IRC-Galleria

En pysty ymmärtämään ihmisiä, jotka eivät ymmärrä lastenvahtien käyttöä!?

Tässä esimerkki päivä: tyttö herää kahdelta (yöllä), enkä ole vielä saanut ollenkaan nukutuksi kun pieni on unissaan älissyt, ettei vaan ole pystynyt siinä nukkumaan... kolmen jälkeen tyttö nukahtaa ja itse nukahdan puoli neljältä. Seuraavan kerran herään 6 aikaan siihen kun tyttö taas huutaa nälkäänsä, siinä sitten syöttelen sitä ja yritän saada sitä röyhtäsemään ja huomaankin että kello tulee kahdeksan, sitten yhdeksän ja vihdoin se on tyytyväinen Vaihdan tytölle vaipan ja toisen kun tyttö päätti vaipanvaihdon jälkeen vääntää uudet kakit, ja pitää vaihtaa vaatteet kun kakka tulee lävite... JA TAAS vaihdan vaipan kun tuli tytöltä pissa ja taas vaihdan vaatteet kun pissakin pääsi jotenkin tulemaan lävite. Sitten alkaakin sillä olemaan taas nälkä ja kun se nukahtaa, kello onkin jo 11. Huomaan nukkuneeni 2.5tuntia, eikä enää tuon vauvan hoidon jälkeen väsytäkään.
Käyn suihkussa, pesen hampaat jne. Sitten kuulen kun tyttö itkee. Menen ja huomaan tytön pulauttaneen, siinä sitten vaihdetaan vaatteet. ja tyttö tahtoo lisää ruokaa, syötän ja tyttö nukahtaa. Huomaan kellon olevan 13... annan kissoille ruoat + gerbiileille. Laitan pyykit pesuun ja käyn viikkaamassa puhtaat. Syön, laitan astioita tiskiin ja siivoilen kissojen levittämiä tavaroita. Käyn laittamassa koneen päälle, pistän musiikkia ja pikaisesti katon kommentit ja vastaan mahd. moniin. Sitten siivoilen makuuhuoneesta vauvan pyykkejä, papereita jne. ripustan vaatteet jne.
Tyttö herää neljältä, vaihdan vaipan ja syötän ja alkaa taas mahaan sattumaan pienellä ja sen takia tuossa menee taas parisen tuntia ennen kuin se on tyytyväinen, ainut vaan, että en siitä eroon pääse kun neiti on niin huomionkipeä että tahtoo mun kulettelevan pitkin asuntoa. seitsämän aikaan se taas rauhoittuu pikkuhiljaa ja nukahtaa.

Laitan vaatteet kuivumaan, ja olen aivan poikki vähien yöunien jälkeen. Enää ei jaksa. Istun koneelle, juttelen kavereiden kanssa kunnes tyttö tahtoo taas seuraa.
Tutti oli tippunut ja sitten tahtookin vain sylissä olla ja katsella maailmaa.

Lepertelen pienelle, ja hän väläyttää maailman suloisimman hymyn äidille, ja sillä hetkellä tunnen oloni taas niin onnelliseksi, noista hetkistä saa voimaa, että taas jaksaa<3

Rakastan lastani, mutta yksin en sitä pysty hoitamaan. Kotona kun olen, päiväni olevat suunnilleen tuollaisia. Monina iltoina pääsen vasta 3-4 aikaan nukkumaan.

Miksi en siis saisi joskus ottaa vanhempieni/ veijon äidin tarjoamaa auttavaa kättä vastaan? miksi? sitä en pysty koskaan ymmärtämään.

Ehkä on parempi lapsenkin kannalta, että olen levänneempi ja iloisempi. Lapsihan siitä kärsii jos äiti on kovinkin väsynyt. Tilanne on eri, sitten kun Veijo tulee takaisin armeijasta, mutta siihenkin on vielä melkein vuosi. JA tilanne on myös aivan eri kun lapsellemme rupeaa nukkumaan pidempiä yöunia, ja itsekin saan levättyä.
Tulkaa hemmetti soikoon ite meille kattomaan ja kokeilemaan, ei se oo helppoa, ei todellakaan ole niin helppoa ku te kuvittelette. mutta silti, kyllä minä jaksan, kuhan vaan välillä saan levättyä.

Rakastan<3 enemmän kuin ehkä uskottekaan.