IRC-Galleria

Onpahan viikko toisaalta menny todella nopeesti. Eipä mulla paljon vapaa-aikaa ollutkaan, ku kaikki aika meni tenttiin lukiessa. No seki koettelemus oli sitten eilen. Aamulla oli todella huono veto, vasta kaks vaille ysi leimasin korttia töissä. Ei hyvät hyssykät sentään. Töissä tuli oltua kuus ja puol tuntia, mut tuntu ikuisuudelta. Sen jälkee piti suunnistaa kouluun. Sitte ku tentti oli ohi, ni lähinki hiukka ottaa aikaa itelleni. Kiertelin siinä vähän kauppoja ja sillee. Rahaa palo kyl enemmän ku laki salli, mut mitäs tuosta. Elämäähän tää vaa on.

Tänää, ylläri kylläki, pääsin ylös suurinpiirtein silloin ku kello soi, ja ehin töihi vielä ihan extra aikasee. Miiitä ihmettä sentää. Olin ihan iteki yllättyny itestäni. Hyvä niin. Siellä kyl kävi joku kato tänää. Kaikki lähti ja jätti mut sinne loppupäiväks. Olipas reilu teko. No oottakaa vaa ens viikkoo!! Heheh.. eipä ne sinne yksin jää.

On niin ihanan lämmin päivä, tekis miel lähtee johonki. Mut kaikil tuntuu olevan jo tekemistä. Mul ois tässä kyllä tätä kodinhoitopuuhaa ihan riittämiin, mut jotenki heti iski suunnaton laiskuus ku pääs tosta kotiovesta sisälle. Tekis miel vaa RELATA! Ehkä taidankin tehdä niin. Oonhan mä sen ansainnu. Hihhei!

Siis että voikin olla näin poikki. Ihan töttöröö. Heti ku kotii asti pääsee ni silmät alkaa luppaa ja keskittyminen herpaantuu täysin. Kovasti sitä on yritetty vaa nenä kirjassa lukea, lukea ja lukea. Huomenna ensin pitkä päivä töissä ja sitte suoraa tenttiin. Kaupassaki pitäis käydä. Tulee varmaa semmonen 12 tuntinen päivä. Hohhoijakkaa, sanon minä.

No mutta sitte on koulu ohi tältä keväältä. Viel pitäis kyl muutama juttu kirjotella ja palauttaa. Mut niitä ei lasketa. Siitä alkaa siis kesä. Tuntuuki niin siltä ku kaiket päivät istuu sisällä, koneella. No, se on viikonloppuna yritettävä viettää aikaa ulkona mahd. paljon. Ei tässä muu auta.

Eilen ensinnäki kävin jo varttia vaille kymmenen nukkumaa. MITÄ IHMETTÄ?! En muistakaa milloin oisin käyny noin aikasee, voi elämä.

No aamulla sitte puol neljä jo olin innoissani nousemas, mut eeeihän se kello nyt siihe aikaa vielä herättän. Viideltä vasta. No kuitenki siihe asti vaa yritin nukkua ja kyttäsin että joko se ois viis. No viideltä kuitenki vasta nousin.

Tarkotus oli ehtiä seiskaks töihi, mut jotenki se venähti et oli vasta puol kasi ku leimasin korttia. No ei se mitää. Tuli tehtyä tunti ylitöitäki. Oli jotenki intoo istuu siel, vaikka tuntu ettei mitää oikein saanu aikaseks. Huomasin että mun pöytäki oli epäkäytännöllinen ja sitä järjestelin ties kuinka kauan. Yhtäkkiä se vaa loksahti ja hokasin mikä ois hyvä. Nyt se on perfekto!

Töissä sain puhelun, että kaveri saa perheenlisäystä. Ihanaa!! Sitä odotellessa.. Ei ois enää ku seeemmonen kaheksan kuukautta. Iiiiih!

Se ois taas maanantai. Menipäs se viikonloppu yllättävän nopeesti. Kolmas viikko alkais töissäki. Nopeesti tuoki aika mennyt. Kohta huomaa että humps, siinä se kesä mennä posotteli. Nojaa, samapa tuo. Ihan innolla odotan jo koulua.

Viisut meni ketuillee, oon ihan tylsistyn kotoon, pitäis lukee tenttiin, vituttaa suuri osa ihmisistä, väsyttää.. Ehkä jos menis nukkumaa ni ei enää pahene tääkää ärsyyntyminen. BLAAH!
Kiitos ja näkemiin.

Nyt ois kolmannet synttärikekkerit ohi. Nyt on tullu juhlittua sitä 22 ikävuotta ihan tarpeeks. Eipä se nyt kovinkaan kummonen ole ollut, valitettavasti. Katri, Petra ja Mervi vaivautuivat paikalle. Kiva että edes sen verran. Baariin ei sitte ollu intoo tai järkee lähtee, joten tässä sitä nyt tönötetään.

Ihan jänskää. On alkan toi työ sillee jotenki rutinoitumaa ja tietää mistä voi kehittää tekemistä, jos alkaa tuntumaa ettei töitä ole. Kyllä niitä siellä piisaa, se vaa on etten osaa ihan kaikkee tehä. Se ois huomen jo eka palkkapäivä. Niin hyvin onnistunut sekin etteivät veroo olleet ottaneet senttiäkään. Kyllähän se mulle käy, mutta joskushan neki on maksettava. Ei siinä muu auta. <totinen>

No olipahan seki synttäripäivä...

Eipä kehumista. Ei tuntun yhtää synttäreiltä, oli niin kuivaa touhuu. Noh, eihän se nyt oo ku päivä muiden joukossa, mut silti. Jos huomen sit shoppaamaa, se piristää aina kummasti.

Ensimmäinen työviikkoki alko ihan kivasti. On mukavaa porukkaa ja työkin ihan jees. Harmi vaa että torstaina olin kyllä niin kipeenä, että saikulle laittovat. Olo alko siitä kyllä onneks sitte helpottua ku pääs leipäilemään.

Perjantaina oli sitte lähtö Kotkaan. Siinä äireen kans käytii pikipäin Pasuunas ja sit hankkimas synttäritarjoilut. Illalla näin vielä Tiiaaki muutaman tunnin ajan. Oli kiva törmätä pitkästä aikaa (no viimeks vissii joulukuus nähtii, ettäh...).

Lauantai meni huilatessa, kunnes sitte haettii Sanna ja mentii järkkäilee tarjoiluja. Jengiki tuli aikalailla ajoissa, tai ainaki samoihi aikoihi. Aika paljo oli autol tai muuten selvin, ku joutuvat tänää töihi menemään. Mutta oli kiva taas nähä kaikkii pitkästä aikaa. Siinä sitte tarkotus ei ollu lähteä mihinkään muualle ku kotii nukkumaa, mut saihan ne mut suostuteltua sitte Onnelaan. Oivoi sentää. Kivaa oli, ei siinä mitään. Mut se siitä sitte.

Tänää tosiaa ollu pikkanen krapula ja vapina. Vasta neljän jälkee aloin liikahtelee sängystä ylös ja laittaa kamoi kasaa yms. Vantaalle asti ehin vähä ennen ysiä. Hohhoijaa!

Ei tässä nyt sitte muuta ku kolme minsaa alle kolme tuntia aikaa viettää tätä ihanaa 21 ikävuotta.
Huomenna sit taas töihin, vois yrittää mennä ajoissa, et pääsee sieltä poiskin.

Kiitos kaikille mukana juhlijoille.
Oli kyllä erittäin vaihtelevat synttärit. Vaikka kaikki melkein oliki selvin ja meno oli aika kuivaa, ni kyl se siitä iloks muuttu. Päädyttiin Onnelaan ja oli huisii. Enpä ois ihan heti uskon et ilta päättyy kyyneliin... Kiitos ja anteeks Sanna..