IRC-Galleria

Tuli tästä päivästä sitte saikkupäivä. Olo on niiin hirvee ja hönttö. Miten voiki yks flunssa vetää näin vedon pois. Kattoo miten käy huomen, pääseekö töihi asti. Nyt ei auta muuta ku juoda ja levätä. ^^

Tuun nähtävästi kipeeks. Nenä tukkeessa, kurkku outona ja ääniki alkaa kadota. Väsynyt olo koko aika ja kuumeinenki pitkin päivää. Voi jes..

Nopeesti menee tosiaa nää viikot. Tuntuu että just on maanantai ja sit onki jo perjantai. Toisaalta hyvä, toisaalta ei.

Tiistaina olin Annalla ja Janilla kylässä, Santtuki oli ängenny ittesä sinne. Oli ihan hauska olla porukalla pitkäst aikaa ja heittää huulta. Oli se kämppäki hieno, nii hieno et siit oli tulos mun, mut ei tullukaa.

Perjantaina lähin koulun jälkee Kotkaan ja se ilta meni nopeesti. Käväsin Pasaatissa ja menin äitin seuraks viimiseks vartiks töihi.

Lauantain olin töissä, sanotaa että oli siedettävämpi päivä ku viime kerralla. Näin Sannan töissä ja se pyys mua kahville töiden jälkee. Aattelin että nopeesti käyn ja sit lähen ajelee Vantaalle. Se nopee oli sitte 7 tuntii. Veny tän vuorokauden puolelle. Ei viittin sit yöllä lähtee ajelee. Ei auttan muu ku mennä kotii nukkumaa.

Tänää sitte tulinki vasta Vantaalle, suunnitelmista poiketen. Tässä pitäis tehä jotai ihme oppari-rapoa. Enkä oo viel ees ehtin alotella. Ei vaa jaksa, väsyttää niiiin kovin. No ehkä se tästä, väkipakolla.

Uusi viikko ja uudet kujeet, sitä odotellessa...

Pitkästä aikaa nähtii Katrin kanssa keskiviikkona. Käytii Sellon Sembaloilla, eipä siellä mitää kummempaa ollu. Sain kaiken haluamani. Nopeeks meidän treffaaminen jäi, mut jos sit vähä nopeempaa uusiks.
Näin monen kuukauden tauon jälkee Santtuuki pitkästä aikaa siinä samalla ku se oli töissä. Kovasti vaan ihmettelen että miten se jaksaa sitä Prise-touhua, vieläkin.

Olipahan pitkästä aikaa erilainen viikonloppu.

Perjantaina oltii varauduttu siihe että kouluu on kolmee asti, mut päästiinki jo puol kaks. Ihmeteltii sitä suuresti. Suunnattii sitte Maijan kanssa suoraa päätä Jumboon shoppailee. Siel oli jengii enemmän ku laki sallii, ihmeteltii että eiks jengi käy töissä tai missää keskellä päivää. Päädyttii sitte kävelee sinne uuteen Flamingo-siipeen. Tuntu ihan ku oltais oltu jossai aiiiiivan muualla ku Jumbossa! Innolla ootetaa että millo päästää sinne clubille käymää, ainaki suuret on odotukset.

Sieltä reissulta kun ehdin, niin heivasin kamat kotii ja suuntasin Tiialle kyläilee, se ku muutti just samana päivänä taas Kotkasta Vantaalle. Vielä ihan suht lähelle, ettei oo toisella puolella pk-seutuu. Siinä iltaa istuskeltii ja katteltii telkkuu ja pölistii.

Lauantaina herätys oli aamusella ja oli siivouksen paikka. Tuliki sitte nuohottuu nurkkia aikalailla. Oli kyllä ihan aihettaki, tuntu että tänne on saatava jonkinlainen järjestys. Viiden jälkee Tiia sitte tuli vuorostaa mun luokse kyläilee ja hoiloteltii tässä Singstaria about kolmisen tuntii. Tuijoteltii BB ja Tiia suuntas kotiin.

Tänään, eli sunnuntaina aamupäivä meni koulujuttuja tehdessä ja valmistautuessa. Tiia tuli hakemaa puol viiden aikaa ja lähettii hakee Marko Espoosta. Suuntana oli Flamingon Amarillo. Ihan siisti uus paikka se oli, mut palvelu ei ollu kovinkaan kehuttavaa. Sanaakaa en tarjoilijalta kuullu vaikka se jotai kuulemma mutis. Noh, ehkäpä se oli sitä alkukankeutta. Ruokailun jälkee suunnattii Tiian luokse. Ongelmia esiinty digiboksin kanssa ja tultiiki mun luokse kattoo jännittävä BB. Eipä se nyt sit ollukaa niin kovin jännittävä, pöh.

Mutta siis sillee meni viikonloppu. Kivasti oli joka päiväks tekemistä.

Pakko sanoa kyllä, että jäi jännä fiilari. Sillee että jotenkaa maailmat ei enää kohtaa, eikä toisillakaa ois mitää halui saada asiaa mihinkään suuntaan. Noh, tiedä häntä...

Nyt se on levon paikka että jaksaa taas uuden viikon porhaltaa läpi. 6 päivää töitä/koulua = tuskaa.

Siinäpä vasta hyvä kysymys. Todellinen ystävä on ihminen johon voi luottaa 100%:sesti. Eritoten ystävä on lojaali, kaikissa asioissa. On tukena hyvässä ja pahassa. Ystävä antaa enemmän kuin ottaa. On valmis luopumaan asioista ystävän takia. Joustavuus ja kompromissit ovat myös tärkeitä. On oikeasti kiinnostunut, mitä ystävälle kuuluu. Pitää yhteyttä, molemmin puolin!

Hyvä ystävyyssuhde on enemmän kuin hyvä parisuhde koskaan voisi olla. Sitä ei pitäisi kaataa mikään mahti maan päällä.

Mutta mitä järkeä on ystävyydessä, jota vain toinen osapuoli pitää yllä? Onko se enää ystävyyttä?

Suoraan sanottuna vituttaa, että on aina itse se joka pitää yhteyttä ihmisiin. Nyt saa luvan olla leikin loppu!

Siis toi BB on täynnä täysiä pellejä. Ei elämä mitä toimintaa. Pihalle vaan kaikki!
Eniten kyllä ottaa nuppiin se helvetin Johan! On kyllä selkeesti sen kaksoisveli (luonteeltaa, eleiltää ja olemukseltaa) meidän luokalla. Pätee joka v*tun asiasta vaikkei tiedä hevon helvettiä kuitenkaa. "Minäminäminä olen aina oikeassa." JOOOOOPA JOOO! Menee kyllä kuppi nurin! PRKL!

Olo on ku omenalla. Helvetti että joka paikkaa särkee ja koskee ihan älyttömäst. Kipu vaa yltyy hetki hetkeltä. Öööööörrrrrr...

Perjantaina käväsin koulussa, tai siltä se ainaki tuntu. Vähä yli kolme tuntia ja adios. Töihin suunnistin sieltä, jaksoin olla aktiivinen viitisen tuntii ennen ku oli vaa pakko lähtee ajelee Kotkaa kohti. Matkalla kävi ahistaa koko hemmetin Kotka! Ihan perseestä.

Perille ku pääsin ni siinä ehittii äipän kans jutskailla ja heittää ruokaa lärviin. Kauppareissu oli eessä. Ihan ku oltais ostettu jollee 10-henkiselle perheelle tavaraa, siltä se ainaki näytti ja tuntu. Iskä tuli töistä kotii ja halusin että käydää siinä illalla vielä mummoo kattomassa. Myöhäsekshän se meni, mut tulipahan sit käytyä. Kotona oltiin viimein kymmenen jälkee. Ei siinä kauheesti ehtin/jaksan mitää tehä ku kattoo työvaatteet ja käydä nukkuu.

Aamulla herätys seiskalta, oon saanu nukkuu tänä aamuna täl viikol kaikista pisimpää! Aina herätys joko ennen kuutta tai viittä, riippuu meenkö kouluu vai töihi. Tosiaan, töihi piti mennä pitkästä aikaa, viiden kuukauden tauon jälkeen. Odotukset oli surkeet. Ei se nyt ehkä niiiiin v*ttumaista ollu ku olin varautun, sanotaa että menihän se siinä. Jalat oli kyl ihan ku hakatut päivän päätteeks ja muutenki olo ku katujyrän alle ois jääny. Tuli niin vahvasti semmonen tunne, että mun aika on ohi tuolla. Paljon on kysymyksiä, mutta ei vastauksia. Ehkä en haluakaan niitä, menköö toi homma nyt ihan omalla painollaan.

Töistä ku pääsin, ni hilpasin kotikautta pakkaa laukut ja muut kamat autoon. Ei siinä auttan muu ku lähtee ajelee kotia kohti. Pää on ihan pyörällä jotenki, ehkä oon yliväsyny ja -rasittunu. Onneks saa huomen nukkuu, nukkuu ja nukkuu. Sitte jaksaa taas ens viikolla opiskella ja työskennellä..

Rankka viikko takana ja kohta seki alkaa häämöttää loppuaan. Ei kuitenkaan vielä pidä nuolaista, sillä onhan tässä monen monta päivää jäljellä.

Maanantai meni koulussa ja kaupoilla hengaillessa. Tiistaina painoin duunia 9 tuntia. Keskiviikkona menin jo puol seiskaks ja olin siihe asti kunnes alko Venäjän tunnit kahen aikaa. Oli aika sekavan tuntunen päivä.

Tänää tuli taas oltuu 9 tuntii töissä ja piti vielä pyykätä ja pakkailla. Huomenna koulua nelisen tuntii, sen jälkee nelisen tuntii töitä ja nokka kohti Kotkaa taas pitkästä aikaa. Siellä sitä hulinaa riittää taas, koko ilta suunniteltu valmiiks.

Lauantaina "pääsee" taas viiden kuukauden tauon jälkeen töihin toiseen työpaikkaani. Voitte kuvitella että mua kiinnostaa ku kilo p*skaa! No, onhan seki vaihtelua taas, kai.

Takasin Vantaalle ois tarkotus suunnata lauantaina heti töiden jälkeen. Että semmonen suunnitelma tällä kertaa.

tuli, oli ja meni. Kivasti oli porukkaa, toista kymmentä. Alko olla vähän kuumat paikat ja desibelit nous vain iltaa kohti. Ilta jatkui Rymy-Eetussa sillä jäljelle jääneellä porukalla. Itse suuntasin jo kotia kohti. Kivaa oli, kiitos ja näkemiin. Nyt vaan unta palloon ja nokka kohti ensi viikkoa.