IRC-Galleria

Karu mieli, taikka kevyt olo
Sul' on suljettu sydän
Takatuuli, taikka läpiveto
Sul' on suljettu sydän

Veriveli taikka muukalainen
Sen näkee, sen näkee
Kaikkihan sen näkee

Sul' on suljettu sydän
Sul' on suljettu sydän
Sul' on suljettu sydän, hei
Kuka sen aukaisee?

Ypöyksin tai kaksin
Sul' on suljettu sydän
Kanssa toisten samanlaisten
Sul' on suljettu sydän
Tuskaako huutaa vai itseltään varjelee ?
sun suuri, suljettu sydän

Veriveli taikka muukalainen
Sen näkee, sen näkee
Kaikkihan sen näkee

Sul' on suljettu sydän…
Kuka sen aukaisee

Jonna Tervomaa-Suljettu syrän

PERUSJUTUT
Nimi > Johanna
Pituus> 170 jotain
Kengännumero> 41
Hiustenväri> Musta
Sisarukset> Outi, Harri ja Hannu

VIIMEISIN
....Elokuva, jonka ostit? Blade trinity
....Kappale, jonka kuuntelit? Apocalyptica-Driven
....Kappale, joka oli juuttunut päähäsi> ABBA-knowing me, knowing you
....CD, jonka ostit? > Varmaan oli Nightwishin uusin
....Henkilö, jolle soitit? > Katja
....Henkilö, joka soitti sinulle? > Mamma
....TV-show, jonka katsoit? > Mad TV?
....Henkilö, jota ajattelin? > Toni

VASTAAN VAI PUOLESTA?
Kaukosuhteet > Meh, ei enää itse jaksais mutta ihansama mitä muut tekee
Itsemurha > Jokaisen oma juttu
Ihmisten tappaminen > mmm, joskus se on oikein
Teinitupakointi > Vastaan
Rattijuopumus > Vastaan
Homo- ja lesbosuhteet > Puolesta
Saippuasarjat > Tuhkimotarina<3

MITÄ
.....Shampoota käytät? > sellasta kampaamon mönjää
.....Kenkiä käytät? > Nilkkurit/saappaat/maiharit
.....Pelkäät? > Yksin jäämistä

KUINKA MONTA....
..Kertaa olet ollut rakastunut? > 2
...Kertaa sydämmesi on särkynyt? > mooonia
...Sydäntä olet särkenyt? > tietääkseni yhden
...Ihmistä luokittelisit sellaisiksi tosiystäviksi, joiden käsiin voisit uskoa elämäsi > 1 ja se on Laura
...Kertaa nimesi on ollut sanomalehdessä? > ainakin kolme
...Arpea on kehossasi? > örr, yksi vai kaksi ei muist

AJATTELETKO OLEVASI....
....soma? > Joskus
....Hauska? > Harvemmin
....Kiihkeä? > Hyvässä seurassa
....Ystävällinen? > Niille ketkä sen ansaitsee
....Rakastettava? > Nojoo
....Huolehtiva? > Liiankin
....Suloinen? > Tietyllä tapaa

SUOSIKKI
....alkoholijuoma? > Lönkku ja sitten joku maaaukas drinksu
....Karkki? > salmiakki
...sarjakuva/piirroselokuva? > Ruohometsän kansa
...Purukumi? > Jenkki
...Väri? > musta, punainen, sininen, violetti ja turkoosi
...kynsilakan väri? > läpinäkyvä joskus
...Viikonpäivä? > Lauantai
...Inhokkipäivä? > Maanantai
...Kukka? > Punainen ruusu
...Koru? > Korvikset
...Kesä/talvi? > Molemmat
...Norja/ruotsi? > Norja
...Trampoliini vai uima-allas? > trampoliini

HENKILÖ, JOKA VIIMEKSI...
....Nukkui sängyssäsi? > Mie
....Näki sinun itkevän? > Vaikeeta, Toni varmaan
....Sai sinut itkemään? > Toni
....Oli kanssasi elokuvissa? > Toni
....Lähetti sinulle sähköpostia? > niit mainoksia

OLETKO KOSKAAN
....Sanonut "rakastan sinua" ja tarkoittanut sitä? > kyllä
....Ollut julkisella paikalla yöpuvussa? > kyllä
....Pitänyt jonkun salaisuuden? > kyl
.....Suunnitellut viikkosi TV-ohjelman perusteella? > päivän mut ei viikkoa
...Itkenyt elokuvan aikana? > kyl
.....ollut esiintymislavalla? > kyl
....Toivonut olevasi vastakkaista sukupuolta? > Kyllä.

Paljonko kello on? > 23.53
Omenat vai banaanit? > Omppu
Sininen vai punainen? > Punainen
Kevät vai syksy? > Kevät
Mitä aiot tehdä tämän jälkeen? > Pieraista
Minkä aterian söit viimeksi? > Iltapalaksi hedelmäpommin
Oletko tylsistynyt? > nope
Minkä äänen kuulit viimeksi? > TV:n
Mitä tuoksua nuuhkit viimeksi? > Hikeä (vessasta)

YSTÄVYYS/RAKKAUS
Uskotko rakkauteen ensisilmäyksellä? > En oikeestaan mut oikeestaan juu.
Haluatko jonain päivänä lapsia ja jos haluat, kuinka monta? > Tahdon, mut en tiedä kui mont.
Mikä on sinulle tärkeintä ystävyydessä? > Se että mä tiedän että voin luottaa siihen ja että se pysyy mun rinnalla vaiks mikä olis. Tieto siitä että ainakin se ihminen välittää musta.

MUUTA TIETOA
Rikosrekisteri? > ei
Mitä kieltä osaat? > Suomea ja englantia, siansaksaa ja sitte espanjaa muutaman sanaisen
Nimeä lempiasioitasi makuuhuoneestasi? > Alaskanallea
Ketä rakastat? > täl hetkel en oikeen tiedä rakastanko ketään muut ku perhettäni.
Ketä kaipaat? > Ihmistä kainaloon
Lempinimet? > Crest/Cresti
Nimesi alkukirjaimet? > JIEL
Kuinka vanhalta näytät? > Viimeks sanottiin et 24-25 :p
Kuinka vanhan ihmisen tavoin käyttäydyt? > Emt.
Silmälasit/piilolinssit? > silmälasit
Onko sinulla lemmikkejä? > Hessu the noutaja
Mikä saa minut onnelliseksi? > Vähä monimutkanen asia mut oikeestas ihan perusjutut.
Mikä huolestuttaa sinua? > Elämä.

OLETKO KOSKAAN....
.....ajatellut, että kuolet? > Kyl.
.....Halunnut karata? > Kyl.
.....Kokeillut huumeita? > en.
.....Pinnannut koulusta? Kyl :D

Mä en oikeastaan tiedä mitä mun pitäis tehdä taikka ajatella. Musta tuntuu pahalta ja mä katken sen jonnekin sisälleni ja kauniin hymyn taakse koska mä en pysty näyttämään sitä maailmalle. Joka ikinen päivä kun mä astun tosta ovesta sisään mut valtaa musertava yksinäisyys joka meinaa syödä mut sisäänsä- mä tarvitsisin jonkin kiintopisteen joka vetäis mut sieltä pois. Mut valtaa tukahduttava tunne joka lamauttaa mun hengityksen ja ajatukset. Tietyt asiat ei vaan tunnu enää miltään.

Mä tahtoisin tietää mitä se ajattelee musta ja meistä, mä tahtoisin niin kovasti tietää mikä mä enää olen sille, mutta ehkä eniten mä tahtoisin nähdä että sekin kärsisi, jotta mä tietäisin etten mä ollut sille ilmaa koska ehkä kaikkein pahimmalta tuntuu se, ettei se ehkä välittänytkään.

Mä tahtoisin päästä jonnekin missä mun ei tarvitsisi ajatella mitään, jonnekin missä mä voisin vaan olla ja tuntea itseni hyväksi, koska nyt musta ei tunnu siltä. Mä kaipaan paikkaa missä mua rakastetaan. Nyt mä hukun omiin kyyneliini ja yksinäisyyden tunteeseeni.

Toisaalta mä olen niin täynnä vihaa ja katkeruutta, että mä en pysty puhumaan sen kanssa, mä en kykene suodattamaan sitä katkeruuden tunnetta ja ajatusta siitä että jos se olisi tehnyt asiansa toisin tätä tilannetta ei ehkä olisi. Kaikki olis hyvin.

Mä en tiedä mitä tehdä. Mä en tiedä mitä ajatella. Mä haluan vaan pois.

Vanhat haamut seuraa kun piikki perseessä

When I'm waking up, I can still feel it
The deadly feelings inside me
You soothe me in pain.. in pain
I see the angels falling, their wings so dark
Like frozen leaves I'm falling down
The rays of sun no more warming my heart
I'm falling down so lonely
Isolated by the silent thoughts
My gaze intense but so dead
I think depression is my only friend,
will this tortue newer end?

Now I hear the silent whispers
Darkness still upon me
I dont know where the bitterness ends
and where the hate begins
I'ts all the same to me
life is falling apart

Now the sweetest moments of the perfect "beauty"..
turned to the hours of the deepest despair..

Hän käveli pitkin tyhjää katua. Oli keskiyö, ihmisiä ei ollut lähimaillakaan. Hän on pian 18-vuotias, mutta silti hän pelkää edelleen elämää. Jokaisen pitkän tunnin ajan kävellessään öisin ulkona hän miettii, miettii elämäänsä ja sitä mitä hän elämältään haluaa. Voiko onni tulla ovelle, vai pitääkö hänen itse se saavuttaa. Silti, vaikka hän kuinka toivoisi, hän ei yksinkertaisesti uskalla ottaa riskiä ja yrittää etsiä oma onneansa. Ahdistuneessa mielessään tämä nuori nainen pohtii syytä elämälleen, miksi hänen täytyisi jaksaa yrittää. Hänellä ei ole ketään, ei mitään, minkä vuoksi pitäisi jaksaa.

Hänen anoansa löysi toisen, jätti hänet yksin, toisarvoiseksi pieneksi koristeeksi jota pidetään itsestäänselvyytenä. Nyt sitä tuskan tunnetta hänen rinnassaan ja sydämessään ei voi sanoin kuvata. Itku on turtunut niin syvälle ettei kyyneleet enää tule. Hän ei osaa enää itkeä, vaikka voi kuinka se helpottaisi. Hän toivoo, toivoo ja toivoo että hänet pelastettaisiin pian, sillä kohta ei enää pelastettavaa ole. Sydämensä hän on yrittänyt repiä rinnastansa, tappaa tunteensa, tappaa kaiken sen mitä hän tunsi, jotta hän pystyisi elämään taas. Mutta ei, se ei auta mitään.

Alkaa satamaan. Sade piiskaa hänen kasvojaan. Kylmä sade kasvoilla ei auta enää mitään sekään. Ennen se auttoi, ennen hän saattoi kulkea sateen lävitse ja tuntea kuinka se sade huuhtoi kaiken hänen sisällään pois. Nyt sekin helpotus on viety häneltä. Hänen on vaikea hengittää, tuska tuntuu joka kolkassa hänen hennossa ruumiissaan. Kädet etsivät tukea toisesta ihmisestä, mutta sitä tukea ei löydy. Hän kaatuu vesilammikkoon, kääntää itsensä selälleen ja katsoo taivaalle. Huokaisten hän nousee pystyyn ja jatkaa matkaansa.

Hän toivoi joskus että kahdesta rikkinäisestä ihmisestä olisi voinut tulla yksi kokonainen ja ehjä. Mutta ei enään. Ei enään koskaan. Hän saapui matkansa päähän. Nyt hän seisoo kalliolla, tuo nuori nainen jolla olisi vielä niin paljon elettävää. Hän hymyilee hennosti kohtalolle ja tuolle kivulle rinnassaan, helpommalta hänestä tuntuu päästää irti maailmasta. Sillä hän viimein tajusi, että vaikka hän on antanut elämälle ja maailmalle kaikkensa, hän ei ole saanut mitään takaisin. Mielessään yksi lause ainoalleen, "kestätkö sinä nyt katsoa minun kuolevan?" hän ottaa askeleen kohti toisenlaista äärettömyyttä.

Mitä eläintä muistutan mielestäsi eniten?

Kun olet vastannut, niin kopioi tämä sen jälkeen omaan päiväkirjaasi ja naura tai pety.

Kun mä mietin menneisyyttäni, tuskalliset muistot vilistää mun silmien edessä ikävänä elokuvana. Mä muistan lähinnä kaiken pahan. Miksi mä en sitten pysty muistamaan niitä onnellisia muistoja, vai onko niitä edes? Mä en usko jumalaan tai mihinkään auktoriteettiin, mutta silti mä mietin, kuka saatana on pistäny mut käymään läpi sen kaiken? Olinko se minä itse? Olenko mä siihen syypää? Monesti, liian monesti mä uskon että se johtui musta itsestäni. Surullista, eikös? Nyt sä luultavasti ajattelet "vittu mikä angstipelle", noh, kerro toki mielipiteesi luettuasi loppuun.

Mun elämän jokaista muistoa ei tule varmaankaan kukaan saamaan koskaan selville, kaikista niistä ajatuksista puhumattakaan. Mä olin liian sinisilmäinen, mä halusin uskoa ihmisistä hyvää, sillä ei kukaan voi olla läpensä paha. Nyt mä olen erimieltä, ihminen voi olla paha, hyvin paha. Nykysin mä oon siinä ääripäässä, etten luota keneenkään täysin. Jos satun luottamaan, mun takaraivossa vilkkuu punanen hälytys kokoajan. Mä oon palannut siihen mustaan pimiöön jossa mä elin joskus aiemminkin. Ja mua pelottaa. Mua pelottaa selviänkö mä tällä kertaa sieltä ylös. 7 ihmistä on saaneet mut tähän pisteeseen, 7 ihmistä on saanut mut kyseenalaistamaan mut itseni kokonaan. Ne on saaneet mut miettimään itseäni ihmisenä, millainen mä olen.

Tiedättekö mitä sana "kouluhelvetti" voi pitää sisällään? Mäpä kerron pienen silauksen sen merkityksestä: syrjintä, irvailu, paskanjauhaminen, ala-arvoinen mulkoilu, kuuleminen siitä, kuinka huono ja outo ihminen sä olet. Ja no, siihen mä olen alkanut itsekin uskomaan. Joskus mä mietin olisko sitä kaikkea tapahtunut loppuun saakka, jos kukaan niistä aikuisista, keille mä lopulta itkin sen asian, olis tehnyt sille jotain, saanut sen loppumaan, mutta ei, kukaan ei ottanu sitä tosissaan. Mä mietin illat kotona mikä mussa on vikana, minkä takia ne sen mulle teki? ja tekee edelleen, muistot ei koskaan nimittäin kuole. Olisiko ne tehneet sen osoittaakseen, että ne saa tapettua mun itsetunnon? vai sen takia, että ne halusi osoittaa paremmuutensa? Syytä mä en edelleenkään tiedä, ei siihen kuulema syytä tarvittu. Kaiken sen seurauksena mä aloin miettimään ansaitsinko mä sitä kohtelua? Taisin ansaita. Elämässä mua ei muutenkaan ole kuin käytetty hyväksi, toisille lelu, toisille syntipukki jonka niskaan kaataa kaikki paska, toisille taas pelkkä säkki jota hakata.

Kaiken tän seurauksena ne ihmiset sai mun itsetunnon nollaan. Ne on saaneet mut pelokkaaksi, araksi ja ehkä kaikista pahinta, ne on saaneet aikaan sen, että mä en luota edes itseeni. Sen, että mä pelkään ihmisiä ja elämää. Mä kai pelkään olla yksin. Niikun mä olenkin. Se on tietoinen valinta jonka mä itse tein. Mä loin suojakseni muurit, joidenka läpi eiole kukaan tähän mennessä päässyt, mun panssari, jonka takana mä tunnen olevani turvassa. Mä rakastan myös pimeää, sillä siellä mä tunnen olevani myös turvassa, mä tunnen, että pimeä ei voi mua satuttaa. Yksin mä valitsin olla myös samasta syystä, siis, ettei mun tarvitse kestää sitä paskaa enään. Mä pukeudun mustaan, jottei mun rumat kasvoni näkyisi. Mä tahdon peittää itseni, muutaman kankaanpalan alla mä tunnen olevani piilossa-siis turvassa.

Mun itsetunnon menettäminen on myös tappanut ihmissuhteita, koska jos ihmiset ei ota minuun yhteyttä mä ajattelen, ettei ne välitä, mä mietin, että niitä ei kiinnosta. Siksi mä en itsekkään tahdo ottaa yhteyttä muihin ihmisiin. Mä myös tiedän, minkä takia mä ajattelen näin. Se on yksinkertaista, ne vanhat haamut hapuilee eloon, se vanha paska kaatuu uudestaan mun niskaan, se minkä läpi mä yritän jatkuvasti taistella.

Kuitenkin, mä kaipaan enemmän kun mitään muuta, uskalataa luottaa ihmisiin. Mä kaipaan toista ihmistä mun lähelle, sen kädet hellästi mun ymprille ja se sanois mun olevan tärkeä. Sen täytyis näyttää mulle tie ulos pimeästä, koska jos mä en sieltä pois pääse-vaikka sitä rakastankin- mä luhistun sinne. Ehkä jokupäivä mä näen valon taas pimeässä. Siihen asti mä koitan kerätä itsetuntoni rippeitä tästä elämästä mikä mulla nyt on.

Mä en kaipaa ihmisten sääliä, koska sääli ei auta ketään. Ainoa asia mitä mä toivoisin, on ymmärrystä. Sillä joskus oikeesti tuntuu pahalta. Mä myös toivon ettei kukaan tätä samaa joutuisi kokemaan-vaikka mun elämä on vielä helppoa verrattuna tiettyihin tapauksiin. Koulukiusaajat ja ne "hyväksikäyttäjät" sais miettiä hetken, että mitä ne tekee. Ne tuhoaa ihmisen henkisesti. Koulukiusaamisen ja hyväksikäytön takia ylä-aste ikäiset on tehneet itsemurhiakin. Nauratteko te kun niin käy? Saako toisen ihmisen loppuelämän pilaamisesta jonkinlaista sairasta tyydytystä? sillä nämä uhrit-lukaanmukien minä itse-ei välttämättä koskaan pysty unohtamaan niitä tapahtumia, ne kummittelee aina ihmisessä ja kun vähiten odottaa, ne saattaa pienten tekojen tai sanojen seurauksena tulla takaisin mieleen.

Jos luet tätä, jos silmäsi liikkuvat juuri tällä hetkellä näiden sanojen yli, ole kiltti ja kirjoita kommentti, jossa on muisto sinusta ja minusta, vaikka emme edes puhuisi usein. Se voi olla ihan mitä tahansa haluat - hyvää tai huonoa. Kun olet tehnyt tämän, laita tämä omaan päiväkirjaasi ja ylläty (tai kauhistu) siitä, mitä ihmiset muistavatkaan sinusta.