IRC-Galleria

Elämä jatkuu.Perjantai 08.06.2007 09:24

Myö täällä nyt vähän terotellaan miekkoja. Mie hankin asianajajan. Dan pelaa aikaa. Molemmat pystyttää omaa leiriä. Mie käyn nyysimässä ihmisiä sen puolelta omalle. Dan nyhtää viimesiä pennejä vielä tilanteesta irti ennen varojen uudelleenjakoa. Molemmat kaivetaan kantapohjia maahan valmiina tositoimiin.

Miusta on viimeaikoina tuntunu jo pikkusen omalta vanhalta iteltäni. Naurattaa taas, ja tuntuu toiveikkaalta ja varmalta. Itseluottamus on nousujohdanteessa. Mie oon vihdoinki saanu niskaperseotteen tuosta Danin touhuamisesta. Enää ei vaimoa piilotella kellarissa.
Anoppi yritti vanhoja kunnon pelejä vielä pelata, ajatteli että mie heittäännyn kynnysmatoks kun vähän näpäyttää. Mie sitä näpäytin hyvin ystävällisesti takasin, ja nyt on hiljasta sillä rintamalla.

Ei ne vielä tiedä, millanen bitch suomalaisesta naisesta voi tulla jos oikein vituttaa. Nyt mie oon sillä kannalla, että sovitellaan pois mutta jos tää jatkuu näin kun tähän asti niin miulta loppuu kärsivällisyys. Vastahan tätä on melkein vuosi vatkattu Danin säännöillä ja aikataululla. Miusta saattaa tulla hyvin inhottava ihminen jos se ei vielä tajua alkaa käyttäytyä.
Terapeutti sano että ei tarvii pyydellä anteeks jos vituttaa, eikä sitä että otan lähtiessäni sen mitä miulle kuuluu. Kaikkea sitä oppii kun vanhaks elää.

Nonih.Tiistai 22.05.2007 09:39

Nyt on edistytty kovasti.
Niinkuin kuvasta näkyy, lukukausi loppui ja lähdettiin rientoihin. Kaikki muut valmistui paitsi minä! Pittää kitkutella vielä jouluun asti. Mutta hauskaa oli. Pic ja minä pidettiin toisiamme elossa koko opiskeluajan sairaalla huumorilla. Kahdestaan poltettiin tupakkaa ja puhuttiin paskaa ja naurettiin räkä poskella. Ei siitä olis muuten selvinny. Se on vaan niin, että sen mitä se ajatteli, mie sanoin ääneen. Ei olla koskaan tavattu yhtä sairaita ihmisiä kun toisemme ennen kun nyt. Siitä se ystävyys alkaa kukoistaa. Viimesenä baarissa vielä hihitettiin keskenään kun muut oli jo lähteny. Asser pääsee "tuplatreffeille" Picin ja sen vaimon ja miun kanssa. Hah.

Tai no ehkä mie oon tavannu toisenki ihmisen aika sairaalla huumorilla. Pomo lähti tänään käymään pankissa maksamassa laskuja. Jonkun tovin päästä tuli takasin, ja totesi että kävinpä sit naimassa miestäni. Mie siihen että olipas se kilttiä siulta, Babs. Se varmaan tykkäsi. Kun mies parka ei ollu kuulemma saanu aikoihin. Samaan aikaan se ahkerasti parittaa miuta meidän Mr. Hotpantsille töissä. Se on kun äiti molemmille, ja saarnaa kummallekin että ok, oot ollu huonoissa suhteissa koko elämäs, mut kato nyt: tossa se on siun naaman edessä se hyvä. Ota pois. Anna mennä. Ja myö vaan soudetaan ja huovataan ja tapellaan ja tehdään sovintoa ja tapellaan ja tehdään sovintoa... Ikinä en oo kenekään kanssa riidelly yhtä intohimosesti. Töissä viime viikolla huudettiin toisillemme puhelimessa jostain aivan tyhjästä joka sit loppujenlopuks olikin siks koska mie olin pitäny sitä tikun päässä koska miuta vitutti koko ihmiskunta, ja siitä kuuli koko liike sen jälkeen kun mie paiskasin sille luurin korvaan ja potkin seiniä ja toivotin sen helvettiin monin ja kuvaavin sanankääntein. Ja kun 48h tuntia myöhemmin tehtiin taas sovintoa niin molemmat oli ihan pahoillaan ja pehmeinä ja herkkinä ja niin edespäin. Molempia vituttaa tää tilanne. Mut kun mie rauhotuin vähän ton tappelun jälkeen, niin tuntui tosi hyvältä että se välittää niin paljon et jaksaa riehua noin hölmönä. Ja pelottaa, et mie välitän niin paljon että riehun ihan hulluna. Jos meistä joskus tulee pari niin ei osteta kalliita astioita, ne päätyy palasina seinille. Se on kuitenkin ensimmäinen mies joka kunnioittaa miuta ja näyttää sen. Ja välittää, ja näyttää sen. Ja huolehtii. Ja ajattelee asioita vähän pitemmälle ja syvemmälle. Se ei alota suhdetta naimisissa olevan naisen kanssa, mutta viimeset puoli vuotta ollaan ahkerasti yritetty pysyä erossa toisistamme ja tapeltu kun kissa ja koira ja puhuttu kun parhaat kaverit ja aina huolehdittu että kukaan ei puhu toisesta paskaa tai kohtele huonosti. Ja kemia toimii vähän liiankin hyvin.

Tänään Dan vihdoinki myöntyi asumuseroon. Vuoden päästä voi hakea avioeroa. Mikä lie inspiroinu, miulla on parikin ehdotusta. Mutta toiselle on oma ylpeys ja maine niin tärkeitä että pidänpä suuni kiinni ja otan tilaisuudesta kiinni. Kohta mie olen lasten kanssa omillani... Ihanaa. Ja niinkun Babs sanoi, vapaa panemaan ketä huvittaa... eli Mr. Hotpants, varo vaan.
En enää koskaan usko muuhun kun itteeni ja Jumalaan.


Pools of sounds fill my mind
A universe of shapes
Kaleidoscope of colors
Star gardens blossom in their solitude
Spiral architecture
Here I'm standing
Here I'm wondering
Curiosity, thirst for knowledge

Eye for an eye and the whole world will be blind
Oceans of madness drowning the hope of mankind
What kind of man kills because of ideology?
What kind of God justifies violence?

I am begging for comprehension
While aggression tears the world apart

In the darkest night
I won't give up the fight
I won't be losing hope
I hold on to what is true

--Stratovarius--

Hih hih...Sunnuntai 06.05.2007 12:17

Mie oon ihan kamala. Tuhma. Kehtaa edes kertoa.
Kypsyttää niin et ei enää kiinnosta mitä tulee tehtyä.
FutureSex/LoveSounds on aika hyvä biisi. Mie taannun sitä mukaa kun ikä lisääntyy :D
Kriisi. Kolmekymppiä lähestyy ja yhtäkkiä Justin Timberlake kuulostaa hyvälle :D

Onneks miulla on nyt veljentytär niin ei tarvii itkeä silmiä päästä kun itelle ei enää tulekaan sitä kolmatta muksua (ehkä jopa tyttöä) jota mie niin kovasti halusin.

Kolmenkympin kriisi?!Maanantai 23.04.2007 13:24

Mie haluan kielilävistyksen!!
Sanoin jo että jos olisin 5 vuotta nuorempi ni ottaisin. Oonko mie liian vanha??

Hölmöä että mie jo ajattelen itteäni 30v, ihan kun varastais iteltään vuoden elämästä.
Mie oon 28. Kohta 29. Kakskytyheksän. Siitä on vielä vuosi kolmeenkymmeneen.

Ihan pikkusen vituttaa täyttää 30.
Tai oikeestaan aika paljon.
Kun mie nyt sain itteni siirrettyä kokonaan tänne kotikylälle töihin ja pois sieltä helvetinluolasta hämmentämästä, ni elämästä on tullu huomattavasti tylsempää.

No löysin sitten kivan homopojan joka leikkas miun letin lyhyeks kaikkien amerikkalaisten perustekoblondien kiusaks. Nyt ne kaikki tuijottaa ärsyyntyneen näkösinä, kun miun tukkahan oli jo valmiiks hieno punanen. Se homppeli totes että leikataan nyt niin että leikkaus sopii sekä miun punaseen väriin että ammattiin... ja sellainhan se leikkas. Ja sano vielä että nättiin naamaan *punastuu* ja muut siellä totes että ihan kun olisit lehden sivulta kävelly ulos. Mut mitä sitä turhaa vaatimattomaks ruveta. Mennään eikä vaan meinata.

Joo, kun tuo miun ukkeli nyt sai oman luksusautonsa firmalta, ni pitihän miun kiristää itelleniki diili. Eli kunhan saadaan tuo sen vanha räikkä myytyä toivon mukaan viikonlopun aikana, niin sitten miulle tulee vm. '07 BMW 328i. Miun countdown kolmeenkymppiin alkaa toukokuussa kun täytän 29v, ja totesin että se on paljon mukavampaa kärsiä jos voi ajaa tollasella munanjatkeella viimeset nuoruuden päivät.

Taitaa olla just se kolmenkympin kriisi, kun miusta on tullu vittuuntunu kiroileva akka. Onneks miulla on niin ihana pomo että istutaan siellä kahestaan vittuuntuneina kiroilemassa. Molemmat valehtelee toistensa puolesta kun juostaan puolipäivää omilla asioilla. Yhdessä toivotetaan kaikki ärsyttävät (eli lähes kaikki) asiakkaat helvettiin. Ja haukutaan miehet ja lakataan kynnet ja vertaillaan kenkiä ja käsilaukkuja. Just niinku sellanen bitch meininki. Ja liikkeen pomo vaan taputtaa molempia päähän ja sanoo että ootta työ ihania. Ja korjailee meidän sotkut kun ollaan sekotettu paperityöt taas kerran niin maan perusteellisesti. Me ollaan sen miun pomon kanssa kun kaks marjaa isolla ikäerolla, ja tunnetaan toisemme jo hyvin. Jos joku ei jompaakumpaa miellytä, niin molemmilta tulee kun yhdestä suusta "fuck it" ja se siitä. Ei haaskata aikaa mihinkään paskaan. Babs sano yks päivä et ollaan ku kaks hullua tässä vastuussa bisneksistä, katotaan kuin käy...

On se taas.Torstai 22.02.2007 07:31

Miun kaikki pomot ja esimiehet ja työkaverit ja mitkä lienee ovat tulleet hulluiks. Siis menneet aivan piip piip. Ihan kauhea draama menossa töissä. Muhinu jo jonkun aikaa, ja nyt tuntuu et jokainen päivä on entistä hullumpi. Kaikki on ihan sekopäitä. Ihan ku pikkukakaroita jotka tappelee lelusta. Katotaan kenellä napsahtaa ensimmäisenä, ja mitä siitä seuraa.

Koko juttu on niin mutkikas ja sekava ja uskomaton, että turha edes yrittää kuvailla.

Mutta minä loistan yhdessä päärooleista. Siis miun koko olemus varmasti kiljuu draamaa kun saan kaikki aina ihan pois raiteiltaan. Ei sillä, etteikö koko soppa ollu siellä odottamassa jo, mutta tarttivat pätevää hämmentäjää enneku päästiin tähän pisteeseen. Jos mie joskus oppisin antamaan asiotten vaan olla niinkun on...

Voiskin jättää väliinLauantai 27.01.2007 10:50

Jotkut päivät ei sitten kulje ollenkaan.
Tänään oli semmonen et olis pitäny jäädä aamulla sänkyyn ja vetää peitto korviin.
Asiat kun alkaa mennä pieleen ni siitäpä ei sit loppua tulekaan ihan äkkiä.

Ei jaksa edes näpytellä vitutuksia ulos.

Boulevard of broken dreamsPerjantai 19.01.2007 12:06

Voihan höh.
Aina mie mietin et mikä miun elämässä mättää, ja ottaa sen *piuhat kulkee Inarin kautta* et tajuan. Ja kun pitää hölmön tajuta vähän väliä kun ei pysy muistissa.

Mutta taas muistu mieleen kuin köyhä elämä miullaki on. Ekaks A alko jutella et tulee käymään, ja sillon miulla just tuli mieleen et hetkinen. Miul on joskus ollu elämä. Sit yks ihana ihminen halus näyttää miulle paikan täällä, mikä sit oli ihan kun LPR:n venesatama. Ja sit E & A alko jutella että tulee käymään.

Nyt mie oon ollu ihan paskalla tuulella koko päivän, kun jotenki tuli mieleen et miullakin ehkä vois olla elämä jos asuisin jossain siellä. Ja just et mikä miulta nyt puuttuu. Tai jos vois ees täällä viettää aikaa jonkun kanssa joka on hereillä puol kymmenen jälkeen... Ja miten sit selität et miks tuut kotiin sellain et potkit ovet sisään ja yhtäkkiä kaikki pitää tapahtua heti. Et niinku maalaa koko talo ja rakenna jotaki, jos et oo valmis parin tunnin päästä ni mie tuun ja potkin. Kun pitää tapahtua, nyt heti eikä kohta. Kun mie en kestä tätä enää. Jotain pitää tapahtua.

Viime kesänä ne 4 viikkoa Suomessa oli yks niistä parhaista ajoista ikinä. Mie tajusin ja jopa Dan tajus kuinka ihania ihmisiä miun elämässä on. Mie tulin kotiin ja ajattelin et oon mie niin onnekas. No nyt on jo unohtunu et miks olen. Ja just alkaa muistua mieleen.

Mikä miuta pitää täälä? Avioliitto. Koulu. Työ. Se vitun ihanan ärsyttävä äijä. Mut en tiiä onko mikään vaihtokauppojen arvosta, paitsi toivottavasti se viimenen. Ja koulu. Sen takia mie puren hammasta ja tapan itteni koko vitun touhun kanssa. Kaikki kaatuu päälle ja mie vaan vitun pinnistelen että koulu menee hyvin vaikka kaikki muu on päin persettä. Paitsi nyt tän viimesimmän kurssin kanssa, kun vihaan sitä eukkoa. Oon yrittäny parhaani mukaan tehdä kaiken niinku se kielsi, toivottvasti saan F:n että pääsen selittämään kaikille miks. Se on niin mahollisimman perseestä kun voi olla, ja miuta nyt muutenki vituttaa jo valmiiks.

Ja se se äijän kääkkänä, voihan helvetti.

Tekis mieli mökille, saunaan, ja kunnon kossupaukut ennen avantouintia. Ja sit suomalaiset kännit. Vitut näistä saakelin perseistä täällä. Perkele. äRsyttää.

Saakelin anoppiKeskiviikko 15.11.2006 04:41

Tulin töistä kotiin, ja Linda oli vahtimassa lapsia. Se oli hyvin tympääntyneen olonen kun tulin. Eilen kun se oli meillä, se oli päättäny viedä koiran kävelylle. Mie oon varta vasten laittanu vaijerin etupihalle että se voi laittaa koiran siihen olemaan. Joten en tajua miks se sitä lähti kävelyttämään. No Cody oli sit nähny toisen koiran, innostunu, vetäny LIndan maahan ja raahannu sitä mukanaan pitikin pihaa. Ei se miulle sitä kertonu, mut kuulin Danilta. Tänään sitten sanoin sille taas kerran siitä vaijerista, että laittaa koiran siihen. Mie tuun kotiin, niin se vaijeri oli kiskottu just ja just oven sisäpuolelle, ja Cody oli siinä kiinni sisällä, niin ettei se päässy kulkemaan mihinkään. Hihnan varaa oli sen verran että pääsi makaamaan tai seisomaan. Mie kun tulin niin Linda lähti tukka suorana kotiin ja Cody-parka uikutti siinä narun perässä. Mie kysyin Ronilta et miks se on jätetty kiinni vaijeriin, niin kuulemma se oli haukkunu, Linda oli kivahtanu et "minä en jaksa tuota enää" ja pistäny sen siihen. Roni sano et Cody on ollu siinä pari tuntia. No samaan aikaan Dan soitti, ja mie kerroin sille siitä. Se vaan totes et ei hän usko, hänen äiti rakastaa koiria ja on kiltti ja kaikkea. Ei se tee tollasta. Mie siltä kysymään kuuluvalla äänellä että kutsutko meitä valehtelijoiks vai ymmärränkö väärin, ja se totes vaan et en, mut ei hänen äiti sellasta tee. Jaaha. Justiinsa niin.
Tekis mieli ostaa Lindalle kuntosalikortti joululahjaks, mut epäilen ettei sen huumori venyis niin pitkälle. Eipähän tarttis kyntää pihaa nenällänsä enää.
Nyt anoppi inhoaa koiraa ja minä ja koira anoppia.
Pitää hankkia kunnollinen lapsenvahti ja äkkiä.