IRC-Galleria

tulipas käytyä viimein leikkauksessakin. mun nomaalilla tuuril lekuri olis edellispäivän viettäny juopottelu iltaa ja sit innoissaa tehny samaan hintaan peräsuolentähystyksen ja ympärileikkauksen kaupan päälle, mutta suureksi yllättyksekseni kaikki meni suht hyvin. aloinkin jo epäillä kyseisen tohtorin meriittejä siinä vaiheessa kun se suoritti pikaista inventaariota vasemmassa sieraimessaan tunkien etusormen kolmatta niveltä myöten tähän epäpyhään hengityskanavaan.

Kuten aina naiset ovat hieno keskustelun aihe. onko teitä koskaan yllättäny mite herkästi ne voi menettää ruokahalunsa? jos teoriani siitä kuinka monesti kalsarit voi kääntää vaihtamatta seuraavia jalkaan vie ruokahalut niin näkisipä miten ruokahalun käy kun jollain aterialla spontaanisti vedän housut kinttuihin. voipi siinä nakit ja soosit tulla tervehtimään päivänvaloon yllättävän paljon nopeammin kuin mihin normaali ruuansulatussysteemi kykenee...

tenttejäkin on tullut nyt kovasti käytyä. kuten tavallista osa hieman huonommallakin menestyksellä. eräässä tentissä joka jostain kosmisesta syystä tuintui menevän hyvin pitkälti reisille useimmat tenttivastaukseni olivät seuraavaa muotoa: "olipa kerran onnimanni...."
toivottavasti tentin tarkistajalla on huumorin tajua sillä seuraavassa tenttivastauksessa esitän vilpittömän mielipiteen siitä kuinka kyseisen kurssin luennoitsijalla on epäilemättä rumimmat kuteet ja pisin naama. tunnetusti ainahan ei voi voittaa, ei etenkää jos mun tekemää tenttiä tarkastaa.

on pistästä aikaa vuoro jälleen hieman pitää seuraa ystävälleni karhukorille. hieno kaveri. sen seura provosoi kovasti laulamaan illan edetessä. ja ikävätunteen huomaa seuraavana aamuna. usein ikävä onkin niin kova että mekaaninen ääni päässä huutaa "format c:, format c:" ja maaginen kuoro jossain korvien välissä laulaa"DeTect hei sun täytyy muuttuu, sun elämästäs vielä pari oksennusta puuttuu".

olette varmaan huomanneet että kunnon nolifettäjillä on aina ongelmia perseen juurtumis efektin kanssa, jonka aiheuttaa lähes sekopäinen dataaminen. itsehän voisin väitellä tohtoriksi tästä aiheesta, olen sen verran nolifenörde. oikea virtuaalimaailman jedi. mutta kuten aina, myös niilläkin on vihollisensa. tässä tapauksessa se taitaa olla elämä. yliarvostettua? jos piiska löytyy, mut hevonen uupuu ni minkäs teet...

kuten kaikki tietää olen harvinaisen hieno herrasmies. ainakin silloin tällöin. tässä eräänä iltana oltiin iltaa istumassa kun eräs seurueen naisedustaja tetsaili posliinialttarin suuntaan ja vietti siellä tovin jos toisenkin. jossain vaiheessa pienessä sievässä sitten ääneen ihmettelin et mahtokoha sil olla kakkoshätä ku niin kestää. takanahan se tietenkin jo seisoi. havaitsin lähestyvän vaaran matalasta kurkkuäänestä, jollaista yleensä pitää karhu jota on ammuttu suolarakeille perseelle. sellainen taitaa vituttaa. samanoloisia viboja antoi ympäristöönsä tämä naiseläjä. hänen hunajainen äänensä oli kuin hajuveden paskantamista ja harvinaisen nohevaa huomiokykyä osoittaen havaitsin vaarallisen äänensävyn hiipivän hänen jo hiljalleen puuroutuvaksi muuttuvaan kurkkumurinaan. olihan siinä hieman "busted" olo mutta onneksi suoriuduin tästäkin tilanteesta sujuvasti vahingossa solvaamalla erään tarjoilijan asuvalintaa ja jälleen kaikilla oli ratkiriemukasta, paitsi ehkä tarjoilijaparalla.

no mutta tässä lienee jo sen verran sulattelemista keskiverto lukijalle että taitaa helposti mennä ummetuksen puolelle. iloista viikonloppua nassukat!