IRC-Galleria

oli viimein aika nörtyä sossun luukulle rahaa anomaan. hyvinkine mielenkiintoinen kokemus. vittuilua tulee niin oikealta kuin vasemmaltakin. ensimmäinen leppoisa sossutäti säilöi itsensä naftaliiniin jolloin kimppuun kävi pirttuhirmumainen hamekansan edustaja. keskustelua käytiin sosiaalitoimistossa seuraavaan malliin hieman kärjistettynä:
"et saa"
"saanha"
"ET SAA!"
"imaseppa sykkivää!"
väärinkäsityksiltä välttyen lienee syytä mainita että oli kyse toimeentulotuesta eikä karmaisevan seksuaalisesta kokemuksesta ikääntyneen laarditapiirin kanssa. Lopulta täti kuitenkin rauhoittui pyyhkien vaahtoa suupielistään kun jostain kosmisesta neljännestä ulottuvuudesta taioin esille opintotuenpäättämisilmoituksen. se säästi sulavan siirtymisvaiheen kansainvälistenkäsimerkkien esittelyyn ja oletettavasti kohtuuttoman kovien poskiläsärien saamisen. nyt vain odotellaan kieli poskella kolmisen viikkoa että tädit saa prosessoitua kaavakkeet ennen kierrätystä ja kompostointia. oodi byrokratialle!

tietenkin mitäpä olisi reissu myös ilman kelavierailua. jonot olivat sen verran mittavat että parta omaa vuoroa odotellessa kerkesi kasvamaan lähes napaan asti. jonottajien hormoparkoja lisäksi raiskasi pieni viaton lapsukainen joka kävi välissä nykymässä jonotusnumeroita siitä arpamasiinasta joka jollakin hyvin kieroutuneella logiikalla vuoronumeroita jakelee. joka toiselle kuoppaa kaivaa joka toiselle ei! onneksi sentään kelan tädit olivat lähes päivänsäteitä verrattuna sossuhepoihin (sulava sosiaalitoimistotädin ja virtahevon risteytys). silmäthän toki paloivat päästä sielläkin toimistossa mutta enimmiltä terapitunneilta sentään vältyttiin. voitto se on puolikin voittoa!

kaiken ihanuuden kruunasi "jänis istui maassa" joka koko päivän jostakin tuntemattomasta syystä päätti soida päässä. voiko enää hermoparkoja pahemmin raastaa? kyllä voi, sillä päivä on yhä nuori ja iltaan mahtuu saletisti vielä ruuhkabussille haisevia kassialmoja ja elämäänsä kyllästyneiden harottavasilmäisten alkoholipappojen turinoita joilta tuskin illan baarireissun aikana säästyy...

Ai miksi en käytä julkisia liikennevälineitä vaan ajan mieluummin omalla autolla? No tässäpä vastaus!

Auto kotiin ja bussilla töihin. Tänä aamuna minulle selvisi, että se olisi helpommin sanottu kuin tehty. Bussin pysäyttäminen on oma taiteenlajinsa. Näytänkö pysähtymismerkin liian aikaisin, vai liian myöhään. Miten pysäytän juuri oikean bussin, kun ne ajavat yhtenä pitkänä letkana. Pahimmassa tapauksessa oma bussi ryhmittyy vasemmalle kaistalle muiden taakse, jolloin pitäisi ampua hätäraketteja saadakseen katsekontakti kuskiin. Jos muita busseja ei ole häiritsemässä, niin kuskit katselevat järjestäen vasemmalle ja saat seistä lapio suorana lippua heilutellen, kunnes kuski viimetingassa väläyttää vilkkua ja koukkaa pysäkille.

Ovi ei koskaan osu kohdalle. Jos seisot paikallasi, kuski tulkitsee ettet ole tulossa kyytiin, ja heittää kurat kengillesi. Jos liikut oikealle, niin kuski painaa kovemmin jarrua, ja jos liikut vasemmalle, niin hän höllää sitä. Tarkoitus lienee saada ovi vähintään kymmenen metrin päähän paikasta jossa seisot.

Millaisen lipun pyydän kuskilta. Jos sanoo keskustaan, niin koko bussi nauraa takapenkkiä myöden. Jos sanon kertamaksu, niin kuski vittuilee: "lasten vai aikuisten", ja tietysti maksajan iästä riippumatta. Sitten on vielä seutulippuja ja muita hässäköitä,mutta kuskilta ei apua heru, hän on kiinnostuneempi vasemmasta sivupeilistä kuin sinusta. Maksu pitäisi suorittaa tasarahalla.Kokeile maksaa satasen setelillä kertamaksu ja kuski kaivaa sinulle ämpärillisen vaihtorahaa takaisin. Laitanko rahat tiskille, vai lyönkö ne kuskille kouraan. Teit niin tai näin, kuski murahtaa ja vittuilee minkä kerkiää. Kun laitoin kahdenkympin setelin tiskille, kuski kehtasi murahtaa: Suorista se! Missä vitussa lukee, että rahat viikattuna kiitos, "anteeksi herra kuljettaja, mutta nyt ei tullut mankelia mukaan". Ei ihme, että joku leimaa lippunsa sijasta kuskia nyrkkiraudalla turpaan.

Pidä kiinni. Kuskeilla on kiihdytysajajan refleksit ja keilaajan pelisilmä. Pitää saada monta näyttävää kaatoa. Bussin nytkähtäessä liikkeelle, alkaa ihmisflipperi. Yrität epätoivoisesti poukkoilla kohti takaosaa, huomataksesi, että vain käytävänpuoleisilla penkeillä istutaan, tai niillä matkustaa jonkun ostoskassi. Kun ystävällisesti pyydät saada istahtaa "vapaalle" paikalle, niin matkustaja nousee hitaasti kuin lehmä suosta, mittaillen sinua katseellaan, ikään kuin arvioiden sinun hygieniatasosi luokitusta. Jos bussi on tyhjä, niin sinusta tulee automaattisesti spurgumagneetti. Bussikuskeilla on pirullinen tapa haalia kyytiin kaikki haisevimmat spurgut, mitä maa päällään kantaa, ja he kaikki haluavat tulla laulamaan juuri sinulle. Ei auta mikään, spurgun on pakko liimautua kainaloosi kuin kuumemittari. Jos olet hiljaa, olet paska jätkä, jos avaat suusi hän oksentaa siihen. Pahimmassa tapauksessa kuski heittää sinut ulos.

Linja-autossa on tunnelmaa, ja sen voi aistia esim. nenällään. Krimi- turkkeihin puetut muumiot miehittävät bussin etuosan, ja he yrittävät peitellä vuotavista kroonikkovaipoista leviävää eteeristä tuoksuaan, kaatamalla pullollisen myskiä päällensä. Takapenkillä matkustavalle astmaatikolle tämä on kuin sinappikaasua, ja hän joutuukin pumppaamaan inhalaattoriaan kuin olisi täyttämässä jalkapalloa. Tunnelmaa ei paranna sekään, että aamukahvin ärsyttämä suolisto saa matkustajat moukaroimaan karmeita lettupieruja. Miksei sitä voinut paukutella bussia odotellessa, pitikö ne parhaat pommit säästellä bussiin.

Älä koskaan istu takaovien läheisyydessä. Kun ovet aukeavat, joudut auttamaan äitiä jonka rattaissa istuu 13-vuotias poika. Kiitoksen sanaa ei heru, ja kun yrität takaisin paikallesi, niin hehkeä kassi- alma on taikonut juustosämpyläsi sillivoileiväksi, istumalla hajareisin eväskassisi päälle. Jos yrität lukea lehteä bussissa, niin hartioillesi kasvaa äkkiä kaksi päätä lisää.

Bussista poistuminen on sekin suuri seikkailu. Bussissa ei ole tapana paljoa puhua, ja katsekontaktia tulee vältellä.

Kun joku ikkunapaikkalainen haluaa jäädä pois, hän pomppaa pystyyn kuin jousi ja mitään sanomatta pyyhkii suupielesi takamuksellaan, ähkiessään ylitsesi käytävälle. Toinen ihmistyyppi samassa tilanteessa, tyytyy vain kyyhöttämään sikiöasennossa ja aina pysäkin kohdalla kuuluu syvä huokaus. Kun sitten tilanne tulee omalle kohdallesi, niin painonappia ei näy missään. Vieressäsi istuva norsu on nukahtanut fiikus sylissään ja ei tee elettäkään siirtyäkseen. Pysäkki häämöttää jo edessä ja et ole päässyt edes käytävälle. Dyykkaat läpi fiikuksen käytävälle huomataksesi, ettei se vitun painonappi edes toimi. Sanot kuskille, että haluat seuraavalla pois, ja kuski jarruttaa niin, että etupenkin vanhuksen lasisilmät poksahtavat lentoon kuin samppanjapullon korkit. Bussi pysähtyy, mutta ovet eivät aukea. Kuskin viimeiset saumat vittuilla: "Poistutaan takaovista". Tällä kertaa bussi sentään pysähtyi. Yleensä se vain hiljentää ja olettaa mummeleiden loikkivan ulos kahdenkympin vauhdissa. Ovathan ne voltteja heittelevät eläkeläiset hilpeän näköisiä, mutta puuhun osuessaan ne voivat haitata kuukkeleiden pesintää.

- ei oma rustaus mutta niin totta ^^

Sinä kysyit:
Kuka minä olen?

Oraakkeli vastasi:
Olet kivi kengässäni, mutta näethän myös tilanteen koomisen puolen?

---

Sinä kysyit:
Missä minä olen?

Oraakkeli vastasi:
Torniossa, kapakan takana on roskis...

---

Sinä kysyit:
Millainen minä olen?

Oraakkeli vastasi:
Jos uskaltaisin niin kosisin sua, tykkään susta niin!

---

Sinä kysyit:
Olenkohan nolife?

Oraakkeli vastasi:
Olet kyllä. Luulen että opimme asiasta lisää huomisen lööpeistä.

:'(

Mimmi sanoo:
Hei tiäkkö mitä.. mä olin tänään käymässä kaupungilla ja kuulin ku kahvilassa toisessa pöydässä joku puhui jotain et ootko nähny kuvakkeeessa sitä detectiä :D vähän mä repesin. tai siis nii repesin ja repesin mut mut.. :D

näin siis tänään mesessä. varmaan kyseenalainen julkisuus nostaa rumaa päätään. olisi vielä kiva tietää missä kaupungissa tämä tapauhtui saati kuka kyseinen ilmottaja on :D

Autoilijoita on monenlaisia: ihmisiä jotka osaa ajaa, ihmisiä jotka kuvittelee osaavansa ajaa, ihmisiä jotka ajavat puhtaalla uskonvoimalla, ihmisiä jotka eivät näe auton nokkaa pidemmälle ja tietenkin ihmisiä jotka kuvittelevat ajavansa autoa mutta itseasiassa vetävät rullaattorintapaisella kulkuneuvolla eteenpäin tappavan mutta tehokkaan itsetietoisesti muiden autoilijoiden hermoparkojen riesaksi.

Joidenkin kaupunkien yksiuuntaisten teiden keskustahelvetti on suorastaan läpitunkemattoman pahuuden merkeissä suunniteltu kompleksi, jossa linnuntietä puolen kilometrin taittamiseen sutjahtaa helposti jopa parikymmentä minuuttia. Ja entäpä jos kyseessä on tuntematon kaupunki jossa kyseinen matka pitäisi suorittaa? Niin tai näin, hermot siinä palaa. Pitäisikö sitä vain ajaa ympyrää kunnes keskipakovoima heittäisi auton tangentinmukaiselle suoralle johonkin päin ja toivoa sokeasti osuvansa edes lähelle kyseistä määränpäätä rikottuaan ensin tusinaa liikennnesääntöä?

Sitten tietenkin se känniliikenne. Jos tasapaino heittää omilla jaloilla ni ei se ole ihme jos heittää autollakin. Tietenkin jos tarkoituksena on kuolla yliannostukseen tiilimuuria, höystettynä kohtuuttomalla määrällä tequilaa ja autoromua, asia jokseenkin kyseenalaisella tasolla ymmärrettävissä.

Mikä on sitten tarinan opetus? Jos otat, ota kunnolla! äläkä autonratissa! eläkä etenkään juuri hetkeä ennen sitä tiilimuuria! Ja muista että yksisuuntaista tietä pääsee vääräänkin suuntaan!
Tämän merkeissä... hasta la vista, Fiesta

Tulipa käytyä alkossa. jotenkin täysin käsittämättömästi sain palamaan 50e. ja mikä pelottavinta koko reissun suoritin sepalukset täysin levällään... tyylikästä mutta noloa. ostosretkeltä kertyi seuraavaa:

1x plo Greencat
1x plo suomiviinaa
2x plo breezeriä
4x 0,5l lonkeroita
6x 8% karhua
1 plo kahvilikööriä
ja tietenkin yksi hieman kolahtanut itsetunto.

Pitipä tässä jonkin aikaa sitten keitellä kahvia kaverille. ajatuksissani jostakin tuntemattomasta syystä kaadoinkin suodatinpaperille kissan hikkaa enkä kahvia... aika laimeeta litkua tuli ja kahville se ei tosiaan maistunu. pitänee tutkia aamiaismurojen ravintotaulukko hyvin tarkkaan...

Joskus vilkaisen ihmisten jääkaappiin nähdäkseni mitä se on syönyt sisäänsä. uskomattoman paljo se sisältö voikin kertoa ihmisestä. otinpa ja vilkaisnpa tarkemmin tänään omaan jääkaappiini. löysin 3 litraa sinaappia! siis mitä vittua?? saa pidellä aikamoiset makkaranpaistoorgiat ennekuin ne saa kulutettua.

Baari-iltojen jälkeen grillien jonot ovat hyvin tapahtumarikkaita kokemuksia. viime keskiviikkona jonosta löytyi mm eräs erittäin heikon järjen liekin omaava vuorigorillaa muistuttava neanderilainen machoilija jonka läpikuultavan ruskeat nappisilmät osoittivat suorastaan pelottavaa ymmärryksen puutetta selittäessäni hänelle kuinka liikä öykkäröinti voi helposti johtaa kohtuuttoman suuriin hammaslääkärilaskuihin. tietenkin jonoon mahtui myös hieman kyseenalaisesti omaa seksuaalista suuntaustaan haeskeleva pojankloppi, ilmiselvät marttakerhon VIP-jäsenet ja uudelleensyntynyt spede pasanen jonka päälaki suorastaan sokaisi ihmisiä jonossa. tietenkin hetken vielä kruunasi kaveri joka oli niin järkyttävässä seipäässä että oli vaihtanu puheensa jollekkin täysin tuntemattomalle kielelle. tuskin itsekkään ymmärsi sanaakaan örinöistään.

On eläimiä jotka pitävät alkoholista. järkytyksekseni olen tosin huomannut että kissani pitää suunnattomasti tupakasta. ja mikä omituisinta se ennemmin syö niitä kuin polttaa. noh kukaan ei ole täydellinen...

Tätä kirjoittaessani olen tietenkin jo ehtinyt sekä syödä että juoda päälleni ja lisäksi hieman kissapoloisenki päälle.. jostain täysin käsittämättömän sadistisesta syystä tuo kissa tosin tuntuu pitävän siitä. sitä saa mitä tilaa.

hyvää joulua itse kullekkin! ottakaa oppia virheistä ettei niitä tarvitse tehdä uudelleen. paljon mukavampaa tehdä uusia virheitä

vahvat pohjat alle, juhlamieltä ja sitten baareilemaan. mikä voisi mennä pieleen?

noh... oltiinpa eräässä pubissa hieman kupittamassa ja biljardia pelaamassa. kun lähettiin pois joku homppeli juoksee perään ja kyselee et mis on se vihree paitane jannu?? epäilin jo siinä vaiheessa että se mies taisi olla jonki sortin persepora ni näytin et mul on kyl keltane paita. no sehä innostu sit iha kunnol ku siin ny sit sattu olee vihreetä tekstiä ja muaha se näköjään oli ettiny´ja anto numeronsa käteen. herrasmiesmäisen salakavalasti pakenin takavasemmalle ja törmäsin italialaisiin naisiin joille annoin sen paperilapun numeroineen. nehä oli onnessaan ja luulivat et oli mun numero ja vissii porukal alkovat viestiä siihe laittamaan. oivoi ny kukaa niistä (italialaissista tai sit se hinttapuli) ei tiedä kenen kanssa viestittelevät. harvinaista havainnointikykyä soveltaen päättelin et tää ilta ei ny oikee mee putkeen....

siirtyessä baarista toiseen piti tietenkin vielä vetästä lipat sellaisen maturelauman edessä. äitimäisen huomaavasti suosittivat et poika juoppas vähä vähemmä. koettaa ny sit selittää niille et suotta ne tädit juomisesta vaahtoaa siinä, tie vaan sattuuu olemaan peilijäätä.

viimeisessä baarissa sitten sain vaivakseni sellaisen laarditapiirin et huhheijaa. kyttäs ja seuraili minkä tukkimaisilta jaloiltaan pääsi. aattelin et voikoha tää enää tästä ilta heikommi mennä kunnes se tuliasemanorsu sai kaverinsa paikalle. oli siinä kyllä massaa kestettävänä parilla nikkaparilla.

tää vuodatus alkaa hiljalleen enteilemään jännetuppitulehusta ja muuteki kädet tärisee sen verra et makaronit tulee syötyä näppiksen kautta joten jätän lopun toiseen kertaan.

oi aikoja oi elämää

Joku saattaa väittää, että minun katse viiltelee
toinen luulee tietävänsä, kuinka elämäni rakoilee.
Eivät ne silti näe, että sisimmässäni pelkään
että jokainen kaunis sana on puukosta selkään.
kuinka kaikki kaunis, lopulta päälle kaatuu
ja miten paljon se kaikki muhun aina sattuu.

Älkää yrittäkö ymmärtää, miksi sydän itkee iltaisin
ei se minua auta, saamaan toivoani takaisin.
Se syvälle on haudattu, salaisimpiin tunteisiin
se odottaa aikaa kun taas pystyy uskomaan ihmisiin.
Se elää omassa maailmassaan, kylmän peittoni alla
uskoen ja tietäen, että huominen on jo valmiiksi pilalla

Mutta silti toivoen, että elämäni joskus muuttuu
että kerrankin epätoivo, olisi se tunne joka siitä puuttuu.
Edelleen hymyilen ihmisille, joita vain kuori kiinnostaa
en halua aina aiheuttaa, ihmisille tahatonta tuskaa.
Sen kuitenkin teen, nyt, aina ja ikuisesti
kai mun elämä vaatii että kaikki aina kärsii helvetisti.

Antakaa mun vain olla, kaikki paha maailmasta unohtaa
sulkea kerrankin silmäni rauhassa, pimeyteen nukahtaa.
Ja ehkä herätä aamun tullen, johonkin paikkaan parempaan
vaikka hyvin tiedänkin, ettei se kuulu tähän maailmaan.
Se on haave paremmasta, hämärän rajan tuolla puolen
ei todellista ollenkaan, turhaa toivoa sydämeen luoden.

Huokaisten suljen silmät, jotka pimeyttä mittailee
vajoan alle peiton, joka paljasta ihoani palelee.
Ja saman tien elämä, kuolee ympäriltäni
ja kaikki kauniit ajatukset, katoavat elämästäni
ei helppoa ole elämäni, mutta opittava sitä hallitsemaan
tervetuloa ystäväiseni, minun maailmaan...

The morning was beautiful, day full of light
the sun rose and replaced the ever-lasting night.
A hightide brought a sea star, flouted it into my feet
the wind welcomed an albatross, she shouted her greet.

I remember the little girl, she waved for me on the shore
she was the sweet beaten child, the girl next door.
She vanished to the horizon, now i'm all alone
I'm escaping the world and far away from home.

I feel the wind on my skin, rain drumming my face
I close my eyes and see a girl for my own amaze.
She is beautiful she's, sheÂ’s tender, I left her behind
agony, despair, I'm not the prince for her to find.


In fear of hurting I'm afraid to care, afraid to love
I knee and make a promise, withnessed only by the sky above.
No more needless tears, no blue eyes to wet
illusion never changed into something real for me to get.

Life is a vain, it circles around
I was the wanderer, living my hands bound.
Leaving cleared my mind, faded the burn
it took a lifetime to see, years to learn.

Alone can not hurt, alone don't have to suffer
alone chaos can be controlled, conflict in order.
But memories last, in time they'll transform
they create a vacuum, space for new ones to born.

So I'll sale away, I'll break the chain
life is in the past, there's nothing more to gain.
My path leads into the horizon, I'm reaching the moon
life will be over before the sun celebrates the noon.

*Joskus tekee mieli paeta asioita. nyt pakenen raumalle etsimään uutta elämää joten tuli taas tämä ajankohtaiseksi. kuka sanoi että pakeneminen on väärin?