Sain eilen illalla sellaisen ahdistuskohtauksen että edellisestä on jo monta kuukautta. Varmaan puoli vuotta. Mutta well, tarrauduin koiraani ja olin taas kunnossa.
Selviytymiskyvyn kasvaminen on kyllä aika mielenkiintoinen asia. Joskus Suurina Alkuaikoina kun n.6-vuotiaana makasin keittiön lattialla ahdistuneena suunnilleen samasta asiasta kuin eilen illalla, se saattoi jatkua monta yötä ja mietin sitä aina päivällä. Nykyään alan aina tapella kauheasti vastaan heti kun alkaa ahdistaa. Ja vaikka se nyt eilen olikin harvinaisen vaikeaa ja välillä olin oikeasti kauhuissani, n.puolen tunnin päästä olin taas maailman onnellisin ihminen. Ihan oikeasti. Sitä alkaa oppia nauttimaan hyvistä asioista kuten syöminen ja laulaminen, lenkillä käyminen tai joku 'hyvä' vitsi jonka onnistuu kertomaan.
Ja mistä moinen syvällisyys tänään? Well, en tiedä. Ehkä eilisestä johtuen. Ei mulla ainakaan ole mitenkään syvällinen olo. Tekee vaan mieli puuhastella jotain. Laittaa tavaraa myyntiin...