IRC-Galleria

Heräsin tänään puol ysi. Tänään on siis sunnuntai. Päätin osallistua opiskelijoiden sm-maastojuoksuskaboihin. Miksi? Oikeastaan ihan vain sen takia, että haluan piruilla maratonin juosseelle kaverilleni ja olla kylmiltään sitä nopeampi. Tuskin 7km paljon pahempi on kuin 90 minuuttia pallon perässä.
Aamulla olo oli kuin pienenä poikana turnausviikonloppuna. Aikainen herätys. Tänään en kyllä katsonut lainkaan lastenohjelmia. Enkä syönyt puuroa aamiaiseksi, sanoi äiti mitä tahansa, se ei sovi urheilemiseen. Niinpä söin aamiaiseksi pastaa, ananasta ja pestoa. Ja leivän. Ei nappais mennä aamusuihkuun, kohta tulee kuitenkin hiki.

Vituttaa lähinnä kaikki. Yksi tyttö sai kyllä pienen hymyn käymään huulilla, ihan pienen vain. Ei jaksais tehdä ruokaa, muttei lähteä syömäänkään. Yksin on niin vittumaista. Kuinkakohan nopeasti tää päivä kuluisi, jos vain tuijottaisin tyhjyyteen?

Ehkä ois pitänyt vain lähteä eilen ottamaan voiton kunniaks skumppakännit. Ehkä nyt ois kohmelo ja koko päivä menis sillai huomaamatta ohi. Kai sekin olis parempi kuin tämä.

"Ohhoh, onpas täällä suuri nakki." Sanoi herra Susi avatessaan einespakkauksen.
"Tästä taitaakin tulla varsinainen hoddog päivä." Lisäsi herra Suden hattivatiksi naamioitunut mielikuvitusystävä Tauno.

Älkää kysykö mistä toi tuli. Taisin syödä liikaa nameja elokuvissa.

Muutto aikaan jolloin ei ole aikaa on ristiriita. Myös muutto aikaan jolloin potentiaalinen aika ei pääse aktualisoitumaan poutasään takia on myös ristiriita. Käytännössä tämä ilmenee siten, että muuton jälkeen ei löydy töiltä ja harrasteilta aikaa laittaa tavaroita laatikoista kaappeihin. Ongelmaa helpottaa huomattavasti mahdollisuus asua kotokotona, josta porukat on mitä ystävällisimmin lomalla tiluksillamme Karkkilassa.

Viikon palloiltuani ja nukuttuani kotokotona, sain vihdoin kodin yöpymisvalmiuteen. Testasin myös valmiutta ja se osoittautui käyväksi. Tämä mahdollisuus oli kuitenkin kaksiteräinen miekka. Kotini jääkaappi sisältää kirjoitushetkellä valmistusaineet sangriaa varten, pullon cavaa sekä pullon ruokaöljyä. Niillä ei vielä kuuhun päästä. Koska käytännössä yövyn vielä kotokotona, en ole panostanut ruokakaapin sisältöön kodissani tuhottomasti. Toisaalta satunnaisten yöpymisten seurauksena olen törmännyt tilanteeseen, että yöpymisen kannalta tarpeelliseksi kokemiani asioita sijaitsee toisella puolella kaupunkia. Tällaisia asioita ovat muun muassa parranajovälineistö, piilarinesteen, kamera, puhtaan vaatteen (varsinkin ne alus-) sekä fudiskamat. Rahalla voi toki ratkaista osan ongelmista. Toisaalta ainoastaan piilarinesteiden monistamisen taloudellisin uhrauksin olen kokenut tähän mennessä lisäarvoltaan satsauksen arvoiseksi.

Toki asiat voisi tehdä helposti. Sen sijaan, että pidän yllä sosiaalisia suhteita tai fyysistä kuntoa, nautiskelemalla ystävieni kanssa sangriaa pihallani tai käymällä treeneissä voisin varata rajallisista kalenterin sivuistani suuremman osan postmuutto järjestelyihin. Toisaalta ulkona on helle ja aurinkoista. Tasapainoilu nautinnon ja hyödyn välillä on joskus niin miestä syövää.

Voi tätä onnen päivää! Uskomatonta, että loman loppuminen voi tuottaa euforisen päivän. Yllättäen syy ei toisaalta liittynyt lomaan, vaan jalkapalloon. Edes tappio ei himmentänyt sitä ihanuutta, jonka nurmella pelaaminen tuo Mikolle. Pelasin samalla ehkä kauden parhaimman pelini - toivottavasti tämä ei jää parhaaksi.

Äiti ja isä on muuten parhaita ikinä. :)

Vesimies 20.1. 19.2.

"Olet leikkisällä, jopa villillä, tuulella ja menokenkäkin vipattaa. Energiasi kaipaa vapautusta, ilta ulkona ystävien seurassa voisi olla ratkaisu."

Hieman on semmoinen kutina, että tämä tulee toteutumaan tänään Hesarilla....

VESIMIES 21.1. - 19.2.
Raaskit heittää yhden menneisyyden tavaran pois. Vaikka siitä on tullut sinulle rakas, tiedät, että tarvitset nopeasti tilaa uusille tuulille.

Tänään lähti uskollinen sotaratsuni Astma vaihtoon :´( ...Heippa harmaapääsky, olit auto jonka kanssa koettiin monia hetkiä viidenkymmenen tuhannen kilometrin edestä. Olit myös auto johon mahtui todistetusti kaksi ihmistä ja 19 koria kaljaa.... :)

Muotivillitykset ovat ihania. Varsinkin ne jotka eivät liity pukeutumiseen. Nykyään varmaan viidennes ihmisistä väittää sairastavansa ADHD:ta. Tämän neurologisen poikkeavuuden esiintyminen tuntuu kasvavan räjähdysmäisesti näin kirjoitusten ja tenttiviikkojen aikoihin. Tänään viimeksi kuulin kuinka eräs poika valitti, että sairastaa varmaan ADHD:ta, koska ei pysty keskittymään lukemiseen.

Voidaanko kaikista luonteenpiirteistämme aina syyttää jotain sairautta? Jos olen laiska, enkä jaksa lukea, niin voin aina vedota tähän nelikirjaimiseen muoti-ilmiöön. Entä missä vaiheessa ADHD ei olekaan enää sairaus? Jos yli puolet suomalaisista sairastaisit ADHD:ta, niin olisiko se enää sairaus vai kenties ominaisuus?

Tätä kirjoittaessa tätä lähinnä lapsilla esiintyvää sairautta tuntuu varsinkin IRC-Galleria olevan täynnä. Pelkästään ADHD-alkuisia yhteisöjä on tätä kirjoittaessa neljäkymmentä. Ja jäseniä näissä yhteisöissä on 1877. Tämä kuitenkin on vain 0,6 % kaikista IRC-Gallerian käyttäjistä, joten ehkä voin vielä olla rauhallisin mielin.

Kai mun ongelmana on se että
pidän itseäni hyvänä jätkänä.
Enkö mä sittenkään ole kenenkään?
Enkä mä sittenkään ole hyvä?
Mitä? Mitä? Mitä?

Hesari kertoi, että kuolen tiistaina 22. lokakuuta vuonna 2058. Tavallaan harmi, että niin vanhana. Jos kuolisin viisi ja puoli vuotta aiemmin, niin mun ei tarviis uusia ajokorttiani. Hirvee homma.