On helppo ivailla kännykän omistajia. Mutta on otettava huomioon mihin seuraavasta viidestä ryhmästä he kuuluvat. Ensinnä ovat vammaiset, nekin joiden vamma ei ole näkyvä, joiden täytyy olla jatkuvasti yhteydessä lääkäriin tai ensiapuun. Ylistetty olkoon teknologia joka on tuottanut heille tämän siunatun välineen. Toiseksi ne joiden vakavien ammatillisten syiden vuoksi on oltava jatkuvassa hälytystilassa (palopäälliköiden, päivystävien lääkäreiden, elimensiirtokirurgien jotka odottelevat tuoretta ruumista, sekä Bushin, sillä jos häntä ei tavoiteta maailma joutuu Quaylen käsiin). Heidän kaltaisilleen kännykkä on ehdoton välttämättömyys eikä missään mielessä huvitus.
Kolmas ryhmä ovat avionrikkojat. Vasta nyt heillä on ensimmäistä kertaa ihmiskunnan historiassa mahdollisuus vastaanottaa partnerinsa viestejä niin etteivät perheenjäsenet, sihteerit tai pahansuovat virkatoverit pysty sekaantumaan puheluun. Riittää kun puhelinnumero on kahdenkeskinen (sukupuolesta, iästä tai rodusta riippumatta). Kaikki nämä kolme ryhmää ansaitsevat kunnioituksemme: kahden ensin mainitun suhteen siedämme häiriöt ravintolassa tai hautajaisissa, avionrikkojat taas ovat yleensä erittäin vaivihkaisia.
Sitten on kaksi ryhmää jotka koituvat vaaraksi (paitsi itselleen myös muille). Ensinnä ovat ihmiset jotka eivät voi mennä minnekään jollei heillä ole mahdollisuutta höpistä joutavia ystäviensä ja sukulaistensa kanssa joiden luota he ovat juuri lähteneet. Heille on vaikea selittää miksei niin pitäisi tehdä: jolleivät he pysty vastustamaan impulssiaan vaikuttaa toisiin eivätkä nauttimaan yksinäisyyden hetkistään, kiinnostumaan siitä mitä ovat juuri tekemässä, herkuttelemaan etäisyydellä herkuteltuaan läheisyydellä, jolleivät he pysty peittämään tyhjyyttään vaan päinvastoin tekevät siitä tunnusmerkkinsä ja sotalippunsa, niin ongelma kuuluu kyllä psykologin toimialaan. He ikävystyttävät meitä, mutta meidän pitää ymmärtää heidän kauhistuttava sisäinen kuivuutensa ja olla kiitollisia kun emme ole kuten he, sekä antaa anteeksi (eikä missään nimessä saa tuntea saatanallista iloa siitä ettei ole kuten he, koska se olisi korskeutta ja rakkauden puutetta). Heidät on tunnustettava lähimmäisiksemme ja heille on käännettävä toinenkin korvansa.
Viimeinen ryhmä (johon kuuluvat myös yhteiskunnan pohjasakka, valepuhelimen haltijat) ovat ne jotka tahtovat näytellä julkisesti miten tavoiteltuja ovat, varsinkin liikeneuvottelujen yhteydessä: puhelut joita joudumme kuulemaan lentokoneissa, ravintoloissa ja junissa koskevat aina rahaliikennettä, viivästyneitä harkkotoimituksia, solmioerän saldon hoputusta ja muista asioita joilla puhuja pyrkii luomaan pohatan vaikutelman.
Luokkajakohan on julma mekanismi, jonka takia nousukas, vaikka ansaitsisi jättimäisiä rahasummia, atavistisen proletaarisen poltinmerkin vuoksi ei osaa käyttää kalaveistä ja -haarukkaa, hän kiinnittää apinamaskotin Ferrarinsa takaikkunaan ja Pyhän Kristoforuksen yksityislentokoneensa kojelautaan ja käyttää sanaa "finenssi", niinpä kreivitär di Guermantes ei kutsu häntä juhliinsa (ja hän miettii päänsä puhki miksi kummassa ei, kun hänen laivansakin on niin pitkä että se oikeastaan on silta kahden rannikon välillä).
Nämä ihmiset eivät tiedä ettet Rockefeller tarvitse kännykkää, koska hänen sihteeristönsä on niin laaja ja tehokas että ääritapauksessa, jos hänen isoisänsä esimerkiksi tekee kuolemaa, autonkuljettaja tulee kuiskaamaan jotakin hänen korvaansa. Vallan kahvassa olijan ei tarvitse vastata jokaiseen puheluun, hän päinvastoin epää niitä. Johtoportaan alemmallakin tasolla onnistumisen kaksi symbolia ovat avain yksityisvessaan ja sihteeri joka sanoo: "Johtaja ei ole huoneessaan."
Niinpä se joka rehvastelee kännykällä kuin vallan symbolilla paljastaakin kaikille epätoivoisen alamaisuuden tilansa, hänen kun on pakko ottaa asento silloinkin kun on syventynyt rakasteluun, joka kerta kun esimies kutsuu, hänet on tuomittu vainoamaan saamamiehiä yötä päivää jotta pysyisi hengissä, pankki jahtaa häntä jopa tyttären rippijuhlaan katteettoman sekin vuoksi. Mutta se seikka että hän rehvastellen käyttää kännykkäänsä todistaa ettei hän ole perillä näistä asioista, ja se ratifioi hänen parantumattoman sosiaalisen pohjalla olonsa.