IRC-Galleria

"... Herään hiestä märkänä säpsähtäen, Päätäni särkee. Nousen istumaan ja hautaan kasvoni käsiini. Katsahdan kelloa, Puoli 5 aamulla. Olen yksin. Puen hiljaa housut jalkaan. Päänsärky pahenee. Raahaudun jääkaapille. Pakko saada juotavaa. Otan lasin kaapista ja kaadan viileää juomaa lasiin. Istuudun pöydän ääreen miettimään. Katseeni harhailee huoneessa kuin etsien jotakin. Katseeni pysähtyy kuin seinään kun huomaan raadon sohvalla. -Mitä täällä on tapahtunut? kysyn itseltäni. Vaikka se kuinka tuntuukin tyhmältä kysy itseltään kysymyksiä joihin vastaus on aina: -En tiedä, Niin siltikin saan jonkinlaista helpotusta tietämättömyyteeni. Katse pysyy tiukasti kiinni sohvalla makaavassa hahmossa, Samalla kaadan loput huurteisestani kurkkuuni. Enään ei edes se auttanut minua kasaamaan ajatuksiani. Haluan ulos. Pilkkopimeässä puen loput vaatteista päälleni ja siirryn kylmään, pimeään rappukäytävään. Ei ketään. Askeleet kaikuvat tyhjyyttä minun astellessani alas rappusia. Ei mitään. Ei ketään. Vain pimeyttä. Astun ulos sateeseen. Asvaltti hohtaa mustaa valoaan sateen laulaessa synkkää lauluaan pimeälle metsälle. Ei sieluakaan. Vain kalpea puolikuun valo valaisemassa yksinäistä kulkijaa. Havahdun kuin transsista kun jaloissa rapsahtaa hiekkatien yksitoikkoinen rapina. Hiekkatien rapina muistuttaa marssia. Se muistuttaa minua "Niistä" ajoista, vanhoista ajoista. Joilla ei ole niin suurta merkitystä mutta silti niillä on. Ristiriitaisia tunteita. Päätä alkaa särkemään entistä enemmän. Lyyhistyn tielle polveni varaan. Jäljelle jää vain sateen hiljainen ropina pieniä kivi vasten. Tuska helpotuu. Huomaan verta jaloissani. -Onko se minun? Kysyn jälleen itseltäni. Nousen ylös ja havaitsen raahausjälkiä verilammikosta jonka keskellä seison. Ne johtavat metsään. Astun turvalliselta tieltä pimeään metsään. Kohti pimeyttä ja vastausta. Lehtien rapinan keskeyttää..."


- "Verenpunainen Kaipuu" By: J.J Kuukkanen