Oon viime aikoina nähny todella häiritsevää unta. Uni vaihtuu, mut unessa on aina mukana minä ja joku henkilö, jota en tunne. On muitakin, mutta unet keskittyy vaan muhun ja tähän toiseen. Ihan kun se toinen olisi mun kaveri, mutta en ole kyllä ikinä eläessäni nähnyt sen näköistä ihmistä. En välttämättä usko enneuniin, mutta eihän sitä koskaan tiedä... Se henkilö on aika mielenkiintoinen tapaus...
Tyhjää ja pimeää.
Ihmisiä ympärillä,
Aurinko taivaalla.
Silti tyhjää ja pimeää.
Olen yksin,
kyyneleet valuvat poskille.
Ei toivoa,
Ei aurinkoa.
Vain tyhjää ja pimeää.
Käännän pääni pois
enkä silti pääse pakoon.
Se saavuttaa ja
kiertyy tiukasti ympärilleni.
Se ei anna armoa vaan
tukehduttaa minua hiljalleen.
Kaikki mustenee,
en enää hengitä.
Lopulta se sai mitä halusikin,
kuoleman.
Tuntuu, ettei mikään määrä unta riitä saamaan mua pirteäksi. Ah, tätä rakkaan Suomen talvea ja sen hämäryyttä, mikä ei ole omiaan piristämään mua... Meinaan kokoajan nukahtaa tonne tunnille... Onneks istun takarivissä ja nurkassa niin ei hävetä niin paljon ku siellä nukkuu... On muuten aika makeen näköstä kun koko takarivi nukkuu nojaten käsiinsä... aika taiteellista... :)
Taas vaihteeks tää säätila tuntuu heijastavan suoraan mun fiiliksiä... Eilen oli todella vaikeeta. No, ne jotka tietää ymmärtää kyllä mitä tarkoitan... Eikä fiilis oo kyl yhtään parempi... Oon nukkunu sellaset kolme tai neljä tuntii... Sain unta tossa viiden jälkeen... Miks ihmiset joutuu käsittelemään tällasta paskaa...? Se on epäreilua... Kukaan ei ansaitsis tällaista tilaa ku mulla on.. Tai tällaista kohtelua... Vaikka kai mäkin olisin jotenkin voinu edesauttaa olemalla ennalta viisas...
Ulkona on tollanen 'ihana' loskapaska' sää ja vastaa loistavasti mun mielialaani. Elämä on kyllä tällä hetkellä täysin poissa raiteiltaan enkä oikein tiedä mitä tekis. Eilen oltiin kyl Sadun ja Villen (Saukko) kanssa Villellä (Jaer) ja Allu ja Pertti sai hetkeks mun ajatukset pois myllerryksestä. Sitä yrittää väkisinkin sulkee ne masentavat ajatukset pois mielestä, mut kyl ne tulee sieltä vielä joskus ja mä pelkään, ettei ne tuu ystävällisin aikein.