IRC-Galleria

Patrick Bateman: Did you know that Whitney Houston's debut LP, called simply Whitney Houston had 4 number one singles on it? Did you know that, Christie?

Elizabeth: [laughing] You actually listen to Whitney Houston? You own a Whitney Houston CD? More than one?

Patrick Bateman: It's hard to choose a favorite among so many great tracks, but "The Greatest Love of All" is one of the best, most powerful songs ever written about self-preservation, dignity. Its universal message crosses all boundaries and instills one with the hope that it's not too late to better ourselves. Since, Elizabeth, it's impossible in this world we live in to empathize with others, we can always empathize with ourselves. It's an important message, crucial really. And it's beautifully stated on the album.

Mielikuvituksella mahtoi olla hauskaa luodessaan tämän kaiken.

Elämä on vain yksi helvetin iso läppä:

Ymmärrä se ja naura sille!

"Jos kuolisin, jäisikö kukaan kaipaamaan? Huomaisiko kukaan, että olen poissa? Vai jatkaisivatko he elämäänsä niinkuin ennenkin? Muistaisivatko he edes kuka olin?"

Olenko sinulle tärkeä henkilö? Jos olen kirjoita minulle kommentti ja kerro, millaista olisi elämä kuolemani jälkeen. Huomaisitko minun olevan poissa?

se sanoo et se välittää, se sanoo et se rakastaa,
ja aina sä uskot sen valheisiin.
vaik se sanoo et se ei petä, vaik se sanoo et se ei jätä,
se tekee kuitenkin niin.
Miks luottaa, ku joutuu pettyy?
Miks rakastaa, ku aina kuitenkin vaan sattuu?

-lainaten erästä kaunista tyttöä.

Nyt olen ymmärtänyt erään suuren viisauden:
"Koskaan ei pidä katu sitä, mitä on sattunut tekemään.
Vaan aina pitää muistaa, että mieluummin katuu sitä, jonka jätti tekemättä."

Mietin aamulla että olisko pitänyt katua jotakin mitä tuli eilen tehtyä,
totesin asian itselleni kun muistelin illan tapahtua (jotka yllätyksekseni muistin :D),
ymmärsin etten voi niille mitään ja ne tapahtui siten kuin tapahtui, eikä tapahtunut milläkään toiselle tavoin. Niinpä niissä ei ole mitään kaduttavaa. Maailma pyörii asioiden ympärillä, eikä asiat maailman.
Rakastan teitä kaikkia<3 Muistakaakin se!

Mutta joskus voisin katua sellaista, jonka olen luvannut tehdä ja jonka jätin tekemättä.
Enää en lupaa, mitä en pysty pitämään. Enää en ole luvannut, mitä en ole pystynyt pitämään.
Rakastan teitä kaikkia<3

"Ystävät, oi ystävät! -Et sä just sanonut meitä vihollisiks?!"

Remember darlings, something happens and it will always happens. That's the way!

1. kuukausi

Äiti, olen vain noin parikymmentä senttiä pitkä, mutta minulla on kaikki elimet. Rakastan ääntäsi. Joka kerta kun kuulen sen, heiluttelen käsiäni ja jalkojani. Sydämesi syke on lempi unilauluni.

2. kuukausi

Äiti, tänään opin imemään peukaloani. Jos näkisit minut, voisit sanoa että olen selvästi vauva. En ole vielä kuitenkaan tarpeeksi iso selviytymään kotini ulkopuolella. Täällä on niin mukavaa ja lämmintä.

3. kuukausi

Arvaa mitä äiti! Minä olen tyttö! Toivottavasti se tekee sinut onnelliseksi. Haluan sinun olevan aina onnellinen. En tykkää siitä kun itket, kuulostat niin surulliselta. Se tekee minut surulliseksi myös ja itken kanssasi vaikket kuulekaan minua.

4. kuukausi

Äiti, hiukseni ovat alkaneet kasvamaan. Ne ovat melko lyhyet ja ohuet, mutta sitä kasvaa vielä paljon enemmän. Käytän paljon aikaani harjoittelemalla. Osaan kääntää päätäni ja heilutella sormiani ja varpaitani ja venytellä käsiäni ja jalkojani. Olen myöskin aika hyvä siinä.

5. kuukausi

Kävit taas lääkärillä. Äiti, hän valehteli sinulle. Hän sanoi etten ole vauva. Minä olen vauva, sinun vauvasi. Ajattelen ja tunnen. Äiti, mikä on abortti?

6. kuukausi

Kuulen taas sen lääkärin äänen. En pidä hänestä, hän vaikuttaa kylmältä ja sydämettömältä. Jotain tunkeutuu kotiini. Lääkäri kutsui sitä neulaksi. Äiti, mikä se on? Se polttaa! Laita hänet lopettamaan! En pääse karkuun siltä! Äiti! Auta minua!!

7. kuukausi

Äiti, olen kunnossa. Olen Jumalan sylissä. Hän kertoi minulle abortista. Mikset sinä halunnut minua äiti?

Jokainen abortti on Yksi pysäytetty sydän enemmän. Kaksi silmää lisää jotka eivät koskaan tule näkemään. Kaksi kättä lisää jotka eivät tule koskaan koskemaan. Kaksi jalkaa lisää jotka eivät koskaan tule juoksemaan. Yksi suu lisää joka ei tule koskaan puhumaan.

Koko päivän pohtinut mitä tapahtui tismalleen vuosi sitten,
entäpä kaksi ja 2003, 2002 jne.
Argh, Tahtoo muistaa!!!!!!!!!!!!!! Ilkeetä.

Nyt tuli sitten avattua kausi 2006, vaikka menikin näin myöhään.
Lähdin tuossa 20.10 kiertämään ja 9 väylää hieman alle kahteen tuntiin.

Saldona:
4 hukattua palloa
1 löydetty pallo
kilo surkeita lyöntejä
puolikas litra kohtuullisia lyöntejä
muutama mahtava lyöntikin
2 par (väylät 2 ja 7)
joku 5 väylää ei tulosta (eli perseelleen :D)
ja muutama väylä jotenkin

Lopputulos:
pääasiallisesti harjoitteluahan tuo oli<3

Ilmeisesti keskiviikkona iskän kanssa uudelleen. Yritys parempi!

Huhhuh mitä elämää<3
Ihanaa vaikka toivoisi sellaisen elämän jatkuvan aina, mielissämme sellainen jatkuu varmasti..

Keskiviikkoaamuna herätys _vasta_ seitsemältä, piti ehtimäni klo 09.08 Pendolinoon Lahdesta,
14 minuuttia Riihimäen asemalla, josta 09.54 taajamajuna Helsinkiin.
Viikon ainoa vastoinkäyminen sitten koettiin Järvenpään asemalla, kun rakkaani nousi väärään vaunuun, jolloin näimmekin vasta Helsingissä. Ensi kerralla pitää muistaa naisen logiikka ;D

Helsingissä shoppailtiin ja osteltiin lähinnä vaatteita, mutta eihän 7 ja puoli tuntia riitä mihinkään, varsinkin kun oli niin vähän rahaa (yht. varmaan jotain 300e) ja yli tunti roikuttiin Forumin Golden Raxissa... Kotimaisia mansikoitakin puolisoni löysi..

18.34 Pendolinolla suoraan Lahteen (ei tarvinnut kumpaisenkaan vaihtaa junaa, mukavaa sellainen<3), josta kävelimme isovanhemmille hakemaan coca-colat ja viemään pyörän. Kaupassakäynti tuon vaiheen jälkeen ja kotiin, katsoimme Inkan potkiaistanssin (todella upea<3 paitsi ne jotkin tanssijat olis voinut panostaa, varsinkin ku tietää kuin monta viikkoa sitä kevään aikana oli harjoiteltu) ja sitten möksälle!

Vietimme ihanaisen reissun, kynttiläiltoja kaksinkappalein, söimme hyvin ja hyvää safkaa :P
Emmikin muisti meitä lähettämällä molemmille saman viestin, oikein suloista että joku viitsii muistaa tuollaista. Olemme edelleen otettuja.
Eli siis torstaina tuli vuosi täyteen ja sitä juhlistimme tuolla valtavan onnellisella reissulla.
Saunoimme ja suutelimme myös. Siis soutelimme :D anteeksi typo ;)

Perjantaina äippä ja siskoseni tulikin sitten hakemaan meitä, jolloin katsoimme Unbreakablen kotona illalla ja kävimme nukkumaan jo kolmatta yötä vierekkäin. Todella romanttista, vaikka eilen illalla oli tuskaa käydä yksin nukkumaan.. kaipaan vain hänen viereensä<3

Aamulla sitten vein Inskiäiseni puoli yhdeksäksi kotiinsa ja klo. 11 lähdimme uudestaan jo mökille, meille tuli sinne sellainen "typerä" nahkasoffa (joku Natuzzi 2200e :D). Porukat tykkää heittää tuota rahaa kankkulankaivoon, mutta sitten itse joutuu aina tekemään paljon hommia pienenkin rahan tienaamisen eteen..
Pikkubroidin kummit tulikin sitten iltapäivällä ja vietimme taas kerran laatuaikaa heidän kanssaan. Oikein ironista ja hauskaa sakkia nuo Rasimukset. Ainiin, hakkasin halkoja ja ajoin nurmet pois sekä kastelin Aution Esan kuuset..

Tänään onkin sitten viikon lämpöisin päivä vaikka samalla uskomattoman pilvinen, ehkä vois käydä ensimmäistä kertaa golffaamassa jos sais vaikka ajan eikä tule mitään hyvää leffaa ;)

Kiitosta taasen että jaksoitte kuunnella, kiva purkaa ihanaista elämääni, boheemiudet jätettäköön kertomatta :D

Nyt se sitten tapahtui. Meidän ikioma Sirpamme meni naimisiin :P
Sihvosesta tuli Hytönen. Oikeesti ihanaa, Sirpa on aina tullut selvästi itseään nuorempien kanssa toimeen, niinpä tuollainen 24 ? 25? vee jäbä (Markus) on just paras mahdollinen puoliso hänelle. Kaikkea hyvää molemmille<3

Miika Hämäläinen, rakas pappimme, joka toimitti messun, puhui todella kauniisti. Hänen sanansa laittoi ajattelemaan ja tajusin etten voi mennä naimisiin kirkossa Inkan kanssa. Meidän tulisi jakaa usko, jotta se olisi mahdollista. Apua. Kirkko häät olen aina halunnut. Ei se luontokaan nyt varmasti niin paha vaihtoehto ole. Mutta kirkko tai luonto, ne olkoon vaihtoehtoni!

Äh, tästä tuli liian sekava, olen aivan liian skarppina kirjoittamaan tällaista... Äh, meen...