IRC-Galleria

löytyi sitten tää juttu:

the Destiny walks with us

Kapteeni Mat-Jussi Kide-on-off katseli jylhää avaruutta silmiensä takaa. Silmät olivat tällä kertaa taas hieman väärnväriset, mutta Kide-on-off oli tottunut vastoinkäymisiin, varsinkin niihin jotka olivat syntyneet hänen selkänsä takana. Tämä ajatus sai hänen mielensä palaamaan aistikkailta harharetkiltään takaisin todellisuuteen.

Crackhit, ilkeä, söpönaamainen, muropaketista alati maailmaan pomppiva paholaisen käskyläisrotu oli onnistunut suunnitelmassaan muutta Maapallo muro-addiktien asuttamaksi orjaplaneetaksi. Hiljalleen, kuin kytevä liekki, murotrendit valtaisivat lopulta koko maailman, ellei jotain tehtäisi, ja se jonka täytyy tehdä oli juuri Mat-Jussi Kide-on-off.

"Teinä en katselisi tuota enää kauaa." Ääni kapteenin takaa ilmoitti asiansa kuuluvasti, mutta jättäen lopullisen yhteenvedon asiasta myöhempään.
"Galen." kapteeni lausui häiritsijänsä nimen. "Nebulosin lordi, ja Fortress Maximuksen pää, kunnia hänelle." Kide-on-off jatkoi ja käännähti kannoillaan ympäri. Tuo mustaan kaapuun pukeutunut iloinen veikko tuijotti tyhjyyteen. Kapteeni näki suun avautuvan ja sanovan hiljaa: "Kapteeni, Crackhit hyökkäsivät juuri aluksen takaosaan."

Mykistyneenä kapteeni heitti arvioivan katseen förstinsä, Ämpäriin, ja sai sitten voimakkaasti itsensä hilliten puserrettua: "Suojat kyllä kestävät heidän laser-pyssynsä."
"Kyllä." totesi Viittasankari.
"Heillähän ei ole yhtä isoa tykkiä kuin minullan, eihän?"
Ämpäri-Försti heitti vaivihkaa mulkaisun kapteeniin, mutta onneksi selkäpuolelle.
"Ei. Olette oikeassa kapteeni." Galen tokaisi nopean harkitusti.

Universumin ulkopuolella jossain hyvin kaukana joku teki työtä käskettyä. Vaikka joku ei varinaisesti itse voinut tuohon universumiin ja tuohon nimenomaiseen alukseen, joka tulisi taistelemaan kohta Crackheja vastaan vaikuttaa, häntä ylemmät tahot ymppäisivät hänen työnsä projektiin mukaan.
"Chen."
Chen ei ollut huomannut oven avautumista, eikä liioin Kohtalon sisääntuloa, hän oli niin uppoutunut työhönsä. Nyt hän maanitteli sitä että Kohtalo oli saattanut nähdä hänen aikeensa. Mutta näkisipä Kohtalo ne muutenkin. "Joo." Chen vastasi ja kiiruhti Kohtalon perään.

Kohtalon askeleet olivat kiireiset, ne olivat paljon kiireisemmät kuin yleensä. Hermostuneisuutta, tiesi Chen. Mutta hän tiesi muutakin, sellaistakin, mitä Kohtalo ei tiennyt. Vanha valta oli hiljalleen luhistumassa ja uudet tuulet puhalsivat. He tulivat pimeään huoneeseen. Keskellä huonetta olevassa valtaistuimessa istui T'Urn3r, kaaoksesta ja mistä lie paholaisten syövereistä voimaansa ammentava peto. Peto, joka piteli nyt kaikkia lankoja käsissään.
"Jay'eM'Ass, Kohtalo, minulla on uusi suunnitelma ensi viikoksi..." Peto raakkui karmivalla äänellä. Sen ehdotukset saivat aivojen torjuntajärjestelmän venymään äärimmilleen.
"Teddy...", kuten Kohtalo puhutteli Petoa, T'Urn3ria, "Minulla on omat suunnitelmani, haluaisin..."
"PASKAT." "Sinun suunnitelmasi ovat yhdentekeviä, minun suunnitelmani pitää."
Peto veti omaan tilanteeseensa kahlitun Kohtalon luokseen.
"Jay'eM'Ass, minulla sattuu olemaan tässä paljon kiinni, kuten myös sinulla..." seurasi pitkä tauko, jonka aikana Peto rapsutti selkäänsä, joi Jovian Sunspotin ja kurottautui helevetin esikartanoille ulottuvalla kaulallaan lähemmäs Kohtaloa.
"...Mutta minulla on käsissäni liian monta narua!" "MUA-HAh-HAh-hAH-HAHA!!!" "heh heh" "hihii..."



http://mbnet.fi/~matsku/rr_kausi1.html