pevkele, miten voi olla niin vaikeaa käsittää että 18-vuotiaallakin voi olla ja on tunteita 14-vuotiasta kohtaan...
oikeasti, haluan nähdä Ilan ilmeen kun näkee rakkaani sormessa sen kivan pikku rinkulan<3
yritin selitellä äsken viestein Inskiäiselle että rankimmat päivät eivät todellakaan ole vielä takanapäin. miten voi olla niin vaikea antaa nähdä edes vähän enemmän?
tyytyisitkö itse siihen että saisit nähdä rakastasi korkeintaan kerran viikossa, noin 10-12 tunnin ajan..
tämä hajoittaa. Inka kertoi tiistaina että Emmillä on sama juttu ku mullakin, liian vähän tekemistä, liikaa aikaa, aivan toisin kuin hänellä. ja siitä sitten pitäisi vielä riittää aikaa molemmille ystävilleen. onhan mulla tuo Joona<3
nääf, mitä mä kuvittelen, olis niin paljon helpompaa jos ei olis tunteita. mutta sitten elämä vasta paskaa oliskin.
en kykene enää edes kirjoittamaan.. eipä ole oikeastaan mitään, mikä toisi mielenkiintoa tähän elämään.. ja kuitenkaan ei saisi elää ainoastaan rakastaan varten, sillä se tuo kuulemma paineita tälle toiselle osapuolelle. äh, mitä mä teen..
isä sanoi että hän sponssaa mulle minkä tahansa "järkevän" harrastuksen, no sitten mietin sitä ja löysin miekkailun, se tyssäsi siihen ettei Lahdessa voi harrastaa sitä.. pliis, kertokaa mulle miten voin harrastaa sitä täällä Lahdesssa :/
löysin tuossa viikko sitten sellaisen staran kuin Meat Loaf, aivan loistavaa musiikkia, tai ainakin maailmankaikkeuden paras ääni<3
ehkäpä tässä joitain päälimmäisiä ajatuksiani, kysykää jos tahdotte edes jotenkin tietää, taino kukapa minusta mitään haluaisi tietää.. olisi vain hauska olla joskus tekemisissä ihmisten kanssa ja etupäässä keskustella näiden kanssa.