IRC-Galleria

Taas yksi yö töitä takana... Yawn... Väsytää niin pirusti. Mutta en voi valittaa. Nämä viime yöt ovat menneet nopeasti ohitse. Kiitokset Mp3-soittimelle ja Myrskytuulelle.
Ah vielä pitäisi jaksaa vaan tehdä viimeiset pakkaamiset ja muutto ja sitten lomaa..
Lomaa niin paljon kuin lomaksi voi 7 päivän vapaata kutsua... Mutta on sekin jotain
Minnehän sitä suuntaisi? Aivot pitäisi saada narkikkaan hetkeksi ja arjen kiireet pois mielestä. Jotain pitäisi tehdä tai sitten vain nukkua, nukkua, nukkua.....

Nukkua aah miten ihanalta se kuulostaa noiden kahdentoista tunnin töiden jälkeen..

Noh hyvää yötä minulle ja Aamuja teille muille....

Hmm älä elä unelmissasi vaan elä unelmaasi...

Niin minulle sanottiin eilen. Voi kuinka osuvasti sanottu. Tuli mieleen muitakin lausahduksia mitä minulle on sanottu..

Riko muurisi ja päästä maailma sisällesi....
Avaa portit mielesi linnasta ja päästä elämäsi vapauteen..
Jätä menneisyys, unohda tulevaisuus ja elä tässä ja nyt..

Niin monia henkilöitä elämästäni ja kaikki ovat sanoneet minulle samaa. Ehkä on aika alkaa kuuntelemaan eikä piiloutua vain kilven sisälle, aika olla sitä mitä haluaa olla, aika näytää se mikä ollut piilossa niin pitkää.

Ehkä on aika rikkoa viimeinen alttari.

Kaikki ne pelot, kaikki ne huolet, kaikki ne asiat jotka ovat rajoittaneet...
Ujous, pelkuruus, katkeruus, tuska.. päästää kaikki ulos tavoitta vihdoinkin tasapaino
Eräs ystäväni sanoi kerran että kun on vajonnut aivan pohjalle ja on ihan palasina silloin vasta voi alkaa kokoamaan itsensä kasaan...
Kyllä aika on vihdoinkin tullut....

Talvi. Luonto nukkuu ympärilläni... Rauha... Lunta satelee laiskasti maahan hiljaa niin hiljaa se tipahtelee. Mihin tässä Isossa maailmassa niin pieni ihminen pystyy vaikuttamaan... kaikki nukkuu... Yksin kotona seuranani vai kasvit jotka vielä sinnikkäästi yrittävä pysyä hereillä, talvi kutsuu niitäkin vielä viimeiset kukat pystyssä minua tervehtien... Tänä aamuna tunne taas meinneisyyden otteen tiukkenevan.. Kaikki ne menneiden talvien muistot.. unelmat ... Tunteet. Missä hän he istuvat he jotka ovat jääneet jälkeeni... Onko heillä elämä hyvin, mitä heille kuuluu... Niin monia joita ihmettelen...

Kirotut muistot..Rakaat muistot....

no elämä jatkuut.... toivottavasti teillä kaikilla menee hyvin...

Talvia alkaa ja luonto nukkuu. Yawn. Voisimpa minäkin nukkua koko talven niin kuin karhut nukkuu... Kadehdin sitä rauhaa. Nykyään tuntuu että koko ajan on kiire johonkin tekemään jotain... blah haluun vain tuhota nuo kellot. Nuo päivien pilkkojat. Miten enään on aikaa muuhun kun aikataulun rustaamiseen? Ehkä... ehkä vain pitää taas pitää lomaa itsestään. Löytää se sisäinen rauha joka aina kiiressä häviää.

Niin joo olen sitten muuttamassa Itikseen kaikille joita kiinnostaa....

Nyt se siis alkaa ensimäinen julkinen päiväkirja.... hmmm...


.......no niin eipä muuta..........