IRC-Galleria

Sinä nauroit
kun kerroin,
että minuun sattuu.
Sinä sanoit,
että kipuun tottuu.
En ole varma uskoisinko sittenkään
että viereesi jään.

Tämä on minulle vakava paikka,
en usko,
että nyt on aika,
oikee,
kipuun hukkuu
kun sen myötä kaikkeen turtuu.

Jos mikään ei tuntuis miltään,
pysähtyisinkö hetkeksikään
kun sinäkin vain jatkat matkaa,
etkä mistään haluu ottaa taakkaa.

Perse edellä puuhun kiivetään
sitten hetki pilvissä liidetään,
kunnes huomataan
ettei koskaan perille päästykään
ja syöksykierteeseen heittäydytään.

Sinä naurat
kun sanon,
että minuun sattuu
enkä koskaan haluu kipuun tottuu.
On sinun aika jatkaa,
ettet ota minusta taakkaa.

Anne naureskelee mun pähkinöintiä ja vihjailee imelyyksiä. Hyi sitä!

Hevoset ruokittu ja ulkoistettu.. Teetä on juotu ja katsottu Karjalan kunnailla. Kynnetkin jopa lakkasin vaihteeksi mustaksi. Seuraavaksi..? Jotain tekemistä kiitos. Päivät tuntuu vähän venailulta, mutta eiköhän se kaiken odotuksen arvoista ole kun h-hetki koittaa.

Trallallaa..

Do dih.. Vuosi on vaihtunut ja sillai. Lisää pitäisi taas viisastua ja keskittää energiaa isoihin juttuihin. Kuulostaa hyvältä.

Se ois JOULUn paikka nyt. Loistavaa!
Ah, suorastaan loistava fiilis.. Tähän tyytyväisyyteen vois melkein tukehtua.
Siinä on muuten jotain komeeta kun mies heittää kaksi heinäpaalia olalle ja kantaa niitä niinku ne ei painais mitään. Kiitos vaan avusta Jonttemus.

Kävinpä sitten perjantaina tanssimassa viimeisen kerran tänä vuonna. Nyt vietetään rauhallinen joulu ja ensi vuonna sit taas tanssitaan. Oli kyllä niin komeeta tanssia mestareiden seurassa. *Kiittää ja kumartaa*

Sormus nimettömässä,
tyttö kulkee pää pilvissä.
Hän haluaa naimisiin,
rakentaa unelmiensa palatsin.

Nenä pystyssä muita tervehtimättä,
kulkee läpi ihmisten,
rappu käytävässä juoksee
korot kopisten,
jotta nopeasti pääsisi luokse
rakkauden.

Hän istuu pöydän ääreen,
punaviiniä siemailee,
kynttilän lämpimässä valossa
rakkaalleen runoilee.
He katsovat toisiansa,
toisillensa hymyillen.

Tyttö pöydän yli kumartuu,
antaa suudelman rakkaalleen
ja kun huulet huulilta irtoaa
jää peiliin vain tahra punainen.

Kaunein päivä
koko elämässäni
oli silloin kun tapasin
sinut.

Näin vain sinut
kaikkien ihmisten keskellä
ja tänään ajattelen
vain sinua,
vaikka olen murheiden ympäröimä.

Kaipaan ja ikävöin
kun olet jossain poissa,
haluan vain lähellesi,
olla sinun
tästä päivästä ikuisuuteen.

Jotenkin on jäänyt kirjoittamiset väliin. Ei ole ollut tarvis kirjoitella. Ei ole tapahtunut mitään.
Tai on.. Paljonkin, mutta jotkin asiat on kiva pitää ihan vain itsellään tai jakaa ne vain tiettyjen ihmisten kanssa eikä koko maailmalle. Tosin jos valitsee ihmisensä huonosti tieto kulkeutuu koko maailmalle.. tai ainakin niille, joille tieto ei kuulu.
Talvi alkaa lähestyä ja jotkut ovat jo vaipuneet masennuksen syviin syövereihin. Ei tätä pimeää aikaa tarvitse niin vakavasti ottaa. Talvella loistaa tähdet kaikkista kauneimmin ja syksyllä on ihana tallustella ulkona tai viettää sateista päivää sisällä leffoja katsellen. Jos ei muuten aika kulu, niin ainahan voi odottaa kevättä ja uutta kesää.
Kesä -09 oli minulle rakas. Silloin tapahtui kaikkea ja silti oli rauhallista. Lämpöäkin riitti..
Teatterilla oli mukavaa, vaikka kaipaankin muutosta porukkaan.. Ehkä siksi, että pompin siellä junnujen ja vanhusten välillä. Noh, ihmiset siellä ovat ihania niin kuin aina. Pari kesää lupaan vielä viettää siellä, mutta sitten on ehkä aika muutoksen. Olenhan viihtynyt Maskun kesäteatterissa silloin jo kymmenen vuotta. Aika näyttää..