IRC-Galleria

Tässä istun huoneessani ja huonettani valaisee kannettava lisäksi kuunpuolikas, jota ei oikein puolikkaaksi voi kuvailla, koska se ei ole rehellinen puolikas. Enolta saamani hidas biisi soi taustalla ja yrittää rentouttaa minua. Ajatukseni pyörivät taas ja ainoastaan erässä henkilössä, jolle txt äsken synde onnittelut...herra jopa vastasi minulle, ihme sinänsä, koska en ole saanut mailiini vastausta jossa kysyin kaiken laista. Ehkä minun "psykologiani" ei kaikkiin tepsi???Vai???

Kuulen kuinka sänkyni kuiskaa nurkasta:"Tule ja lämmitä minua, olen niin yksin..." Jos kääriytyisin peiton alle ja yrittäisin nukkua, vaikka olen huomannut, ettei siittäkää ole tullut muutamaan päivään mitään. Jos aukaisisi uuden sivun elämäni kirjasta ja aloittaisi alusta? Jos voisin pyyhkiä menneisyyden sydämmestäni ja jatkaa vai elämääni, mutta ei. Sydämmeni on kahlittu ja kahlittuna se pysyy...voin yrittää rimpuilla irti, mutta luulen, ettei se auta saatikka helpota..ainakaan vielä...tai sitten repaisen kunnolla, että sydämmeni särkyy tai vähintään haavoittuu, mutta eikö aika paranna haavat? Mutta mielestäni...aika ei aina paranna syvempiä haavoja, jotka on tehty ikuisiksi..vai onko?

Yksinäisyyteni on seuranani alkavalle lukukaudelle...kuinka romanttista..särkynyt sydän ja "ahkera opiskelu into"...mikäköhän on lopputulos? Ei ainakaan toisenasteen epäyhtälö...ei vai joo? Epäilen, ettei minu särkyneestä sydämmestä saisi kuitenkaan mitään tolkullista matemaattista kaavaa, joka selittäisi helposti pienen pohdinnan jälkeen ratkaisun, vai olisiko sydämmeni sittenkin toisenasteenepäyhtälö, jossa on loppumaton vastaus? Se kuulostaisi järkevämmältä, jos tästä järkevää saa tekemälläkään...vai?

Jos nyt kuitenkin yritän mennä peiton alle ja rukoilen, ettei nukkumatti minua raiskaa elävältä...ehkä sitten voin antaa luvan, kun rintakehäni ei enää kohoile vaan pysyy paikallaan...silloin herra Nukkumatti voi puuhastella kokoyön, mitä lystää, mutta ennensitä toivon hartaasti, että herra Nukkumasti pysyy kaukana minusta ja minun sängystäni, jos haluaa jatkaa elävänä sieluna pikkulasten yöunien raiskauksia...Aamen!