IRC-Galleria

Daealis

Daealis

In nomine Anton Lavey, et Nietsche et Lucifer. Ramen

Selaa blogimerkintöjä

The Dawkins Letters, Ensimmäinen kirjeTiistai 06.01.2009 20:57

Eräs vanha ystäväni suositteli minulle kirjaa hetki sitten. Luultavasti hän oli lukenut viimeksi blogini "kristitystä ateistiksi" kirjoituksen :). Kirjan oli kirjoittanut David Robertson, sen nimi on The Dawkins Letters. Herra Robertson on kristitty, hän oli järkyttynyt The God Delusionin sisällöstä ja halusi kirjoittaa vastauksen kirjan tekemille väitteille. Onneksi tämä kirja on alunperin lähtöisin nettifoorumille lähetetyistä kolumneista, niin löysin kirjan 11 kappaletta vähällä vaivalla ja uteliaisuuttani tietenkin aloin lukemaankin niitä. Itse pidin The God Delusionista, en usko että se oli kovinkaan epäreilu uskontoja kohtaan, vaikkakin jotkin kärjistykset olivat melko pitkälle vietyjä, enkä kaikissa kohdissa olekaan Dawkinsin kanssa samaa mieltä. Dawkins käsittelee kirjansa ongelmissa uskonnon alueita, joita fundamentalistiset kristityt, todella hardcore-raamatulla-päähänhakkaaja-uskovat, käyttävät joko maalaisjärjellä ajateltavia asioita, kulttuurisidonnaisia moraaliasioita tai ihan puhtaasti tieteellisiä tosiasioita vastaan. Robertsonin tekstistä käy ilmi heti, että hänen mielestään kirja on suoranainen hyökkäys uskontoja vastaan perusteettomilla myyteillä. Ajattelin aluksi lukea kirjan, kuten jo mainitsin, vain uteliaisuudesta. Mutta jo ensimmäisen kappaleen jälkeen kihisin halusta kirjoittaa Robertsonin kirjeille vastalauseen. Mies käyttää juuri samanlaisia ad hoc ja olkinukke argumentteja ateismia vastaan, joita hän väittää Dawkinsin käyttäneen uskonnosta puhuessaan. Joten tässä se nyt on, David Robertsonin kirjoittamien The Dawkins Letters:in ensimmäisen kirjeen vastalause.


Alkeellisia virheitä kappaleesta yksi eteenpäin
Alusta alkaen Robertson puhuu ateismista uskontona. Hän epäilee kirjan lukijoista valtaosan olleen
"käännytettyjä, jotka jakavat kanssasi(Dawkinsin) uskon ja haluavat kirjasta vakuuttelua tai ripittäytymisen(confirmation)".
Tämä argumentti on jo perustuksiltaan väärä. Ateismi kun on samalla tavalla uskonto kuin kalju on hiusten väri. Ateismin perusajatus on yksinkertaisesti se, ettei usko yliluonnolliseen. Ateismi siis ei kiellä jumalan olemassaoloa, kuten negatiivisimmat kärjistykset väittävät asiasta, ateismi toteaa yliluonnolliselle olevan liian vähän todisteita, tai naturalistinen selitys, joten se ei ole yliluonnollista tai realistinen vaihtoehto. Ateismiin ei ole uskon kieltäminen, ateisti on uskon poissaolo todisteiden puutteessa.

"Pullman(kirjan eräs positiivisen arvostelun antanut kriitikko) tahtoo sinun anti-uskonto kirjan kaikkiin kirkon kouluihin(faith schools, opetuksessa painotetaan kyseisen uskon mukaisia 'totuuksia'). Seuraava huomio on mielestäni mahdotonta suomentaa ilman että lauseen koko voima säilyisi, joten suora lainaus ensimmäisen kirjeen toisesta kappaleesta: (nothing like wanting to indoctrinate children is there?)."
Repesin nauruun kun luin lauseen. Tarkoittikko hän kyseisen uskontokoulun normaalia käytäntöä, missä uskonto tuputetaan lapsille heti nuorena, vai oliko kyse jälleen hänen fantasiastaan, kuinka ateismi on uskonto?

Ateismissa ei tuputeta mitään. Ateismin koko idea on siinä, ettei vain uskota mitään, mille ei ole todisteita olemassa. Asioista kerrotaan, mutta yritetään pysyä objektiivisena, ei väritetä totuutta, vaan kerrotaan faktat. Kyllähän monet ihmiset tulevat uskoon vuosien ateisminkin jälkeen, koska ovat kuulleet tai nähneet asioita uskosta tai tapahtumista omassa elämässään, jotka vakuuttivat heidät yliluonnollisen olemassaolosta. Ateismi ei siis ole siinä mielessä uskonvastaista, vaikka monet ateistit syyttävätkin uskontoja kauheista asioista.


Kolmannen kappaleen Ad Hominem
Kolmas kappale kirjeestä kertoi Dawkinsin kirjan olevan älyllisesti köyhää tekstiä, niin heikkoa argumentointia jumalan poissaololle, että pastori itse olisi pystynyt parempaan. Hän listaa joitain terroristitekoja, jotka uskonnolliset ääriainekset ovat tehneet ja huomauttaa, että hänen tietojensa mukaan eniten itsemurhapommituksia tehnyt ryhmittymä on Tamilin Tiikerit, Sri Lankalainen nationalisti ja sosialistinen järjestö, jota hän väittää sekularistiseksi. Ihan perustellusti. Tiikerien ideat eivät perustu mihinkään ainakana Sri Lankassa vallitsevaan uskontoon(maan kaksi laajinta uskontoryhmää ovat buddhalaisuus ja hindulaisuus). Mutta hän on myös oikeassa siinä, että ilman uskontoja, luultavasti ristiretket, pimeä keskiaika, 9/11, Palestiinan ja Israelin sota, kaikki nämä olisi voitu välttää. Kappaleen lopussa Robertson esittelee sosiaalidarwinismin ja väittäisi sen tuovan helvetin maan päälle. Ilmeisesti Robertson siis kuvittelee sosiaalidarwinismin olevan jonkinlainen Adolf Hitlerin rotuopin kaltainen ihmisenjalostusideologia.

Sosiaalidarwinismilla ei ole mitään tekemistä Charles Darwinin kanssa. Darwin itse pohti asiaa kovasti, mutta hän ei itse pitänyt sitä realistisena saati sitten moraalisesti oikeana. Sosiaalidarwinismi useimmissa merkityksissään tarkoittaa evoluutioteoriassa käytetyn luonnonvalinnan soveltamista kokonaisiin kansakuntiin ja valtioihin. Sosiaalidarwinistit, esimerkiksi Herbert Spencer, olivat sen kannattajia, että kansalaiset kirjattaisiin kaikki rekisteriin ja lisääntymistä säännösteltäisiin niin, että pyrittäisiin parantamaan ihmisten perimää mahdollisimman paljon. Sinänsä jalo ajatus ihmiskunnan parantamisesta, mutta käytännössä tässä tultaisiin pisteeseen, jolloin kehitysvammaiset tai vain keskiarvoa yksinkertaisemmat ihmiset eivät saisi saada lapsia. Natsit tietenkin ammensivat paljon ideoita sosiaalidarwinismista ja veivät sen pykälää pidemmälle suoraan tappamalla kaikki rodutkin joita pitivät alempina, mutta tämä ei ole sosiaalidarwinismin perimmäinen tarkoitus. Perinnöllisten sairauksien estämiseksi(vähentämiseksi) on geneettiseen perimään tuotava uutta tietoa vähintään neljän sukupolven välein. Sukulaisten naimisen rajoittaminen erikoislupien taakse on siis jo eräs sovellus tästä sosiaalidarwinismista.


Viimein itse kirjaan
Tämän kohdan jälkeen ensimmäinen kirje viimein alkaa päästä itse kirjan kysymyksiin. Ensimmäisestä kirjan kappaleesta Robertson kritisoi sitä, että Dawkins väittää ihmisten olevan niin tyhmiä, etteivät tajua lähteä uskosta vaikka eivät enään ole tyytyväisiä siihen. Hän kertoo omasta lapsuudestaan ja ratkaisuistaan uskon kannalta.

Pystyn ymmärtämään helposti ettei toisille ole helppoa lähteä uskosta. Pienemmillä paikkakunnilla Suomessakin kirkko on niin juurtunut kylän elämään, että sen piiristä eroaminen voi irrottaa pahimmassa tapauksessa koko yhteisöstä ja pakottaa muuttamaan uudelle paikkakunnalle. Monissa perheissä lapsille ei olisi annettu vaihtoehtoa jäädä pois kirkosta. Robertson kertoi taistelleensa valtaosin mediaa, opettajia ja muita vastaan, jotka olettivat hänen uskonsa tulleen vanhemmilta valmiiksipäntättynä. Uskomaton paikkakunta. En muista koko tämänastisen elämäni aikana kenenkään epäilleen vanhempieni vaikuttaneen uskoontulooni, tai siitä lähtemiseeni. Toki pienestä pitäen olemme käyneet kirkossa, olemme saaneet kristillisen kasteen ja rippikoulut olivat viidentoista vanhana tuomassa rahaa sukulaisilta. Mutta kaikki tämä tehtiin vain "koska muutkin tekivät". Kaikki kaverit menivät riparille, joten menin perässä. Ei Ylistaron tuppukylässä edes kerrottu, että tälle leirille olisi sekularistinen vaihtoehto Prometeus-leirissä. Enkä usko että olisin voinut lähteäkkään sinne, jos olisin halunnut. Konfirmaatio oli aikalailla pakko, jäi leiristä käteen mitään tai ei. Uskonvastaista tuputtamista en ole nähnyt missään, mutta 'jeesus rakastaa'-lehtisiä jaetaan tampereen keskustassa ja jokaisella festarilla minne vain menet.

Robertsonin kirje jatkuu epämääräisellä Ad Hominem hyökkäyksellä Dawkinsin lauseita vastaan, joissa hän kuvailee kristittyjä aivopestyiksi ja 'alemmalla tietoisuuden tasolla' oleviksi. Itse kuvailin, miten kristinuskon mahdottomuuden tajuaminen oli ravisteleva kokemus. Itse olen täsmälleen sitä mieltä, että uskon ja aivopesun välillä ei juurikaan ole huomattavaa eroa. Ja ensimmäiset epäilykset uskon järjettömyydestä nousivat juuri siitä, kun tutkin asiaa, eli 'nostin tietoisuuttani' asiasta. Tietenkin tämä voi toimia toiseenkin suuntaan, ateistista uskoon, mutta silloin on käytössä lähinnä sosiaaliset ja psykologiset houkutteet, ei tieto. Uskontoon on helppo nojata kun maailma potkii päähän, kun elämässä on vaikeita aikoja. Uskovat piirit ovat usein ulospäin avoimia tukiryhmiä ihmisille, eivätkä karsasta uusiakaan ihmisiä jotka vaikeuksissaan etsivät tukea. Tällaisen tuen houkuttelemana itsekin päädyin seurakuntanuorten tiloihin, sain ystäviä ja yhteenkuuluvuus veti jo hieman epäilevän nuoren uskoon. Kappaleen lopussa Robertson vielä varoittaa että ihmiset voivat kyllästyä tällaiseen 'modernistiseen varmuuteen ja löytää turvapaikan Jeesuksessa!'. Ilmeisesti tämä "modernist certainty" viittaa ateismiin. Sinänsä oikea väite, sillä missä ovat todisteet jumalasta? Jokaiselle todisteelle on ollut luonnollinen selitys. Jeesukseen turvautuminen on toinen, mitä pidän nyttemmin melko epätodennäköisenä väittämänä. Kun ihmisellä on ongelmia, hän joko miettii ne itse auki tai sitten hakeutuu toisten ihmisten seuraan etsimään ratkaisua. Kummassakaan tapauksessa ei uskolla ole mitään tekemistä ratkaisujen tai 'turvapaikan' kanssa.

Robertson sanoi hymyilleensä Dawkinsin vertaukselle siitä, kuinka ateistit ovat nykyajan 'homoja', joiden pitää astua 'ulos kaapista'. Hänen mukaansa ateistit eivät ole näkymättömiä ja hiljaisia brittiläisessä mediassa(eivätkä amerikassakaan). Ateismi on hänen mukaansa valtafilosofia niiden keskuudessa, jotka pitävät itseään eliittinä.

Tässä kohdassa Robertson jälleen on vain yksinkertaisesti väärässä. Amerikassa noin puolet väestä on uskonnollisia, noin neljännes teistisiä ja neljännes ateisteja, galluppien mukaan. Kristinuskon vaikutus on valtava. Amerikan ns. "bible belt":in kouluihin on perustuslain vastaisesti ängetty luomisteoriaa evoluution rinnalle(jopa tilalle) biologian oppikirjoihin. Ateismi on ajettu joissain paikoissa todella ahtaalle ja ihmiset eivät uskalla kertoa siitä julkisesti jo aiemmin esittelemieni syrjäytymispelkojen(ja realiteettien) takia. Suurin ateisteista johtuva melu viime vuosina on ollut tämän joulun alla Washingtonissa näytille laitetun kristityn seimipanoraman viereen asetettu ateistinen kyltti, joka toivotti seuraavaa:

"At this season of
THE WINTER SOLSTICE
may reason prevail.
There are no gods,
no devils, no angels,
no heaven, no hell.
There is only
our natural world.
Religion is but
myth and superstition,
that hardens hearts
and enslaves minds."

Vapaasti suomennettuna siis:
Tänä talvipäivänseisauksen aikana voittakoon järki.
Ei ole olemassa jumalia, paholaisia, enkeleitä, taivasta tai helvettiä.
On vain meidän luonnollinen maailmamme.
Uskonto on vain myytti ja taikausko, joka kovettaa sydämet ja orjuuttaa mielen.

Kyltti oli laitettu sinne ehkä enemmänkin sananvapauden merkityksessä, kuin kertomaan, että tuo viereinen seimitarina on täysin vailla todisteita. Mitä kirjeen 'elitisten väen valtafilosofia'-väitteeseen tulee, niin on tilastollisesti todistettu oppineisuuden lisäävän ateismia. Mitä korkeammin koulutettu ihmisryhmä, sitä harvempi siellä seuraa jotain uskontoa.


Elvis ei kuollut, hän vain lähti kotiin tähtien taakse
Loppu ensimmäisestä kirjeestä kertoo maailmanlaajuisesta salaliittoteoriasta vaientaa kaikki uskonnolliset näkökulmat sekularistisen kannan alle. Robertsonin mielestä on väärin, että Dawkins sai tehdä BBClle dokumentin uskonnon vaaroista, mutta uskonnolliset piirit eivät saa tehdä dokumenttia sekularistisen näkökulman vaaroista samalle kanavalle. Hän väittää Dawkinsin hyökänneen suoraan kaikkia uskontojen ihmisiä kohtaa dokumenttisarjallaan ja vaatii uskonnolliselle syytösdokumentille samanlaisia mahdollisuuksia. Kaksi viimeistä kappaletta Robertson kertoo sekularistisen maailman epäonnistuneesta edellisestä vuosisadasta.

Näissä kommenteissa on muutamia virheitä. Ensinnäkin Robertson personalisoi uskonnon. Hänen mielestään, koska Richard Dawkins sanoi uskonnon olleen syyllinen hirmutekoihin(joita hän itse luetteli kirjeensä alussa) sanoi Dawkins näin ollen kaikkien samaan uskontoon kuuluvien ihmisten olevan syyllisiä. Dawkins kertoi uskonnon vaaroista dokumenteissaan muistaakseni melko faktuaalisesti, kertomalla ääriainesten kristinuskossakin jopa aiheuttaneen lasten kuolemia kieltämällä lääkinnän syöpäpotilailta, luottaen rukouksen voimaan. Islamistiset ääriainekset ovat perustaneet Lontooseen islamin lakien mukaiset sharia-tuomionistuimensa, jotka jatkavat islamin naisvihaa ja kivikautisia ihmisoikeuskäsityksiä vielä modernissa maailmassa. Esimerkkinä eräs tuomioistuimen päätös Nuneatonissa, missä iso tila jaettiin perillisille, kolmelle tyttärelle ja kahdelle pojalle. Miespuoliset perijät saivat kaksinkertaisen osuuden naisiin verrattuna ilman mitään sen kummempaa syytä kuin että ovat miehiä. Missään vaiheessa Dawkins ei kertonut kaikkien uskontoon kuuluvien olevan samanlaisia, yleensä hän muistaa painottaa päinvastaista Robertsonin kaltaisten tyynnyttelyksi.

Viimeisten kappaleiden "epäonnistunut sekularismin vuosisata" taas voidaan kumota muutamalla hyvinkin pienellä pointilla:
-Kun kansanparannus ja rukoilun tehokkuus huomattiin riittämättömäksi, lääketiede kehittyi niin huimaa vauhtia, että viimeisen vuosisadan aikana, jolloin kirkko ei ole enään estänyt ruumiinavauksia tai muuta tieteellistä tutkimustyötä, ihmisten eliniän odotus on noussut lähes kaksinkertaiseksi 1900-luvun alusta. Moderni lääketiede on juurikin evoluutioteorian soveltamista bakteerien kehitykseen tai toimintaperiaatteeseen. Melkein kaikki modernin tieteen virstapylväät poliorokotuksesta puhtaaseen vedenjakeluun kehitysmaissa voidaan listata suoraan sekularististen hallitusten saavutuksiksi. Kun kirkko ei ole vetämässä välistä rahoja, tai jarruttamassa ei-toivottujen, oman jumalansa uhkaavia tutkimuksia, voi tiedeyhteisö keskittyä siihen mikä oikeasti on tärkeää: Ihmisten elämän parantaminen tässä elämässä, koska se on ainoa minkä saamme.
-Vuosisadan suurimmat terroristi-iskut ovat tappaneet tuhansia. Uskonnon nimissä. Edeltävinä vuosisatoina uskonnot tappoivat miljoonia. Sekularismi ei oikeastaan tehnytkään niin huonoa saldoa.

Jatkan kirjeestä numero kaksi, kunhan saan piirianalyysin kurssin suoritettua pois alta. Sillä välin kiinnostuneet voivat tutustua Robertsin kirjeisiin osoitteessa http://www.bethinking.org/science-christianity/the-dawkins-lettersǃ-dawkins-delusion.htm
Suosittelen kuitenkin ensin lukemaan The God Delusionin, englanniksi, koska mielestäni kirjeet, jotka väittävät Dawkinsia vihamieliseksi uskontoja kohtaan, ovat paljon agressiivisemmin ja halventavammin kirjoitettuja.

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.