IRC-Galleria

en tarvitse siipiä lentääkseni
muiden hyväksyntää elääkseni
avata silmiä nähdäkseni
tuntea tuskaa oppiakseni

en täydellisyyttä rakastaakseni
kauneutta sitä pilatakseni
luottamusta pettääkseni
tai aikaa ikuisuudelleni

en huomata yksin itkeväni
maailman kuolevan ympäriltäni
ikävän istuvan vierelläni
tuskan löytyvän sisältäni

en satuttaa mutta unohtaa
löytää enemmän kuin kadottaa
pelätä tälläistä elämää
kaikkea mitä se sisältää

haluan vain mahdollisuuden
tuntea poltteen rakkauden
peata tästä maailmasta
ehkä se löytyy kuolemasta

ihminen muistetaan teoistaan
elämä suurista sankareistaan
toivottavasti joskus minua
ei kovin pahalla muisteta...


*hetken pako todellisuudesta, synkkiä ajatuksia elämästä

tiedättekö sen tuneen kun joskus havahtaa yhtäkkiä hereille ajatuksistaan tähän maailmaan jostain kaukaisista ajatuksista ja huomaa ajatelleensa olevansa sitä toiseksi parasta... kuin peläten olevansa toissijainen, se toinen vaihtoehto jos se ensimmäinen asia menee mönkään. ehkä olen juonut, ehkä olen ajatellut liikaa... mutta pelko kalvaa kuitenkin aina sisimpää. toivo? sitä on aina mutta kannattaako elää fantasioissaan? unelmat ovat kauniita niin pitkään kuin niihin jaksaa uskoa... mutta entä sitten kun usko loppuu? entä sitten kun loppuu usko ihmisiin? mitä siitä jää jäljelle? siitä jää haaveet, kaukaiset unelmat joiden tietää olevan mahdottomia... kaukaisia toiveita oman elämän tavoittamattomissa, pienen sydämen ulottumattomissa. jos ihmiset ovat tunteiden sa orjia mikä minä olen? orja kaleerissa? yksi ruosittavien joukossa... pakotettuna soutamaan muiden kanssa horisonttiin ja jättäen kaiken rakkaan taakseni? rakas? mitä se on? sana tuntuu tutulta. tunne raastavan läheiseltä. läheisyys kaukaiselta. kaukainen minun elämältäni....

loistava reissu. etkoilu ja suojaaminen alkoi kuuden maissa lauantaina. bussi lähti 1:50 kohti turkua ja siihen asti kovaa tahtia kiskottiinkin. bussissa tietenkin meno jatkui mutta hillitymmin ja pahojen huhujen mukaan jopa torkahtelin bussissa. noh varhain aamulla oltiin turussa ja satamassa ja laivalle päästiin 8-9 maissa (alko olemaan humali päällä)... heti tax-freehen ku mahollisuus oli ja uuteen kunniakkaaseen nousuun. siinä välissä esiinty martt servo ja laulo sauna sauna sauna perkele vielä kerran sauna, oli rasittava biisi. tax-free aukesi uudelleen illalla ja neloskarhua kannoin miehekkään maskuliinisesti ulos kaupasta. iltasella se nousikin huiviin sitten ja tapahtui seuraavaa:
Viuhahdin muiden kanssa, sekotin vasemman käden oikeaan (mutta vain kahdesti), mut adoptoitiin merenneitojengiin, ryvin ainoastaan kerran naamalleni, kaljaa kulu ku saksalaisilla olutfestivaaleilla, hävitin jotain mutta en muista mitä :D, ja tietenkin kunnia meni mutta mainetta tuli. Eli kaiken kaikkiaan onnistunut reissu :)

Näetkö hymyni?
Se on kuoreni, teeskentelen tunteeni.

Näetkö vihani?
Se kylmettää silmäni, polttaa sydämeni.

Tunnetko tahtoni?
Se murskaa unelmasi, tutustuttaa epätoivoon.

Uskotko hyvyyteeni?
Se on valhe, joka elää optimistien huulilla.

Uskotko rakkauteen?
Se on kuollut, vahvinkin kuihtuu aikanaan.





*erään päivän tarina kun usko meinasi loppua

tiedän eläväni haaveissani
siellä pilvilinnassani
suojautuen tunteiltani
kadoten luota rakkaitteni

odottaen elämää parempaa
auringon nousua kauniimpaa
istuskellen ikävän kanssa
olen yksin maailmassa

katse muuttui kovaksi
sormenjäljet hauraiksi
hetki ikuisuudeksi
taivas omaksi helvetiksi

tyhjyys täytti elämäni
vieden tilan tunteiltani
kuinka tälläistä elämää
jaksaa enää yrittää?


*no mitäpä tähän sanoisi... elämää joidenkin kohdalla vain

The evening grew dark, horizon painted red
A breeze cleared the sky, reddish sun set
The weather got gentle, calm silence fell
I have a story and no-one to tellÂ…

Morning came, it was my time to rise
I waked you up, touched your eyes
Rays of light and beams to warm
Everything for a morning to form.

You rubbed your eyes, I dried your tears
My shining presence faded the nightmares,
You gave a laugh and went your way
You couldnÂ’t understand that you were my day.

Have you ever thought, a morning without me
A world without colour, beauty to see
Impossible is a concept, but it might come true
IÂ’m losing my faith, IÂ’m getting away from you

No sunset is beautiful, not without someone to share
Like one-way love is too much to bear
Maybe I thought only death can separate
Maybe I convinced myself there is no fate

Maybe thereÂ’s a place, where I belong
Ingratitude will cease when the light is gone
My life is eternal, others die unknown
I only wish my heart had a homeÂ…


*monille nämä ovat vain sanoja, riimejä, tyhjiä lauseita. jotka yhtään minua kuitenkaan tuntevat löytävät takaa tarinan, merkityksen jokaisesta lauseesta, sisällön jokaisesta sanasta, sillä jokainen on tarkkaan harkittu jotta tarina tulisi vertauskuvallisesti esille.

jälleen uusi ilta, mutta sama paikka... ollut liian pitkään ja varmaan tulee olemaankin. ihmeesti sitä toivoo jotain muuta, paljon asioita. mutta koskaan ne eivät tapahdu. olenko siis vain saamaton haaveilija?