei vieläkään. Älä panikoi. Raahaudun etupenkkien välistä auki olevalle ovelle. Kaikki on hidastettua. Verta tippuu penkeille.
Ryömin ulos autosta, nousen seisomaan. Mikään ei tunnu miltään. Kuski kirkuu. Katson hanskoja, jotka sain tyttöystäväni vanhemmilta. Ne eivät olleet punaiset vielä minuutti sitten. Verta tippuu asfaltille. Poliisit tulevat. Tämä on unta.
Tätä ei tapahdu minulle. Tätä tapahtuu lehdissä. Vasta kortin saaneet nuoret tekevät yhden virheen ja kuolevat kaikki. Mutta ei niin oikeasti koskaan tapahdu, eihän. Tai siis, miten todennäköistä tämä muka on. Kuski kirkuu, Pelkääjä katsoo minua. Kasvojani.
"Näyttääkö pahalta?"
Pelkääjä nyökkää. Miksi vitussa sen piti nyökätä.
Poliisi tulee kysymään tietojani. Tila-auto ajaa viereeni, ikkuna rullataan auki. He katsovat verta kasvoillani ja maassa, paskaksi mennyttä autoa. Hurraavat humalaisesti. Olen liian turta reagoidakseni mitenkään. En usko tapahtunutta. He ajavat pois. Poliisi toistaa kysymyksen.
Pyörryttää. Katson autoa, sen osia raitiovaunukiskojen päällä. Alan vähitellen ymmärtää tilanteen, miten lähellä olin kuolemaa. Katson Kuskia ja Pelkääjää. Poliiseja. Jos Kuski olisi ajanut puolitoista metriä eteenpäin, minä ja Pelkääjä olisimme nyt täysin varmasti kuolleita. En ymmärrä itseäni, kun alan nauramaan. Hiihtoloma lähti pamauksella käyntiin.
Ambulanssi tulee vihdoinkin, olen enemmän elossa kuin koskaan. Kaikki tunteet kymmenkertaistuvat. Kaikki aistit toimivat kuin ensimmäistä kertaa. Öinen sörnäinen ei ole koskaan näyttänyt näin kauniilta. Puolitoista metriä, eikä tätä olisi enää.
Enkä ole vielä edes päättänyt, haluanko arkkuun vai uurnaan.

Sammakko meni parturiin. Parturi sanoi sammakolle: "ei sinulla sammakko ole tukkaa niin en minä voi leikata sinun tukkaasi sammakko". Sammakko sanoi vienosti parturille: "en minä tukanleikkuuta.. olen vain katsellut parturia jo jonkun aikaa, ja.. no, kovin on parturi söötti.. ajattelin vain että.. jos sitä kahville.. mutta eipä varmaan.."
Parturin mielestä sammakko oli todella suloinen esittäessään ujoa pyyntöään. "Oi sammakko, tottakai lähden kanssasi kahville! Minä voin jopa tarjota, samput kun eivät varmaankaan täällä päin ole käypää valuuttaa."
Sammakko virnisti iloisesti, ja niin parturi ja sammakko kävelivät käsi kädessä SammakkoSambaan, parhaaseen kahvilaan niillä main.
Parturi ja sammakko joivat kovin viattomasti kahvia yhdessä, kunnes yhtäkkiä parturi tunsi lämpöisiä aaltoja sisimmässään, ja yllätti itsensä flirttailemasta lempeästi tuon sammakon kanssa. Sammakko kertoi hänelle sammakoinneistaan ympäri euroopan, mutta parturi tuskin kuuli sammakon tarinoita. Niin viettelevät olivat sammakon silmät ja ääni, että oli vaikea keskittyä itse sisältöön.
Kun he olivat juoneet jo melkein 4 kuppia kahvosta kumpainenkin, parturi rohkaistui ehdottamaan, että sammakko tulisi hänen luokseen juomaan teetä, sillä hän keittää parasta lemmenteetä ja SammakkoSambasta saa vain kahvia.
Sammakko ei empinyt, vaan suostui iloiten. He suorastaan tanssahtelivat SammakkoSambasta parturin asunnolle, ja kun sammakko piti parturille ovea auki, hän sai pusun nenänpäähän. He menivät sisään punastellen, keittivät lemmenteetä ja istuivat punaiselle sohvalle litkimään sitä, katsoen toisiaan intensiivisesti silmiin.
Jonkun ajan kuluttua heidän kasvonsa alkoivat kuin itsestään lähentyä toisiaan, kunnes he tunsivat toistensa lämpimän hengityksen ja heidän huulensa melkein koskettivat toisiaan. "Oi sammakko", parturi kuiskasi, ja he yhtyivät kiihkeään suudelmaan. Molemmat olivat mielihyvän, onnen ja kiihkon sokaisemia ja lähes ekstaattisessa tilassa sammakko ja parturi riisuivat toisiltaan vaatteet, ja parturin punaisella sohvalla harrastivat maailman hellyyspitoisinta ja pehmeintä seksiä.
Lauettuaan sammakon sisään, parturi veti kyrpänsä ulos huokaisten "Voi Jeesus, sammakko. Sulla on kyllä vitun tiukka perse."
Sammakko hymyili maireasti.

Hyvää yötä.

Olen pahoillani sekä itseni puolesta, että kaikkien niiden muidenkin jotka ovat käyttäneet aikaa tämän sarjan katsomiseen. Prison Break on aivan hirveää paskaa.

Syvyyttä vailla olevat hahmot hyppivät ennalta-arvattavassa, itseään toistavassa juonessa päätymättä koskaan mihinkään. Sivuhahmot kulkevat omia polkujaan ilman minkäänlaista kytköstä itse pääjuoneen. Kohtausrakenne perustuu jakso- ja mainoskatkocliffhangereille. Suuria, huolella rakennettuja juonenkäänteitä ei ole, vain pinnallisia OOH MITEN USKOMATONTA - efektiään alleviivaavia äkkinäisiä tapahtumia, jotka poikkeuksetta liittyvät jonkun tärkeänä pidetyn sivuhahmon kuolemaan tai mukakuolemaan. Hyviä repliikkejä on koko tuotantokauden aikana ollut noin kaksi, hyvästä dialogista puhumattakaan. Näyttelijäntyö on muutamaa poikkeusta lukuunottamatta keskivertoa, joissain räikeissä tapauksissa kamalaa skeidaa (mm. Lincoln Burrows). "Mitenköhän hän tästä selviää" - pohdinnat on voinut jättää ensimmäisen tuotantokauden jakson 16 jälkeen sikseen, ja alkaa vain suoraan odottamaan sitä autoa joka kohta törmää johonkin aiheuttaen räjähdyksen jonka ansiosta nykyinen ongelma unohtuu ja alkaa taas unettava välivaihe kohti seuraavaa puzzlea.
PB on lapsellinen ja pitkitetty 50 jakson takaa-ajokohtaus laatusarjan vaatteissa. Hävettää myöntää, että olen ollut sarjasta joskus kovin kiinnostunut ja innoissani. Jakso 14 tokaa tuotantokautta mursi sekä miekkakalan selän, että kolme rystystäni hakatessani niitä seinään STEADMANIN TAPPAESSA ITSENSÄ. Spoilasinko? Ei hätää, et olisi yllättynyt kuitenkaan. Katso jakso, jos et usko.
En voi sanoa muuta, kuin että olisipa joku kertonut minulle kaiken tämän ennen kuin aloin tuhlaamaan aikaani. Enää en aio waret.. anteeksi, siis matkustaa joka viikko Amerikkaan katsomaan uutta jaksoa. Suosittelen muillekin katsojille mietintämyssyyn pukeutumista: miksi te katsotte tätä? En syytä teitä, jos ette osaa vastata. En minäkään tiedä, miksi katsoin.

Paska sarja.

Sammakko meni saunaan. Siellä hän tapasi Hanna Haikaran.
"Olet kovin kaunis", Sammakko sanoi Haikaralle, ojentaen tälle poimimansa keltaisen kukan. Haikara katsoi Sammakkoa ja otti kukan hymyillen vastaan. Hän rakastui aivan silmittömästi.
Sammakko aivan innostui Hannan hymystä, ja asiat alkoivat edetä nopeasti. Ja niin, sinä kesäisenä iltana järven rannalla, Hanna Haikara menetti neitsyytensä. Sammakko katsoi vierestä ja runkkasi.

Hyvää yötä.

It's not like this is the first time this has happened. I've seen shit like this before. It's just that, well.. when it happens to yourself, it's different. I guess that's acceptable. I guess it's acceptable to be a little shocked after this. To find oneself in a state of severe disbelief.
But.. god damn! I've arranged festivals similar to this one for almost a decade now. Every morning I wake up, I think about these things. I go to work, do my job, come back home, kiss my wife (peace on her soul), eat dinner, take a nap, have sex with my daughter, watch Law & Order, have a glass of wine, chat, go to bed, have sex with my wife, fall asleep and dream. During all of this, I'm thinking about the things that I do, have done for eight and a half years. Every minute, subconsciously. But still I wasn't prepared to face what awaited in the bedroom yesterday. I should have been, but I wasn't.
Fuck.
So you want to hear this? This one is not for the kids. This is not the type of shit I would say out loud in a kindergarten. I'm a good man like that, you know. But I know you're dying to hear, and since I started, and since we're not in a kindergarten, then I might as well tell you the rest of it. Fuck it. I'll start from the beginning. This is the life and deeds of Donald Mace.

SANTTU JA SOFIA


He tapasivat taas eräänä lauantai-iltana, Santtu ja Sofia.
Santtu kantoi korteaan kekoon luonnonsuojelun suhteen ja siirteli tyhjiä pulloja märältä nurmikolta mustan jätesäkkinsä syövereihin. "Kaksi ja kolmekymmentä", hän puhisi, ja nosti siideritölkin maasta. "Kaksi ja neljäviis."
Liikkuessaan rahantulonsa lähteiden perässä hän päätyi puiston reunustalla seisovan suihkulähteen vierelle. Hän kumartui noukkimaan suihkulähteestä satunnaisia toivomuslantteja, mutta jähmettyi paikoilleen kun huomasi lähteessä jotain, mikä ei todellakaan kuulunut sinne. Pieni tyttö istui vedessä valkoinen mekko päällään ja läiski varpaillaan pisaroita ilmaan.
"Jestas", Santtu henkäisi. Pieni tyttö kääntyi nopeasti katsomaan häntä ja hymyili.
"Hei, ruma mies", tyttö sanoi iloisesti, poimi veden alta viidenkymmenen sentin kolikon ja ojensi sitä Santulle. "Haluatko viidenkymmenen sentin kolikon, ruma mies?"
Santtu tuijotti tyttöä, ja sanoi hitaasti: "Ei, ei kiitos. Pidä se vain."
Tyttö kohautti olkiaan ja heitti kolikon takaisin veteen.
"Missä sinun vanhempasi ovat", Santtu kysyi tytöltä, joka aloitti taas varpaillaläiskimisen. "Ja mitä teet suihkulähteessä?"
"Läiskytän varpaillani vettä", tyttö vastasi ja lopetti läiskyttämisen. "Ja nyt lopetin."
"Missä vanhempasi ovat", Santtu toisti. Tyttö nauroi.
"Näin enkelin hetki sitten", tyttö huokaisi. "Se näytti surulliselta."
Santtu laski jätesäkkinsä maahan ja kipusi suihkulähteen reunalle istumaan, tytön lähelle. Hän laski kätensä tämän olalle ja kysyi:
"Eikö sinulla ole kylmä? Olet aivan märkä."
"Ei se mitään", tyttö sanoi hajamielisesti, ja lisäsi hetken päästä: "kyllä se piristyy. Haluatko euron, ruma mies?"
Santtu katsoi tyttöä tutkivasti ja ihmeissään, otti sitten euron tytön ojennetusta kädestä ja laittoi sen taskuunsa. Kysyi vielä uudestaan:
"Missä vanhempasi ovat?"
"Voi, he ovat kaukana", tyttö vastasi. "Minä olen piilossa."
"Piilossa vanhemmiltasi? Miksi ihmeessä", Santtu tiedusteli.
"Koska he ovat tyhmiä, varsinkin äiti", tyttö puhisi.
"Etsivätkö he sinua, tyttö kulta?"
Tyttö mietti hetken, ja vastasi sitten: "En usko. He nukkuivat kun lähdin. He ovat tyhmiä, varsinkin äiti."
Santtu tuijotti tyttöä, eikä sanonut mitään.
"Näin enkelin hetki sitten", tyttö jatkoi. "Haluatko euron?"
"Kuule, tyttö", Santtu aloitti, "mitäs sanoisit jos mentäisiin pienelle matkalle?"
Tyttö katsoi Santtua epäluuloisesti. "Ei. Ei. En tahdo kotiin!"
"En minä vie sinua kotiin, hassu tyttö", Santtu sanoi hymyillen.
"Mihin sitten", tyttö kysyi.
Santtu kumartui katsomaan tytön kasvoja lähempää, ja kuiskasi: "Mielikuvitusmaa Kiikkubombaan."
"Ääh, älä yritä! Ei sellaista ole olemassakaan", tyttö sanoi närkästyneenä ja loiskutti vettä Santun parransängen peittämälle naamalle.
"On, on", Santtu huudahti. "Voidaan mennä sinne yhdessä. Sinun ei tarvitse tehdä muuta kuin nousta seisomaan, hymyillä, sulkea silmäsi ja uskoa että Kiikkubomba on olemassa!"
"Ei kuitenkaan ole", tyttö intti.
Santtu hymyili tytölle entistä lempeämmin, ja lupasi: "Jos me emme ole Kiikkubombassa minuutin päästä siitä, kun olet sulkenut silmäsi, ostan sinulle maailman isoimman pussin karkkia."
"Ei sinulla ole rahaa", tyttö sanoi katsottuaan arvioivasti Santun vaatteita.
"Minulla on pulloja. Koita nyt, älä ole tylsä!"
Tyttö huokaisi ja nousi seisomaan. "Ei tämä kuitenkaan toimi", hän sanoi, viritti tekohymyn kasvoilleen ja sulki silmänsä ajatellen Kiikkubombaa, millainen se ikinä olikaan.
Santtu nousi tytön takana myös seisomaan, mutta hän ei sulkenut silmiään. Sen sijaan hän otti jätesäkkinsä ja kaatoi kaikki pullot sen sisältä nurmikolle suihkulähteen viereen. Sitten hän iski mustan säkin tytön päähän ja tukahdutti tytön huudahduksen viemällä toisen kätensä tämän suun eteen.
"Shh, pieni tyttö. Kaikki on hyvin", hän kuiskasi tytön korvaan. Hän kaappasi vapaalla kädellään tytön vahvaan syleilyynsä ja lähti juoksemaan raahaten tätä mukanaan. Tyttö yritti kirkua, mutta Santun käden läpi purkautui vain hiljaista muminaa ja raskasta hengitystä.
"Älä rimpuile, tyttö kulta. Sinulla ei ole mitään hätää", Santtu puhisi juostessaan taloaan kohti. "Ei mitään hätää. Minä rakastan sinua."
He päätyivät Santun kotiin, ja oven suljettuaan Santtu viimein päästi irti tytöstä. Tyttö putosi maahan makaamaan. Tyttö itki ja sopersi. Tyttö kuiski apua. Santtu avasi kellariinsa vievän oven, poimi tytön maasta ja kantoi kellariin.
"Täällä on rottia", Santtu selitti tiputettuaan tytön lattialle. "Mutta älä pelkää. Ne eivät ole vaarallisia."
Santtu kääntyi, käveli pois kellarista ja paiskasi oven lukkoon. Täydellinen pimeys ympäröi tyttöä, joka tunsi mädäntyvän lihan pistävän hajun sieraimissaan ja kuuli rottien tepastelun. Tyttö itki hysteerisesti.
Oven takana Santtu soitti Sofialle. Sofia vastasi vihaisesti, ja Santtu pyysi tätä tulemaan niin pian kuin mahdollista. Sofia sanoi tulevansa. Varttia myöhemmin Sofia, noin kuusissakymmenissä ollut tummaan pukuun pukeutunut nainen seisoi Santun oven takana.
"Olet kaunis", Santtu henkäisi avattuaan oven. Sofia ei hymyillyt.
"Onko ruoka jo valmista", hän kysyi.
Santtu vilkaisi olkansa yli, katsoi sitten taas Sofiaansa ja sanoi: "Se huutaa vielä kellarissa."
Sofia hymyili.