IRC-Galleria

Minulle on syntynyt tunne, että kansanedustajamme ovat etääntyneet valovuoden päähän normi-ihmisten säästäväisyydestä ja siitä kunnioituksesta, jolla tavallinen kansalainen joutuu eurojansa kohtelemaan.

Kansanedustajan talousmatematiikan mukaan ilmeisesti ensin tulee miljoona, sitten miljardi, sen jälkeen biljardi ja mitä lienevät vielä isommat yksiköt.

En ymmärrä, miten yksikään kansanedustaja kehtaa tuoda eduskunnan kansliaan kännykkälaskun, joka on yli neljäsataa euroa. Sellaisella summalla ei kukaan hänen äänestäjistään soittele. Jokaisen edustajan työhuoneessa on lankapuhelin, jolla työhön liittyvät asiat voi hoitaa.

Toinen seikka joka ihmetyttää on se, että kun kansanedustajan työpaikka on eduskunta, joka sijaitsee julkisten kulkuneuvojen suhteen Helsingin parhaalla paikalla, miten ihmeessä työhön liittyvää taksilla ajoa voi kertyä mainittavasti. Silti jotkut kansanedustajat huristelevat kuukaudessa kumijalalla yli viidelläsadalla eurolla.

Sellaisia määriä ei kerry työpäivien aikana, jos työpaikallaan pysyy töitään tekemässä. En tiedä osaavatko kansanedustajat hävetä, mutta heidän pitäisi osata. Minä ainakin häpeäisin jos kännykkä- tai taksilaskuni kuukaudessa olisivat suuremmat, kuin minua äänestäneen kansalaisen kansaneläke. Ne maksetaan nimittäin samasta pussista.

Logiikkakaan ei ole eduskunnassa kunniassaan. Kun siellä käsiteltiin presidentin palkankorotusta, hallituksen demariedustaja puolusti korotusta sillä, että yritysjohdon palkkoihin verrattuna palkka on pieni.

Jos joku asia on väärin, niin muita asioita ei siihen vedoten pidä korjata. Demareiden edustaja siis on sitä mieltä, että yritysjohdon palkat ovat oikealla tasolla ja presidentin palkka oli väärällä tasolla. Niin minun on uskottava, sillä enhän minä sitä voi uskoa, että hallituksessa istuva demariministeri haluaisi korjata vääryyden toisella vääryydellä.

Tavallinen kansa on asiasta tosin eri mieltä, heidän mielestään presidentin palkka oli kohdallaan, yritysjohdon palkat eivät.

Vanhusten palvelujen katastrofaalisen heikkoa tilannetta koskevaan välikysymykseen ministeri Hyssälä vastasi tavalla, joka hakee epäloogisuudessaan vertaistaan. Ensin hän sanoi, että valtio on antanut kunnille rahaa vanhusten palvelujen parantamiseen.

Seuraavassa lauseessa hän suri sitä, ettei valtio voi valvoa sitä mihin kunnat rahojaan käyttävät. Jos jälkimmäinen lause on tosi, niin ensimmäinen lause on valhe, tai toisin päin. Kummatkin lauseet eivät voi olla yhtä aikaa totta.

Puhemies Lipponen puolusti eduskunnan miljoonan euron juhlabudjettia väittäen sitä kohtuulliseksi. Kahdensadan ihmisen juhlaan käytetään muutamassa päivässä kahden tuhannen ihmisen kansaneläkkeet.

Ei vaikuta minusta kohtuulliselta, mutta minä en olekaan sosiaalidemokraatti.

Nokia täytti viime vuonna 140 vuotta ja yhtiön juhlabudjetti oli murto-osa eduskunnan budjetista. Minusta tuntuu, että Nokialla kunnioitetaan enemmän markkinoilla ansaittua euroa, kuin eduskunnassa veroina kerättyä euroa. Pelkästään eduskunnan juhlakirjan valokuvat maksoivat sataviisikymmentätuhatta euroa.

Moniko kansanedustaja on soittanut Pelkosenniemen kunnanjohtajalle ja kysynyt häneltä, miten sillä sumalla olisi voitu parantaa Pelkosenniemellä asuvien vanhusten oloja? Veikkaan, ettei yksikään.

KALLE ISOKALLIO