IRC-Galleria

Iltani iloksi katselin ikkunasta ulos. Ihmettelin kovasti mitä poliisit oli jättäny autosa jalkakäytävälle valot vilkkuen ja juoksentelivat taskulamppujen kanssa tossa viereisellä omakotitaloalueella. Sen verran näin että jonkun tyypin maijaan heittivät. Olivat muuten varustautuneet luotiliiveillä, kypärillä ja suojakilvillä. Koiraki niillä oli mukana. Teksti-tv:llähän siitä kerrottiin. Joku mies oli vaa yrittän (?) ammuskella toista miestä. Että semmosta seutua...

http://www.hs.fi/kaupunki/artikkeli/Miest%C3%A4%20ammuttiin%20k%C3%A4siaseella%20Vantaalla/1135243258663

Vaikka ei sitä lottovoittoa tullutkaan juuri mulle, niin sainpa tänään puhelun. Puhelu sisälsi hyvää tietoa. Suuri kivi putosi sydämeltä. Ihanaa!

Nyt vaan pidetään peukkuja että tätä hyvää nyt jatkuis sen verran et sais kaikki asiat kondikseen.

Olipahan kiva olla pitkästä aikaa ns. ihmisten ilmoilla. Tuli oltua entisen naapurin tupareissa. Populaaki oli vissii 30 henkilöö. Baariinkin menin pitkästä aikaa. Oltiin vielä Hotelli Vantaalla. Kivaa oli, vaikka välillä meinas Yrjö tulla kylään. Ei muuta ku vähä aikaa taukoa ja uuteen nousuun.

Kerrankin oli kiva baarireissu, jossa oli kaikki tyypit ja vielä hyvässä kunnossa, ettei kukaan laatannu koko iltaa tai hannannu ja lähten kotiin.

Jatkoillekin lähdettiin, mutta ne jäi lyhyeks. Sanotaan nyt näin, että "hermot meni", eikä jaksan enää oottaa kahta ja puolta tuntii, et eka mahollinen kulkuväline ois vieny mut kotiin. Tilasin taksin ja hurautin kotiin. Ainakin saa ihan rauhassa olla ja elää, välittämättä kenestäkään muusta ku itestä.

Vaikka ilta olikin yhtä tunteiden vuoristorataa, kiitän kaikkia kanssajuhlijoita suuresti. Varsinkin illan emäntää ja isäntää.

Kiva ilta oli. Niin hyvä nyt tähän väliin tätä tilannetta ajatellen. On se ihanaa kun on positiivisia ihmisiä ympärillä. Jopsukka on vaa niin mahtava persoona.

Ei tiedä oikein mitä sitä enää sanois tähänkään. Paska nakki napsahti, tätä kestää sulatella hetken. Ei auta muu ku lähteä uuteen nousuun.

Onneks tuli lähdettyä liikenteeseen, vaikka olinkin ihan rikkipoikki. Oli kiva ilta istuksia, selvin tosin, eikä tarvinu kotona kököttää ja surkutella tätä elämää.

Muut heivasin baariin ja ite tulin kotiin. Jaksan sitten illemmalla ajella takasin Vantaalle, eikä ole kapulaa.

Onpas vaihteeks tullu oltua koko viikonloppu liikenteessä, sitä ei olekaa tapahtunu piiiiiiitkään aikaan. Tätä olen kaivannut, elämää ja ihmisiä.

Pienen pieni olio näki viimein valoa tunnelin päässä yhdeksän kuukauden odottelun jälkeen. Aamulla aikaisin, kello 2:45 valoon päästessään, alkoi pienen pojan elämä.

Onneksi Sanna pelasti päivän. Mukavasti meni ilta jutustellen ja nauttien alkomaholia. Unohtui ne pahat asiat edes hetkeksi ja sai nauraa.

Sanna, sun sydän on puhdasta kultaa.

Mikä ihme näissä uusien vuosien aluissa oikein on? Aina tapahtuu jotain kamalaa. Tänä vuonna ollaan hyvin etuajassa, heti jo 9. päivä, wou! En malta odottaa mitä ens vuonna tapahtuu heti eka päivä, tulee maailmanloppu?? Toivottavasti ei.

Kaikki ikävä on kasautunu "hyvin" juhlitun joulun jälkeen. Nää jutut on vielä sellasia, että niihin ei pysty ite mitenkään vaikuttamaan, ne vaan tapahtuu.

Sitä luulee ettei enää huonommin vois mennä, niin kyllä sitä vaan voi. Tietämättömyys on autuasta, ei ole stressiä. Toisaalta on ihan hyvä tietää, niin voi varautua tulevaan. Tuskainen kevät tulossa. <totinen>

Jos joku viel kysyy miksei tee miel juhlii jouluu ja/tai uutta vuotta, ni tässä hyvin selkeä syy.

Olipa tosiaan kummallinen päivä. Mikään ei ollut niin kuin ennen tai kuten yleensä, tai miten sen kukin haluaa tulkita.

Leukani loksautin auki monen monta kertaa tänään ja tunnetusti mun reaktiothan ei oo mitään kovin pieniä ja huomaamattomia.

Ehkä tää maanantai sittenkin kääntyi hyväksi... Toivoa on!