IRC-Galleria

Ajatuksia seitsemän kilometrin varrelta.Sunnuntai 10.09.2006 21:24

Alku oli liian nopea. Tuntui siltä jo parinsadan metrin jälkeen jaloissa. Kiristin silti tahtia ja päätin seurata sinisiä shortseja, jättäen samalla Stoben taakseni.

Ensimmäinen kilometri takana: ”No mutta tämähän sujuu. Kilsa takana ja kaikki jees.”

Toinen kilometri takana: ”Voi perse täällä on kuuma. Nää tuulihousut oli sittenkin aivan liikaa.” Yritän juosta varjoissa, vaikka se peltoaukealla onkin vaikeata. Ensimmäiset pistämisen oireet. ”Pidetään hengitys tasaisena, sisään – ulos – sisään – ulos.” Muistan taas miksi flunssaisena ei pitäisi juosta.

Kolmas kilometri takana: ”Eihän tää nyt niin paha olekaan. Melkein puolet juostu, neljä hassua kilometriä enää.” Paska olo. Jalat turtana. Vesipisteen odotus. ”Miten nää ihmiset jaksaa kannustaa, maratonin vielä tavallaan ymmärtäisi.” Vesipiste ja kuinka juoda muovimukista läikyttämättä ja juosta samanaikaisesti? Join sitten hissunkissun, ainoa roskis oli parikymmentä metriä vesipisteestä, joten päätin pitää tyhjän mukin kädessäni ja odottaa seuraavaa roskista (jota ei koskaan tullut).

Neljäs kilometri takana: ”Vittu mä en jaksa!” Teki mieli vain jäädä kumaraan keräämään itseään. Jalat tuntuivat kuolleilta. ”Pakko jaksaa, pakko voittaa Stobe!”

Viides kilometri takana: Alamäet ovat pahimpia, ylämäet ihan jees. Olen juossut turhan pitkään ilman kirittäjää/kiintopistettä. Pieni blondi ohittaa. ”No, kai tässä voi tytöllekin hävitä… Ei hemmetti, tunnenko mä ton?” Mahdollisen exän seuraaminen antoi voimia ja jotenkin tuska unohtui. Myös kannustavat ihmiset antoivat voimia, jännää. Juokseminen muuttuu taas helpoksi.

Kuudes kilometri takana: ”Kai tässä voisi ruveta pikkuhiljaa kiristämään tahtia.” Tasaisella juoksu oli taas poikaa ja vauhti kasvoi. Stobea ei näkynyt ja ohittaessa totesin pienen blondinkin olleen täysin tuntematon. ”Ei saatana, pitääks tässä vielä kiertää tuolta. En kai mä liian aikasin aloittanut kiriä?” Maalialueella pauhaa jokin musiikki ja satun vilkaisemaan tulostaulun kelloa. 12:08. ”Voi perse, oonks mä juossut jo 48 minuuttia!? Eiku lähtö oli 11:40” Vielä pari minuuttia ja ehtisin puoleen tuntiin ja toiseen tavoitteeseeni. Puoli kierrosta aivot vapaalla ja niin lujaa kuin jalat kantoi. ”Onkohan tää ihan ok juosta näin kovaa, ei noi muutkaan spurttaa.” Maali, tuotepalkinnot, banaania, sporttijuomaa …jäätelöä.

Tiivistelmä: ”Juoksu tuntui pahalta, mutta lopuksi sai jäätelön.”

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.