IRC-Galleria

"Iskä olet rakkain" kuulin eilen yöllä kun keskimmäinen nukkui vieressä ja puhui unessa. Ei muuta voinut ku alkaa pillittä. Minäkö elän tunteillani?! En koskaan ymmärtänyt miten ihmeessa ihmiset osaa pidättä tunteitaan ja elää tasaisesti koko elämän. Itselläni tää on vuoristorataa, ämmämäistä, tiedän Viime pe käytiin kattoo Brokenback Mountain. Aloin pillittää jo leffan ensimmäisen neljänneksen aikana. En saa sitä päästäni vieläkään. Toivottavasti en joudu elämän loppuelämäni noin. Se olisi varmaan suurin kidutus minulle. Leffa kyllä teki vaikutuksen minuun, vaikka menin siihen tietty ennakkoasenne päällä. Yritin tietoisesti välttää arvostelujen lukemist yms., mutta ku ihmiset puhuu... Tietenkin alussa heti istuin ja odotin et nooh, kohta ne alkaa pussailemaan ja ikuista rakakutta looppun asti kunnes molemmat kuole hyvinkin raalla tavalla. Ja kun ei sitä ollut niin oli ihan äimänä. Kertaakaan ei ollut kliseistä ai lav juuta tai muuta hömppää. Leffa kuvasi rakakutta koko karudessaan aika hyvin. Turhaan heitetystä elämästä, alistumisesta kohtaloon, yrityksistä tehdä elämä paremmaksi, intohimosta ja monista muista asioista elämässämme. Elokuva jossa on 2 miestä rakastavaisina ei olekkaa varsinaisesti "homoelokuva" vaan kertomus monen ihmisen/perhen kohtalosta, yhteiskunnallisista paineista ja aidosta rakkudesta jolle ei järki voi mitään. Todella hyvä asia oli se, että tarina ei kerrottu vain heidän näkökulmasta, vaan myös lähesten - vaimot, lapset, vanhemmat. Jackin äiti ja isä... en voi sanoin edes kuvata sitä mitä tunsin kun katoin sen kohtauksen. Se tapa antaa ymmärtä sitä mitä eivät voineet sanoa ääneen, eivätkä ehkä edes ymmärtäneet/käsittäneet itsekkään loppuun asti. Se oli vaikuttava. Puhumattakaan "paitakohtauksesta", tai siis ne molemmat. Siinä vaihessa en ees ajatellut kuuleko tai näkeekö kukaan että itken. Oli muuten ekaa kertaa kun teatterissa koko sali oli HILJÄ koko leffan aikana! Alussa joku tyttö hihitti jotain homppelijuttui, mut pian senkin hymy hyytyi, onneks. Kun valot syttyi, monta märkä katsetta harhaili salissa.

Mutta nyt ihan vakavasti
Koko edellisen viikon varosin mitä kirjoitan, etten paljasta liika. Nyt voin jonkun verran purkaa itseäni. Elikkä...

Jo la 14.01 Patsy muutti uuteen kotiin, Kouvolaan. Ironista kyllä, sen uusi omistaja on Pätsi Tyttö on kuulemma edelleenkin arka, mut eiköhan se siitä. Täällä kun se oli pahin riiviö.

Ednasta taas tuli Peppi viime perjantaina. Sen uusi koti on Turussa, Homo-Lesken luona. Peppi on muutamassa päivässä leimautunut H-L:een. Ja on kuulemma virkeä ja touhukas. Kivaa kuulla.

Agapornikset ja nymfit (omat) saivat isommat häkit. Agoille nyt laitoin pöntönkin samalla. Saba ei kyll päästä Jekkua sinne, mut saa nähdä, paritteleko ne. Myös Nymfit saivat kolmannen pyörän, valkokasvo tytön Nokikolarin. Noksu on Plåntin nuorempi sisko. Jos vaikka se pesisi meillä Pingiksen kanssa.

Viikonloppu Turussa oli mielettömän kivaa. Mitään emme tehneet varsinaisesti, oltiin vaan. Käytiin saunassa ja nautimme toistemme seurasta. Pakko myöntä, että siihen loppui tipaton tammikuu, mut ei kaduta yhtään, sen verraan mukava meillä oli.
Nurse teki vaikutuksen minuun ja minun ystäviin. Eräitä niist ku ei noi vaan mielytetään Se ihminen enemmän ja enemmän saa mut ..... en osaa sanoin selittää, oon vaan ihan sekasin siitä vissiin.

Nyt ei kiireissään mitään kamalan syvällisiä tulee mieleen. Kirjoitelen parempana ajankohtana...

Viikendi oli ihQDaah LoLLiPoP, kaikki oli sujunut MahTavaSti!
Vietimme :n kanssa sen Turussa toisen :n luona.

Lahjojen osto. Väillä niin kamalan vaikeeta ja välillä niin hemmetin helppoa. Joskus on vaikeeta keksiä mitä haluat antaa lahjaksi ja välillä taas vaan vaikeeta löytä juuri se lahja. Minun ei ole vaikeeta keksiä lahja jos tunnen ihmisen perinpohjin. Lahjahan pitä olla juuri sille ihmiselle sopiva juttu. Se mistä hän oli kiinnostunut ja/tai ymmärtä arvostaa. Joillekin se on euron kukka ja joillekin tonnin mekko. Myös lahja mun mielest pitäisi olla jotain sellaista mikä säilyy, jos ei fyysisesti niin muistissa. Homo-Leski sain ekasta Saksan matkastani tuliaseksi jotain makeeta, vaikka tarkoitus oli säilytää sitä, niin eihan neiti ole kestänyt eess viikkoakaan, kurkusta alas sekin taideteos meni. Olen oppinut virheistäni! Hän ei ainkaan saa enää mitään vastaava, vaikka onkin hänelle juuri sopiva tuntuinne lahja. Ja hän kyllä varmasti tulee muistamaan sen, vaikkei sitä enä olekkaan ku suloinne muisti.
Juuri samalle neidille lähdin eilen etsimään lahja kaupungilta. Bussissa tein jo kauppakierrossuunnitelman. Ideoita oli paljon, en tienyt mihin päättyisin. VIeressäni istuva täti rupesi juttele puhelimessa siitä ettei koskana ole ostanut äidilleen kamalan kallista lahjaa. Ja neuvoi (ymmärtäksen tytärtään) tekemän samoin " EI sit kymppiä kallimpaa, kuuletko!?" - se toisteli kolmisen kertaa. Aloin miettimään että onko hinnalla nyt niin paljon väliä? Jos rajoitan johonkiin tiettyyn summaan niin saanko sitten itselleni sopivaa vai hänelle sopivaa lahjaa? Ekös se tarkoitus ole se että saadan iloiseksi toisen osapuolen, eikä itseään (vaikka minä nautin tästä antamisen ilosta suuresti, hihi) Voiko ylipäätä tehdä noin? Tietenkin järki käteen ja budjetti on budjetti, sille ei kukaan voi mitään. Mutta eihan kukaan voi olla näin pihi että lahjan ostoa rajataan näin suppeasti, varsinkin omalle äidille. Päätin juuri siinä etten kato hintaa vaan valitsen juuri SEN ja sit vasta katsotaan onko siihen varaa. Ja jos ei niin sit keksitään jotain, en ole ennekän kuollut nälkään, mix kuolisin nyt.
Ensin oli Indiska, sitten eräs lahjapuoti, sitten itämainen herkkukauppa ja sit Anttila. Indiskasta sitten lähti mukaan yksi paketti ja eräästä toisesta sitten kans yksi (en voi paljasta viel, kun neiti lukee nämä blogit). Mutta toinen näistä on NIIN hieno että en raaskikaan luopua siitä vaan pidän itselläni. Itsekästä?! Mie oon! Mut oikeesti, vaikka juuri kirjoittelin antamisen ilosta ja bla bla bla, tätä en anna, haluan sen itselleni ja piste :D:D:D

Mulle napsahti haaste tähän meemiin, sen mulle lähetti numerouno , tässä ohje:

Tehtävänanto: paljastan viisi omituista tapaani. Tämän jälkeen valitsen seuraavat ihmiset, jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä."


1. olen 25v ja edelleenkin pureskelen kynsiäni, kerään ne farkkujen "kolikkotaskuun" jä käytän hammastikkuna myöhemmin.

2. jos löydän hiuspinnin, sillä on PAKKO kaiva korvat puhtaaks (sillä pyöreällä päällä). Ex kämppis aina pelkäsi käyttä vahingossa pöydälle jätetyt pinnit, sillä ne saattoi olla korvissani jo käyneet.

3. monet pitää omituisena sen että mulla on himo kuivattuun kalaan, mutta INHOAN kahvia...

4. istun melkein aina lotus asennossa, en voi sietä "tavallista" tapaa, jalat vyötäröä alempana (apina mikä apina)

5. jos lähdettyään kotoa muistan jättäneni jotain tärkeetä kotiin, palan takaisin ja ensin näytän kieltä peiliin, ennen kun menen hakemaan unohtanen tavaran.



Haastaan mukaan sanne_ , mr_johan , kikkura , mooncrow , Natsu , Kael , YoOdi , nymphula , JosephAndrewLee .

Mmmm... taas tälläst. Eihan se riitä että sivarit joutuu kärsimään niin fyysisesti (paljon pidempi palvelus, joillakin rankat yövuorot koko vuoden, monissa paikoissa sivarit tekee duunia kaikkinä pyhynä) kun henkisesti (kiusaaminen ja muutenkin vittumoinen suhtautuminen muilta) niin nyt ei voi edes matkusta kotiin! Tässä ote keskustelusta erään sivarin kanssa...

- mä joudun tekemään pakkoavioliiton. eikä tää oo nyt mikään vitsi. mulla ei ole mahdollisuuksia. uus sivarilaki edellyttää että mulla on rekisteröity parisuhde että saan matkustaa ilmaiseksi. joten mä en voi tehdä muuta kun mennä väkisin allekirjoittamaan nimeni sellaseen päätökseen.

- http://www.sivarikeskus.fi/ ja siitä muuttuneet matkaohjeet.

- lue tarkempaa, siel sanotaan tarkkaan että kenelle ilmaismatkat myönnetään, ja mun esimies viel keroi niistä tänään tarkkaan mulle, vaiks se sanoikin että tää on niin naurattavaa että tälläsii muutoksii tehdään.

- a) paikkakunta, jossa hänellä on pysyvä työ- tai opiskelupaikka

- b) siviilipalvelusvelvollisen avio- tai pysyvän avopuolison asuinpaikkakunta

- c) siviilipalvelusvelvollisen vanhemman, sisaruksen tai lapsen asuinpaikkakunnalle

- d) tulevalle asuinpaikkakunnalle, työ- tai opiskelupaikkakunnalle, mikäli siviilipalvelusvelvollisel-la on esittää kutsu työpaikkahaastatteluun, pääsykokeisiin tai muu vastaava tosite

- Muille, kuin edellä mainituille paikkakunnille matkalippua ei saa myöntää

- mun työnantaja sanoi et se ei uskalla joustaa paljoo tässä, ettei tuu mitään selvityksiä...ne lähetti lapinjärveltä tänne valtavan nivaskan mis toi on selitetty iha pilkulleen... VITTU! se antoi mulle ny viel yhden lipun et tuun hesaan ja laitan asiani järjestykseen ELI naitan itteni jollekin. mulla ei oo nyt muuta vaihtoehtoa..ei oikeesti..

Mitään ei ole sanottava nyt. Kaikenlaista tapahtuu, mut ei viitsi kailottaa viell. Monia näyttä kiinostavan tuo edellinen merkintä. Lupaan ihan pian valaista uteliaita, kunhan saan asian hoidettua loppuun. Ehkä se on jo huomenna. Haluaisin myös kirjoitella elämän pienistä valinnoista, jatkaen aihetta "maailmasta parempi" , mutta taidan jättä aihen myöhemmäksi ajankohdaksi. Henk. koht. elämäss on tapahtunut muutoksia, paljon uutta, outoa ja hienoa. Myös lemmikeillä on tapahtunut, muttä siitäkin vasta myöhemmin.
Ens pe lähtö Turkuseen, ihanaa, on jo ikävä niitä ketä siell odottaa (melkeinpä Turun slangiakin osan!). Mut nyt nukkumaan, hienosti valvotun yön jälkeen. Morjens!

Tätä päivä tulen muistamaan varmaan loppuelämäni. Joko hyvällä tai pahalla. En tiedä tulenko katuman tekojani vai kääntäkö tämä parempaan suuntaan. Ehkä tätä voi nähdä loppuna tai upeana alkuna. Elämästä ei ikinä tiedä, mutta ratkaisuja on tehtävä suuntaan tai toiseen. Ja on elättävä niiden kanssa.

Jaahas, nyt sit ei olekkaan enää nettiä käytössä 24h/vrk, itseasiassa ei ollenkan kotona. Ai kamala mitkä vieroitusoireet! Vurokauden ilman nettiä ja piti lähteä kaupungin toiseen päähään että pääsisin tarkistaa, onko mitään tapahtunut. K U O K U S S A !

Halusin päästä keväällä vapaaehtoiseski jonnekkin muualle. Tekemään jotain konkreettistä, hyödyllistä. Kuitenkin homma tyssäsi siihen, että kaikki maksoi aivan liika minun kukkarolle. Olikohan se "halvin reissu" jotain parisen tonnia + kulut Suomessa, kuten vuokra yms ja päälle lentoliput. Jooh, ei onnistuu mult. Harmi, sillä olisin todellakin halukas tekemään jotain jolla olsi hyötyä. Eilen juttelin yli 20v naisen kanssa, joka halusi lähteä ulkomaille, vapaaehtoiseksi johonkin lintu hommaan. "Päästelemään aroja vapaaksi" ja "seuraaman niitä luonnossa", kuitenkin maksamatta mitään tuosta hyvästä ja vieläpä pysyä Euroopassa. Risitiinriitaista (arat elää etelä-amerikassa) ja lapsellista. Ainakin minun mielestä. Vaikka minun elämä pyörii eläinten kanssa aika pitkälle, en kuitenkaan voi ymmärtää miksi pitää lähteä "vapauttamaan aroja" jonnekkin Argentiinaan, kun siellä olisi paikalliset pulassa. Suurin osa harvinaisistä eläimistä kärsii juuri tuon takia. Paikallisväistö on köyhä ja tekee mitä vaan saadakseen rahaa - eli ruoka perhelleen. Moni ei edes tiedä että ehkä pesästä juuri ryöstetty poikanen saatta olla ainoa poikanen luonnossa tällä lajilla koko maapallolla. Me länsimäiset taas käytämme tätä hyväkseen törkeästi. Ensin salakuljetetaan maahaan eläimet, yleensä ei suoranaiseti vaan kolmaiden maiden kautta, sitten kun se yksi sadasta selviä hengissä myydän "tarhakasvattina" eteenpän, ostajaa ihastuu noin upeaan lemmikkiin, jonkun ajan kuluttua kyllästyy (sillä etukäteen ei ole ottanu selvä eläimen elintavoista, psykologiasta ja vaatimuksista sen vertaankaan) tai eläimessa ilmenee käytöshäiriötä, se lähtee kiertoon. Kierrossa olleena tarpeks kauaan saa piikin/kuulan tai kuole muutenkin liian aikaisin. Joku näke telkkarista taas surku tarinan raukasta söpöstä pörrösestä ja tahtoo lähteä maailmaan ääriin pelastaman "pikkusia". Miksei kukaan ajattelee tossa vaiheessa "lähdenpä auttamaan paikkallisia tulemaan toimeen ja saaman koulutusta, niin ne kylläisinä ja tietävinä ihmisinä jättävät eläimet omiin oloihin, niille ei tule ees tarvetta hakea sielt mitään pois"?! Näin minä tekisin, ja moni järjestö tekeekin, Onneksi! Onneksi täällä on muitakin kun ihQDaa LoLLiPoP TeiNiXia jotka eivät ajattelee napaansa pidemmällä (valitettavaa, mutta moisia aikuisia sitäkin suurempi joukko). Vaan tekevät työtä niin ihmisten kun tämän maapallon hyväksi, sillä näkevät kokonaisuuden!

http://www.worldparrottrust.org/ olen ylpeä että yhdistyksemme on tämän järjestön jäsen! Eli minäkin teen edes jotain asian eteen. Harmi vaan, että vain muutaman euron muodossa, mutta parempi se kun ei mitään. Joku päivä vielä siell "kentällä" ;o)