IRC-Galleria

Ubaah. Tokiosta kirjoittelen. Siita on taas vierahtanyt hieman kun viimeksi kirjoittelin. Kyseltiin saita. Uskotteko etta taalla sataa lunta. Tai siis rantaa. Ja pari paivaa sitten mentiin viela Kiotossa teepaidoilla.

Kioton yoelama ei kummoisempaa maanantaipaivana ollut, ja ilman sen kummempia lahdimme Tokioon seuraavana paivana. Tanaan mm. vietin Akihabarassa aikaa noin seitseman tuntia, ja etsin Harajukukusta Marimekon liikkeen. Nyt en jaksa sen kummempia kirjoitella, sen verran vasyttaa. Olen tehnyt listaa ruoista joita pitaisi viela maistaa. Shabushabua soimme tanaan, ja nyt on sellainen fiilis etta ei koskaan enaa. Tai ainakaan vahaan aikaan...

Tama on toinen paivamme Tokiossa. Viivymme taalla viela kaksi kokonaista paivaa jonka jalkeen lahdemme kuumille lahteille. Kylvettya on tullut kylla oikeastaan joka paiva, mutta onsen varmasti huipentaa sen touhun.

Janna. Valilla tuntuu, etta tulee japanilaisten kanssa ihan hyvin juttuun, mutta valilla taas on ihan lukossa eika tule muuta kuin sonkotysta. Luulen etta japanilaisten ns. "gaijin-vierastus" on enemmankin kammoa englannin puhumista kohtaan, koska he tulevat todella hyvin juttuun, kunhan haastelee japaniksi.

Loppukevennyksena voisi mainita etta kuulin ensimmaisena paivana izakayan baarimikoltani etta sopisin 「男前」ksi. Saman kuulin myos Shinkansenissa vieressani istuneelta mummolta, joka sanoi lisaksi, etta tuon mieleen hanen lapsenlapsensa. Kiotossa temppeleilla pyoriessa eras vastaantuleva tytto taas supatti 「王子様みたい」 kaverilleen, varmaankin luullen ettemme ymmartaisi. Juska kuuli aluksi 「おじ様みたい」 ja virnuili hetken, mutta kylla silla naama venahti, kun kaikki muut ryhmamme jasenet korjasivat. Kylla ne "kissat" tietaa u__u!

Loppukevennyksen loppukevennyksena: Antti oli puhunut siita, kuinka tornit ovat fallisia symboleja. Kun sitten saavuimme Ikebukuroon, jossa Tokion majapaikkamme sijaitsee, tokaisin siella olevasta tornista 「なんかペニスみたい。」 Kadulla vastaan kavellyt nuorehko japanilaismies ilmeisesti kuuli, mita olin sanonut, silla hanen ilmeestaan paatellen naurun pidattelemisessa oli taysi tyo.

Loppukevennykset tajutkoon ken tajuaa, en ala niita kummemmin selittelemaan　>:D.

Nyt on jo matkan kolmas paiva, ja kaikenlaista on ehtinyt tapahtua. Nukahdin ekana paivana kolmeksi tunniksi huoneeseeni, ja kaverini hipsivat silla valin tarkastamaan Oosakan tornia. En ollut kuulemma herannyt, vaikka aika kovaa olivat kolkuttaneet huoneeni oveen... Noh, missasin tornin, mutta myohemmin illalla lahdimme katsastamaan lisaa paikkoja. Hotellimme sijaitsi aika ghettovyohykkeella, ja oikeastaan mikaan muu ei ollut auki paitsi paikalliset vaatimattomat, hieman kolhot izakayat. Niita olikin ihan joka korttelissa vahintaan kolme. Loysimme tyhjan izakayan ja paadyimme juttelemaan mukavia baarimikon kanssa. Keskustelu sujui hyvin, ja meilla oli oikein mukavaa. Seuraavana paivana luimme eraasta opaskirjasta, etta jos olisimme halunneet tutustua hienoihin paikkoihin, olisi kannattanut lahtea Nanbaan tai Umedaan...

Aamulla lahdimme junalla Kiotoon. Hotellin loytaminen oli pienta saatoa, koska Oosakasta Kiotoon vienyt Nankai-junalinja ei vienyt Kioton JR-juna-asemalle. Lisaksi meilta puuttui hotellin osoite!

Paadyimme kuitenkin kivaan manga-kissateniin, jossa etsimme osoitteen netista, kysyimme neuvoa myyjalta, joimme ilmaista limua ja lahdimme bussilla kohti asemaa. Japanin busseissa matka maksetaan poistuttaessa, nyt kylla ollaan jannan ytimessa, ellei ohikin siita jo!

Kavimme syomassa aika hienossa sushipaikassa, jonka jalkeen kello oli kolme, ja saimme huoneemme. Hotelli oli siisti, ja todella lahella asemaa. Koska huone on japanilaistyylinen, nukuimme seuraavan yon kaikki lattialla vierekkain oikein somasti. Tai nukuimme ja nukuimme. Kulttuurinahtavyydet nimittain jaivat seuraavalle paivalle kaikkien paikkojen mentya kiinni, mutta sen sijaan paadyimme yakitori-ravintolaan. Ruoka oli aika snacksimaista, tosi pienia eika kovin edullisia annoksia, mutta paikka oli todella tunnelmallinen. Ja ilmeisesti juomaanhan sinne tultiin. Viereisessa poydassa istunut japanilainen kolmikko alkoi juttelemaan kanssamme, ja ilta paatyi siihen, etta istuimme kaikki saman poydan aaressa, ja puhuimme caccaa manzaista, suomen ja japanin kielista ja kaikesta muusta mahdollisesta. Yuuta (ta niinkuin futotte iru >:D), Yousuke ja Mayumi olivat ihan loistoheeboja. Vaihdoimme mailiosoitteita, ja otimme yhteiskuvia.

Nukuin yon todella huonosti, mutta nyt tuntuu etta rytmi alkaa viimein loytya. Tanaan lahdimme tsekkailemaan Kioton kulttuurimestoja. Vietimme aamupaivan eraan temppelin omistamassa puutarhassa, kiertelimme, soimme dangoja, eksyimme, kavelimme joenvartta, kavimme syomassa udonia, ja sitten paadyimme isolle buddhalaiselle temppelille. Taalla tapahtui taas erittain mielenkiintoinen Random Encounter. Eras gaijin huudahti minulle nimittain jotain taman tyylista: "Hei, mitas sielta kuuluu, ellei perati aitoa harmalaista aksenttia!" Han oli kuullut, kun olin puhunut suomea Romanille, joka, niinkuin aina, oli liimautunut kiinni kameraansa. (No aina valilla han vaihtoi objektiiveja, etta ei han koko ajan sormi liipaisimella ollut)

Juska-niminen itseni ikainen mies kertoi asuneensa japanissa jo muutaman vuoden. Han oli temppelilla viettamassa jokasunnuntaista buddhalaista henkista puhdistautumistaan. Ilmeisesti siksi, etta voisi taas likaantua henkisesti viikon verran. Eipa han varmasti puhtaana pysyisikaan, silla tyokseen han hoitaa Madventures-TV-sarjan valmisteluasioita, ja suunnittelee kaikenlaista Rikun ja Tuomaksen paanmenoksi. Harrastuksekseen han ilmeisen innokkaasti tsekkaili japanilaisia "kissoja"... Juska ryhtyi matkaoppaaksemme ja han osasikin hommansa todella hyvin, huomasi etta han teki tyokseen sekoilureissausohjelmaa. Tutustuimme kuuluisaan Kiyomizu-temppeliin, mutta kiire tuli! Itsekkin ehdin valaistua ainakin jonkin verran, silla pyoritin rukousmyllya. Okei, nyt lahden tutustumaan Kioton yoelamaan jalleen kerran. Juttu jai vahan kesken, jatkan sita sit joskus...

Jumankauta. Uskomatonta. Nyt ma sit oon taalla.

Tasta alkaa siis ensimmainen japaninmatkani. Kopioin torkeasti Kurisun, chinorin ja Corvin idista pitaa matkasta matkapaivakirjaa, joten tassa tulee ensimmainen osa. Kirjoitan tata Oosakasta, Business Hotel Chuo New Annexin aulasta. Japanilaisella nappiksella <3.

Seuraa Helsinki Daigaku -supersentairyhman esittely:

Blue Ranger - Antti. Moottoripyorista ja Asahi biirusta jankkaava innokas nuorukainen. Kouhai.

Yellow Ranger - Roman. Kameransa kanssa naimisissa oleva tunnollinen mies. Kouhai.

Pink Ranger - Jannika. Ryhman miehekkain ja samalla ainoa nainen! On kaynyt Japanissa aiemmin. Senpai.

Red Ranger - Pyry. Weeaboo, joka haluaisi tulla toimeen pelkalla japanin kielella. Ajoittain onnistuukin siina. Senpai.

Black Ranger - Joonas. Mystinen Japanin salat tunteva guru, jonka piti tulla ohjaamaan sankareitamme Nousevan auringon maahan, mutta joutui vihollisen biologisten aseiden takia jaamaan sairaana vuoteeseen. Senpaiden senpai.

Lahdimme Helsinki-Vantaan kentalta viiden aikaan. Joonaksen matkan peruuntumisen lisaksi muita mainittavia ongelmia ei tullut. (Noh, kanji-koe meni perseelleen mutta se tapahtui jo ennen matkaa) Harmi etta Joonas ei paassyt, toivottavasti han saa edes siirrettya matkansa :o.

Juttelin lentomatkalla rivin takanamme istuneiden japanilaistyttojen kanssa. Opettivat mokomat manzaita. レネッサンッス！Lento kesti yhdeksan tuntia, ja kello siirtyi eteenpain seitseman, joten lennettyamme yon varjon lapi, olimme perilla japanissa perjantaina kello yhdeksan aamulla. Tavallaan siis skippasimme yhden yon, vaikka lentokoneessa toki sai yrittaa nukkua. Palvelu oli erinomaista; siihen kuului jopa ilmaista Asahia! Ja Rozen Maidenin Shirozakilta nayttanyt stuertti oli kuulemma kehunut suomalaisille lentoemannille japanintaitojani :D でもまたそんなに上手じゃありません！；Ｏ

Oosakan lentokentalla aloimme perehtya japanilaiseen rautatiejarjestelmaan. Lopulta onnistuimme jopa saamaan siita jotain tolkkua. Samalla huomasin etta ainakin itse parjaan taalla paljon sujuvammin japaniksi kuin englanniksi, paikallisten englanti kun on sen tason sonkotysta, etta... Jo moneen kertaan kuvista ja videoista nahdyt maisemat jaksavat yha herattaa ihmetysta livenakin, esimerkiksi keskella kaupunkia olevat talot, joiden julkisivut olivat noin nelja metria leveita, mutta korkeus ja syvyys monta kymmenta metria, herattivat lievaa huvittuneisuutta. Selvisimme rautatieporteista uloskin lipuillamme lukuunottamatta Anttia, joka oli kadottanut lippunsa. Han turvautui niinsanottuun Gaijin Smash -tekniikkaan.

Aloimme etsia hotellia, ja kysyin neuvoa nuorelta pariskunnalta, mutta he olivat itsekin ulkopaikkakuntalaisia, joten seurasin heita viereisen hotelliin aulaan, jossa he kysyivat ohjeita aulavirkailijalta. Japanilaisissa taloissa on tapa jattaa kengat ovelle, ja pistaa jalkaan tohvelit, mutta kas kummaa, yllattaen ovella ei ollut tohveleita kokoa 48... :D

Loysimme oman hotellimme. Saatuamme tavarat huoneisiin, lahdimme syomaan. Loysimme paikallisen rakalan, jossa elamaansa kyllastyneen nakoinen vanhahko pariskunta keitti udonia ja sobaa pakastenuudeleista. Tata oli kokeiltava. Ruoka oli halpaa, muttei erityisen mieltaylentavaa. Rouva puhui voimakasta kansain murretta, ja erittain mumisten. Kommunikointi tapahtui tasta syysta lahinna yksittaisten sanojen toistamisesta... Kavimme myos supermarketissa, ja ostimme animeista tuttua melonileipaa, joka paljastui suomalaisten jo tuntemaksi leivonnaiseksi — pullaksi. Oli kylla erittain hyvaa pullaa, etta eipa siina mitaan!

Seikkailimme udon- ja suupaa- matkallamme kapeilla Oosakan kujilla, ja meita yritettiin mm. houkutella syrjakadulla sijaitsevaan teatteriin. Naytti kylla sen verran hamaralta mestalta etta jatimme valiin. Meita on jo kerran luultu amerikkalaisiksi, ja kerran kokonainen peruskoululuokka on vilkuttanut meille. Nyt ollaan selvastikin jannan aarella, ellei perati jannan ydinta hivota!

Tassa sitten tama paiva yritetaan koomata ja sitten huomenna lahdetaan uusiin seikkailuihin. Kello on paikallista aikaa vasta kolme. Ajattelin etta voisin viela huipentaa paivaani kavaisemalla esimerkiksi suihkussa!

Huh. Tulipas pitka sepustus. Varmaan tulevina paivina ei tule nain pitkia, kun ei ole enaa koomaamista tama. Saapi nahda.

PS. 大池　信行 (Ouike Nobuyuki) vastasi viestiini ja ilmoitti etta olisi ihan kiva tavata. Nyt harmittaa, etten ostanut niita tuliaislahjoja suomesta :S Ideoita, mita voisin antaa sille?